Iloinen, nauravainen, hyväntuulinen hauskuuttaja. Lempeä, kiltti, innostuva, musikaalinen, sosiaalinen, rohkea, mutta välillä kuitenkin arka ja etenkin kovat äänet saavat säikähtämään. Tuollaisissa tilanteissa täytyy ensimmäiseksi tarkistaa, miten äiti reagoi ja jos äiti nauraa, ei tarvitse itkeä. Myös koirat ovat välillä pelottavia, kun haukkuvat ja nuuskuttelevat niin innokkaasti ja äänekkäästi.

Meillä on poika, jolla on usein pientä pilkettä silmäkulmassa. Poika, joka on kova puhumaan ja toistaa perässä lähes kaiken kuulemansa. Puhuu välillä jo pitkiä, viiden sanan lauseita. Laulaa musiikin mukana, muistaa loistavasti sanat ulkoa. Autossa olevista lastenlevyistä löytyy tämän hetken lemppari: Minä soitan harmonikkaa… Se saa aina hymyn huulille ja sitä on mukava laulaa mukana.

Halailee paljon etenkin äitiä, mutta myös isiä ja isovanhempia. Pehmolelutkin pääsevät usein halaukseen aaaiijaaai-sanoman säestyksellä. Haluaisi kovasti nostaa kissoja syliin, mutta kissat eivät ole yhtä innostuneita asiasta. Oppinut käyttämään taitavasti tablettia, vaikka käyttääkin sitä keskimäärin vain kerran viikossa. Telkkarista katselee lastenohjelmia päivittäin: yleensä aamulla herättyään sekä illalla jonkinmoisen tuokion. Tahtoo usein, että huonommat ohjelmat kelataan ja katselee vain joitain valittuja suosikkiohjelmiaan, jotka vaihtelevat kausittain… Tällä hetkellä lemppareita tuntuvat olevan Pipsa Possu sekä Nalle, joskus sitten taas Saku & Vaakku, Taavi-tiikeri sekä Muumit. Kaikki musiikkiohjelmat toimivat aina. Olen huomannut, että hän oppii myös lastenohjelmia seuraamalla valtavasti uusia sanoja ja tapoja! 

Pojan kaksivuotissynttäreitä varten toteutin erään kivan jutun, joka mulla on ollut mielessäni aina hänen yksivuotissyntymäpäiviltään lähtien. Löysin nimittäin aikoinaan Pinterestistä eräänlaisen ideakortin, jota oli käytetty ristiäisissä. Siihen ristiäisvieraat olivat saaneet kirjoittaa ajatuksiaan ja ennustuksiaan vauvan tulevaisuutta varten. Niinpä tein nyt pojan synttärivieraille tuollaiset laput, joihin keksin muutaman kysymyksen ja näitä vieraat saivat sitten täydentää. Tämä oli mielestäni hyvä ajankohta, sillä nyt pojan persoona on jo hyvin näkyvissä. Tämä idea oli kovin tykätty ja itse luin näitä illalla vieraiden lähdettyä itkua tihrustaen :D. Olivat kirjoittaneet niin kauniita asioita aarteestani, mutta eihän se ole ihmekään ♥. 

Hänestä veikattiin tulevan isona elämässä hyvin pärjäävä, toiset huomioon ottava ihminen ja yhdessä lapussa veikattiin, että hänestä tulee hoitoalalla työskentelevä, jalkapalloileva hymypoika. Tuli myös muutama insinööriveikkaus ikään kuin isin ja enon (ja enon tyttöystävän) jalanjälkiä seuraten :). Näistä ajatuksista jää meille kaikille hirmuisen arvokas ja tärkeä muisto! Ajattelin, että tämän voisi toteuttaa joskus myöhemminkin ja katsoa, miten veikkaukset ovat pojan kasvaessa muuttuneet.  

Yritän ehtiä tekemään huomiseksi sen varsinaisen synttäripostauksen! Kuvia on vain niin valtavasti, että niiden kaikkien läpikäymiseen kuluu tovi. 

Mies on muuten nyt toista arkiaamua/-aamupäivää kotona (poikkeuksellisten työvuorojensa vuoksi) ja poika on todella levoton! Ei viihdy yksinään hetkeäkään, roikkuu lahkeessa, kitisee, hääräilee muuten vain levottomasti koko ajan… Kun olen hänen kanssaan kaksin, hän on täysin erilainen. On noilla isukeilla hassu vaikutus :D. Muistuikin heti mieleen maaliskuun päivät, jolloin mies oli isyysvapaalla… Mutta nyt lounaalle – nämä hetket onkin harvinaista arkipäivisin, että koko perhe lounastaa yhdessä!