/

Kymmenen päivää sitten oli tuo maaginen ”100 yötä jouluun”, mutta en sinä sunnuntaina ehtinyt blogin pariin, mutta tänään ehdin, sillä huomasin, että 90 yötä Jouluun on… ♥ Eilen miehen oltua hetken kotona töistä tultuaan, hän kävi kurkkaamassa pakastimen oven kalenteria ja sanoi: jaahas, se on syyskuun 24. päivä! Ihmettelin, että mitä, onko nyt joku unohtamani merkkipäivä??? Hän siihen sitten tokaisikin, että syyskuun 24. ja täällä on alettu kuunteleen joululauluja! Kyllä, eilinen päivä oli sieltä hieman raskaammasta päästä oman ja lasten flunssien vuoksi, joten laitoin päivällä joululaulut soimaan! Michael Bublélla perinteisesti aloitin… (Vaikkakin aloitus on yleensä osunut lokakuun loppupuoleen.) Unohdin ne vain soimaan miehen kotiinpaluuseen asti :D.

Viime vuosina joulunodotukseeni on kuulunut aina jotain ns. extraa. Se alkoi oikeastaan kaksi vuotta sitten, kun perheenjäseneni sai syöpädiagnoosin kuukautta ennen joulua ja leikkaus oli ihan joulun alla. Tuosta joulusta on vain pieniä, hataria muistikuvia. Sitä joulua sävytti surullisemmat fiilikset kuin yleensä. Samaan aikaan olimme kuitenkin mieheni kanssa tietoisia, että perheeseemme olisi tulossa toinen lapsi ♥. Ristiriitaisia tunteita joulu täynnä! Iloa ja onnea, mutta myös suurta surua, huolta ja murhetta.

Viime jouluna oli ihana vauvaperheen joulu. Kuopuksemme oli vajaan viiden kuukauden ikäinen eikä hirveästi vielä joulusta ymmärtänyt, mutta mukana menossa toki oli. Jouluruokaa syödessämme pakkanen paukkui ja lasiterassin lasit olivat täynnä aivan upeita kuurankukkia. Vauva nukkui tyytyväisenä lasiterassilla lampaantaljojen alla mummuni päivitellessä, että vauva laitetaan noin kylmään nukkumaan :D ♥. Tuosta kyseisestä joulusta nautittiin edellisenkin vuoden edestä, sillä nyt ilmassa ei ollut samankaltaista murhetta.

Tänä vuonna joulu on taas perheessämme erilainen! Minusta on tulossa ensimmäistä kertaa elämässäni täti, sillä veljeni ja avovaimonsa saavat joulukuussa vauvan ♥. Tai laskettu aika on ihan joulun paikkeilla, mutta syntymäpäivähän voi osua vaikka tammikuulle tai marraskuulle. Joka tapauksessa joulunodotukseemme liittyy tänä vuonna tällainen toinenkin ihana odotus! Vanhempani saavat kolmannen lapsenlapsensa ja poikani saavat kolmannen serkun ja tällä kertaa serkku taitaa olla tyttö. Mietittiin vain miehen kanssa, että miten mahtaakaan käydä jouluna, jos meidän joulupukille ilmaantuukin keikka synnärille! ;)

Tällaisissa tunnelmissa käynnistyy siis joulunodotus tänä vuonna! Keräsin tähän muutaman kuvan aiemmilta vuosilta, enemmän ulkokuviakin tällä kertaa.

Viimeisessä kuvassa näkyvä Joy-kynttelikkö aloittaa meillä perinteisesti ns. näkyvän joulun, sillä sen otan esiin aina jossain vaiheessa lokakuuta! Aina jännittää kaivaa se esiin ja katsoa, montako lamppua on hyytynyt säilössä olevien kuukausien aikana… Onneksi jokunen vuosi takaperin hamstrasin noita polttimoita sen verran, että ei pitäisi muutamaan vuoteen olla huolta :D.

Ne ensimmäiset joululaulut ja niiden parissa fiilistelyt. Se ensimmäinen glögihetki kynttilänvalossa. (Muistan vieläkin, miten esikoinen sanoi vuosia sitten glögiä plökimehuksi :D.) Ne ensimmäiset jouluisemmat valot kotona. Kodin pukeutuminen askel askeleelta enemmän jouluiseksi. Salaiset joulupuuhat lapsilta. Lasten (tai tänä vuonna vielä lähinnä esikoisen) pukille kirjoittaminen ja se valtaisa jännittynyt ja riemastunut odotus! Tonttujen kurkkimiset ikkunoista ja tonttujen jättämät jalanjäljet pihallamme. Ne joulun tuoksut ja kaikki ihanat joulun maut! Joulukukat ja ainakin sata ihanaa muuta yksityiskohtaa! Mitä ihmettä tekisimmekään, jos ei olisi joulua! Jos ei olisi joulua, joka niin ihanasti katkaisee tämän pimeimmän vuodenajan!

Odottaako siellä joku muu joulua yhtä innokkaasti? 

/

Mietin hetken, uskaltaako tuota joulu-sanaa mainitakaan näin kevään kynnyksellä, mutta jos nyt ulos katsoo, niin kyllä tuo lumipyry enemmän joulusta kuin keväästä muistuttaa! Niinpä siirrän tänne pienet kuvamuistot jouluilta 2014 ja 2018.
Jouluna 2014 esikoisemme oli seitsemän kuukauden ikäinen tomera poika. Istuskeli joulupukin sylissä ihan rauhassa pehmeään mahaan nojaillen, kunnes parta alkoi kutittaa liikaa.

Viime jouluna eli jouluna 2018 kuopuksemme oli neljän kuukauden ikäinen (täytti viisi kuukautta heti tapaninpäivän jälkeen). Oli ihmeissään jouluaaton tohinoista ja katseli ympärilleen silmät suurina iloista puheensorinaa kuunnellen.
Meidän vanhempien silmissä pojat ovat jo ihan erinäköisiä keskenään, mutta vieraampien silmissä tuntuvat olevan ihan samannäköisiä :D. Ihanaa ja mielenkiintoista saada päivä päivältä seurata, miten heidän ulkonäkönsä ja persoonansa alkavat eroamaan toisistaan. Kaksi saman reseptin poikalasta ja silti ovat niin erilaisia keskenään! :D ♥

Molemmilla on kyllä ihan samanlaiset pienet nenät! Ja ihanan pehmoiset ja pyöreät posket, joita on maailman parasta pusuttaa pitkin päivää ♥.

/

Siis en voi uskoa, että nyt mulla on aikaa istahtaa tähän koneen ääreen muissakin kuin työasioissa – blogini ääreen! ♥ Onhan tässä jo tovi vierähtänytkin; kokonainen kuukausi! Joulu tuli ja meni, niin ihana joulu ♥. Olitte mielessäni hyvin usein sekä ennen että jälkeen joulun ja todella monta kertaa olen mielessäni teille täällä hyvää joulua toivottanut, mutta kertaakaan en oikeasti tänne blogiin asti päässyt. Toivottavasti toivotukseni edes some-kanavissani tavoitti teidät!

Kuten etukäteen kirjoitinkin, tämän joulun omistin perheelleni ja jätin kaiken ylimääräisen. Verkkokauppanikin suljin hieman ennen joulukuun puoliväliä, jotta joulu olisi myös töistä vapaa – pitkästä aikaa! Jännitin kovasti tuota päätöstä, mutta kyllä kuulkaas se oli oikea päätös! Pääsin kunnolla irti töistä ja sain vauvan päikkäriaikoina kokea sellaisia joutenolonhetkiä, joista en ole viime kuukausina juuri tiennyt. Olin ja fiilistelin – välillä yksin, välillä lasten kera ja välillä koko perheen voimin. Tämä toistetaan ensi joulunakin! Sinne on vain taas turhan pitkä aika… Ennen koin suorastaan ahdistusta joulun oltua ohitse, mutta tässäkin lapseni ovat opettaneet toisin: on paras elää kulloistakin hetkeä eikä jahkailla mennyttä joulua ja alkaa jo odottaa tulevaa. Lasten kanssa vuoden jokaisessa kuukaudessa on ne ihanat huippuhetkensä, jotka eletään täysillä ♥.

Vaikka joulu on nyt taas ollutta ja mennyttä, siirrän tänne muutaman kuvamuiston myös joululta 2018. Olihan eilen kuitenkin vasta Nuutinpäivä, jolloin joulu kai on ennen perinteisesti riisuttu ;). Meillä ei malteta niin pitkään jouluasussa odotella, hyvä jos loppiaiseen! Jotenkin jo uudenvuodenpäivänä tuntuu nykyään siltä, että haluaa jouluiset asiat kaappiin seuraavaa joulukautta odottelemaan. Uusi vuosi on mukava aloittaa raikkaasti ja ikään kuin puhtaalta pöydältä! Mutta nyt vielä jokunen kuva jouluaatolta:

Jouluaattoa vietimme meillä, kuten joka joulu esikoisemme syntymän jälkeen. Saimme meille jouluaattoa kanssamme viettämään lastemme isovanhemmat, minun mummuni, veljeni ja hänen avovaimonsa. Kuka arvaa, kuka heistä pukeutui tänäkin jouluna joulupukin asuun? Voipi olla, että ensi jouluna joudumme hankkimaan vieraan pukin, jotta silloin 5-vuotias ei vahingossa kummisetäänsä tunnista! Tänä jouluna meni vielä ihan täydestä :)

Jouluna pysähtelin useita kertoja nauttimaan hetkestä ja niitä hetkiähän oli useita! ♥ Oli ihanaa itsekseni fiilistellä, kuinka mukavalta kulloinenkin hetki tuntui. Nämä joulut, joita nyt vietämme, on niin maailman parhaita, kun näitä saa viettää neljän sukupolven kesken!

Ja niin maailman parhaita reaktioita tuli taas esikoiseltamme, kun hän lahjojaan availi! Kaikki hänen joululahjatoiveensa (joita oli viisi) täyttyivät ja enemmänkin! Joulupukille lähteneestä kirjeestä löytyivät mm. pyssy, sukkia, robotti, ihan oikea rannekello ja vasenkätinen kynä :D.
Viime jouluna eräästä lahjapussukasta löytyi mandariini ja voi miten nauru kotonamme raikuikaan, kun sitä avattiin! Ajattelin, että tästä äitini lahjaideasta tulee nyt perinne ja tänä jouluna käärin pussukkaan naposteluporkkanoita :D. Poika hihkui innoissaan, että jee täällä on suklaamunia, mutta ei ollut pettynyt, vaikka pussin sisältä paljastuikin porkkanoita! Istahti kesken lahjojen avaamisen rahin päälle, otti porkkanan ja haukkasi tokaisten Nyt mää syön vähän porkkanoita ku on niin kauhia näläkä! Olihan jouluruokailusta kulunut jo lähes tunti!

Tammikuu on pyörähtänyt käyntiin ja nämä vuoden ensimmäiset kuukaudet kuluvat tehokkaasti joko pulkkamäessä tai sitten hiihdon ja luistelun parissa. Ilman neljävuotiastamme näin tuskin olisi, joten tästäkin kiitos hänelle! :)

Tänä vuonna perheessämme juhlitaankin pyöreitä useamman ihmisen kohdalla! Pyöreitä täyttävät mieheni, äitini ja lastemme faffa! Lisäksi poikamme viettävät tänä vuonna myöskin isoja synttäreitään: esikoinen täyttää toukokuussa viisi ja pieni vauvelimme viettää heinäkuussa yksivuotissynttäreitään. Monenlaista synttärijuhlaa on siis luvassa touko- ja lokakuun välillä!

Ja palataas sitten otsikkoon: hulinat ovat vieneet vauvamme ja siinä sivussa ainakin minutkin osittain mennessään, kun ne tuossa kolmen kuukauden iässä hänellä starttasivat. Jokunen tauko on saattanut väliin mahtua, mutta eipä tuo tauko ole päivää-paria kauempaa kestänyt… Että hieman on välillä ollut haasteita tässä arkitouhussa mukana pysymisessä, mutta yllättävän hyvin olen tätä härdelliä jaksanut pyörittää! Huomaan, että saan voimaa paitsi perheestäni, myös oman yritykseni töistä. Joulukuun tauko teki terää ja nyt olen startannut työpuolenkin jälleen uudella innolla! Työni on minulle paitsi elinkeino, myös harrastus, arvokasta omaa aikaa sekä pieni hengähdystauko lasten- ja kodinhoidosta. On välillä päikkäriaikana hyvinkin terapeuttista istahtaa työpöydän ääreen täällä uudessa, pikkuruisessa työhuoneessani, sytyttää pöydällä nököttävä tuoksukynttilä, laittaa musiikki (hyvin usein jazz) taustalle soimaan ja ryhtyä käymään tilauksia läpi. Välillä cappuccinoa hörpiskellen… Ajoittain pidän pienen mietiskelytauon ja siinä sivussa tyhjenee astianpesukone ja pyykinpesukone saa uuden koneellisen pyykkiä sisuksiinsa. Joskus, kun yön läpi torkutaan heräillen 5-25 minuutin välein (kuten kolme yötä sitten…), saatan itsekin ottaa päivällä vauvelin kanssa pienet nokoset… Tällä tavoin täällä arki yleensä rullaa!

Mahtavaa alkanutta vuotta 2019! ♥