[mittaustagi]

Hyvää Ystävänpäivää! ♥

Väkersin aamutuimaan yhden pienen jutun jollekin teistä.

ystävänpäivä

Sydän on tehty valkoisesta askartelumassasta. Sen ripustin valkoiseen mokkanauhaan ja laitoin kaveriksi pienen puunvärisen sekä maalaamani vaaleanpunaisen helmen.

Tämä pieni muistaminen lähtee jollekin, joka jättää terveisensä tämän postauksen kommenttiboksiin huomiseen klo 12 mennessä! Jätä itsestäsi nimi/nimimerkki sekä mielellään myös sähköpostiosoite, josta sinut vaivatta tavoitan. Sähköpostiosoite näkyy ainoastaan minulle, jos jätät sen sille varatulle riville.

Hyvää Ystävänpäivää!

Vuoden ensimmäinen päivä. Tämä tuntuu usein laiskalta sunnuntailta – kuulostaako tutulta? Olen palellut koko aamun ja nytkin täällä lämpimään peittoon kääriytyneenä näpyttelen. Mies laittoi takkaan tulen ja poika katselee lastenohjelmia. Mietiskelin, että tälle vuoden ensimmäiselle päivälle voisi kehitellä jonkin oman perinteen, aivan kuten joulullakin on omansa. Tämä on sellainen päivä, jolloin voisi nautiskella vaikka hitaasta brunssista lähimpien kesken. Esimerkiksi sillä periaatteella, että jokainen toisi pöytään jotain! Tarjolla voisi olla herkullisia sämpylöitä täytteineen, kahvia, teetä ja tuorepuristettua appelsiinimehua, paljon erilaisia hedelmiä, jogurttia, ehkä lämpimiäkin puuron, munakokkelin ja jopa pekonin muodossa. Ja mikä ettei siinä samalla voisi valaa tinatkin yhdessä (uudenvuodenaaton sijaan) ja katsoa, mitä ne kenellekin ennustavat! Mielestäni tuo olisi oikein mukava tapa startata uusi vuosi.

Tämä vuoden ensimmäinen päivä on usein omalla kohdallani tällaista mietiskelyä ja pohtimista. Ehkä tänä vuonna vielä aiempia vuosia enemmän. En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, ehkä paremminkin asetan tavoitteita. Jotenkin mua ärsyttää tuollainen tapa, sillä jos ne tavoitteet eivät täytykään, sitten ärsyttää vain vielä enemmän :D. No mutta, katsotaan miten tänä vuonna käy! En kirjoita tavoitteitani tänne, mutta koska tällä tavoin mainitsen ne, niin muistan ne vuoden päästä ja voin miettiä, miten niiden kanssa kävi… Onko teillä tapana tehdä uudenvuodenlupauksia? 

035

Niinhän siinä taas sitten kävi, että nukahdimme sohvalle ennen vuoden vaihtumista :D. Poika oli aivan rättipuhkipoikki illan tapahtumista ja nukahti yhdeksältä sänkyynsä ihan parissa minuutissa. Yleensä kun tuossa nähdään vähintään 20 minuutin pyörimiset. Poika oli aivan haltioissaan ilotulitteista! Ensimmäiset ilotulitteet hän näki mökillä serkkupoikiensa paukutellessa. Kuulosuojaimet päässä hoki mommi ja osoitti taivaalle! Sitten kun aloimme tekemään lähtöä kaupungille lasten ilotulitusta katsomaan, hän lähti samantien hakemaan kuulosuojaimia laukustani, heh! Niin suloisesti heti yhdisti nuo kaksi asiaa toisiinsa ♥. Tämänkin asian näin aivan uusin silmin ja kuin ensimmäistä kertaa, kun sain vierestä seurata poikani riemua ja hämmästystä. Niin paljon ihmeteltävää ilotulitteissa tuolle pienelle pojalle oli! Heti aamullakin kolmas sana oli mommi!

hyasintti

Tänään meillä karsitaan hieman joulua ja sen myötä pelkistetään ilmettä uuden vuoden kunniaksi. Ei kuitenkaan kaikkia kerralla pois, sillä ei niitä ole kerralla laitettukaan. Ulkoilemassa käytiin hetki sitten ja iltapäivällä herkutellaan tortilloilla. Lähinnä ollaan ja laiskotellaan ja mikä parasta: koko viikonloppu on vasta edessä! Onnellista alkanutta vuotta teille jokaiselle!

Vietin tässä minimuotoisen blogiloman. Ne päiväuniajat, jolloin olen yleensä blogia tehnyt, olen nukkunut! :D Mutta ehdinpäs vielä tämän vuoden puolella toivottelemaan teille hyvät uudet vuodet! Meidän vuosi tulee vaihtumaan ihan rauhallisissa merkeissä. Jos nyt tämä vuodenvaihde eroaisi kuitenkin vuodentakaisesta siinä määrin, että emme nukahda sohvalle ennen kuin vuosi vaihtuu, vaan vasta sen jälkeen? Tuossa on ainakin tavoitetta!

Pojan kuulosuojaimet odottavat käyttöönottoa ja ajattelimmekin käydä iltasella katsomassa lasten ilotulituksen. Mutta sitä ennen käväisemme mökillä, sillä meidät on kutsuttu sinne syömään ja aikoipa mies siellä saunoakin. Ilotulituksen jälkeen suuntaamme kotiin ilotulitteita pelkäävien kisujemme seuraksi.

143

135

Vuosi 2015 on ollut ”ihan kiva” vuosi. Illalla poreammeessa mietin, onko tänä vuonna tapahtunut kuitenkaan mitään niin kovin merkittävää. Mistä tämän vuoden tulen muistamaan? Valitettavasti ystävämme menetyksestä, mutta mistä muusta? Sitten oivalsin, että tämä vuosi on ensimmäinen kokonainen vuosi, jonka olen saanut viettää poikamme kanssa. Tuo seikka tekikin vuodesta heti niin kovin merkittävän, ettei muuta tarvitakaan. Tänä vuonna olemme saaneet ihastella ja hämmästellä pienen ihmisen valtaisaa kehitystä. Miten meidän vauvasta on kasvanut niin ihana pieni taapero. Taapero, jonka välillä haluaisin jo kasvavan, mutta syvällä sisimmässäni haluaisin kuitenkin pitää hänet aina ihan pienenä. Tuollaisena pörröpäänä, joka käpertyy syliini useita kertoja päivässä tai joka ojentaa pienet käsivartensa minua kohti syliin tahtoessaan. Sanoo samalla äiti niin hellyyttävällä ja kauniilla äänellä, että sydän pakahtuu joka kerta. Näitä hetkiä toivon meille rutkasti myös ensi vuodelle ♥

200

Äitini tuli meillä käymään ja kohta taidammekin suunnistaa ulos. Ajattelin yllättää pojan jättisädetikuilla jo nyt päiväulkoilujen lomassa! Mukavaa vuodenvaihdetta ja rutkasti onnea vuoteen 2016! ♥