/

Tiedättekö sen fiiliksen, kun joulukuun alussa sataa vettä? Se fiilis iski suoraan kasvoihini tänä aamuna vähän ennen yhdeksää, kun esikoinen käveli reippaana autoon päiväkotireppu kädessään ja minä tulin perässä kantaen vauvaa turvakaukalossaan. Kun sain pojat paikoilleen takapenkille ja käynnistin auton, tulvahti autoon sellainen lämpöinen joulufiilis! Nimittäin jouluradiossa soi juuri tuolloin ihana vanhanajan White Christmas Bing Crosbyn laulamana. Sitä fiilistellen vilkaisimme esikoisen huoneesta näkyvää joulutähteä (hän on siitä niin onnessaan ♥) ja ajelimme kohti päiväkotia. Matkaa oli taitettu noin 500 metriä, kun takapenkiltä kuului Mää haluan kuunnella Hevisaurusta. Mutta minä haluaisin kuunnella tämän laulun, tämä on niin ihana joululaulu! Ei tuo oo mikään joululaulu, tuo on ristiäismusiikkia, mää haluan Hevisaurusta nyt heti ennen ku tää matka loppuu! Tämä laulu loppuu kohta, sitte kuunnellaan Hevisaurusta. Tässä lauletaan ihanasta, oikein lumisesta, valkoisesta joulusta! ♥
Ja niin me ehdimme kuunnella vielä pätkän Hevisaurustakin ennen kuin olimme päiväkodin pihalla ja näin myös päiväkotilainen oli tyytyväinen. Tässä onkin taas muutama päivä fiilistelty Hevisaurusta oikein urakalla, sillä lauantaina olimme heidän keikallaankin – jo toinen keikka tälle vuodelle ja neljävuotias oli ikionnellinen!

Mua niin huvitti tuo vertaus ristiäismusiikkiin ja pärskin sille kotona oikein huolella! :D Se tosiaan ehkä aavistuksen kuulostaa samalta kuin papin laulut täällä meillä kotona pikkuveljen ristiäisissä… Tuli mieleeni, että en halua edes ajatella sitä aikaa, kun takapenkiltä ei enää kuulu omia musiikkivaatimuksia! Voi tätä joulunodotusta noiden mun pienten, tomerien poikien kera, niin koko maailman parasta ♥.

Ihanaa joulundotusta teillekin! ♥ ♥ ♥

/

Mukavaa uutta syysviikkoa! 

Edelliseen postaukseeni ujutinkin jo ovelasti sanan joulu, joten nyt siitä sujuvana aasinsiltana vuoden ensimmäiseen jouluaiheiseen postaukseen! :D

Hieman tuli tuossa vauvelin (tissillä) torkkuessa näitä selailtua ja fiilisteltyä, joten jakoon tännekin! Ei kuulkaas enää kuin kaksi kuukautta jouluun ja kuukauden päästä kotonakin alkaa varmasti olla jo selvä joululook ♥. Olen tosin huomannut, että lasten synnyttyä joulu saapuu meille myöhemmin ja myöhemmin – monenlaiset kiireet vievät mennessään ja sitä elää niin vahvasti sitä käsillä olevaa päivää ja hetkeä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Viime joulu oli meillä ihan erilainen – erilainen kuin koskaan aiemmin enkä tuosta joulusta paljoakaan muista. Perheenjäsenen syöpädiagnoosi, leikkaus ja viiva raskaustestissä osuivat kaikki hyvin lähekkäin toisiaan. Ihan siihen joulun alle. Tunteita laidasta laitaan. Onnea ja iloa, mutta myös valtaisaa huolta, murhetta, surua ja pelkoakin. Tästä joulusta toivon meille kaikille parempaa ja olen päättänyt lopettaa työnteonkin hyvissä ajoin ennen joulua. Tämän joulun haluan omistaa sille kaikkein tärkeimmälle elämässä! ♥

Taas jälleen haaveilen aidosta, pulleasta joulukuusesta ikikuusemme sijaan. Sitten täytyisi vain ostaa kuusenjalka ja jokin mattokin kuusen alle… Ja se imurointi joulunpyhien aikana, hmm… Noh, mietinnät jatkukoon :D.

Jokos siellä mietitään joulua?

(Kuvat lainattu Granit.)

/

Nyt on aika katkaista tämä blogihiljaisuus! Kauan tätä mietinkin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi… Nyt kuitenkin täällä toivottamassa teille ihanaa, onnellista ja tervettä vuotta 2018 ♥ ♥ ♥

Joulu tuli, oli ja meni. Joulu tulee aina, oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Jouluaatto oli ihana kuten aina ennenkin, vaikka toki fiilis oli hieman erilainen. Jouluruoka maistui kuitenkin niiiin herkulliselta ja koko jouluaaton kohokohta oli tietysti joulupukin vierailu ja poikamme riemu sen äärellä! Nauroimme poskemme ja mahamme kipeiksi, niin mahtavia reaktioita ja lausahduksia saimme taas kuulla. Onneksi on videokamera; sen tallenteet ovat kultaakin kalliimpia ♥.

Nyt kun on oma lapsi, sen vasta kunnolla ymmärtää: lapset tekevät joulun ja joulu on lasten juhla. Ja voi sitä lahjamäärää! Ostimme miehen kanssa pojalle vain yhden joululahjan, sillä aavistimme, että paketteja tulee muiltakin… Yksi paketti oli valtavan suuri ja poika hihkui innoissaan, että se on varmasti mulle ja niinhän se oli. Yhdestä paketista paljastui mandariini ja voi miten meitä aikuisia nauratti! Nauratti niin, että nauru muuttui melkein itkuksi! :D Poika hihkui innoissaan mandariinillekin, hahah! Kertoili sitten, että yksi ystävänsä sai varmasti omenan ja eräs toinen ystävä päärynän!

Meillä on käynyt joulusta 2014 asti sama ihanan lempeä joulupukki. Tätä pukkia ei ole vain veljeni päässyt vielä kertaakaan tapaamaan… ;) Pukki tuli jo iltapäivällä, jotta koko aattoilta oli aikaa leikkiä uusilla leluilla! Kaikki lelut olivatkin pitkin olohuonettamme aina vuodenvaihteeseen saakka… Mutta sitten vuosi vaihtui ja koitti pikkuhiljaa aika palata arkeen. Hieman takkuillen, mutta kuitenkin… Vielä kerran: hyvää uutta vuotta! ♥