Joulun aikaan kuuluu monia ns. ensimmäisiä hetkiä! Ensimmäinen kausivalo esiin, ehkä joku polttaa silloin syksyn ensimmäiset kynttilät, ensimmäiset joulutortut leivotaan ja maistellaan jonain sopivana ajankohtana, ostetaan ensimmäiset joululehdet tai -kirjat, tutustutaan sesongin glögivalikoimaan ja testataan uutuusmaku tai sitten siihen ensimmäiseen glögihetkeen valitaan se tuttu ja turvallinen ikisuosikki!
Minulla yhdistyi kaksikin ”ensimmäistä” juttua tässä yhtenä päivänä. Lämmitin ensimmäisen glögikupposen (Valion Hehkua, jossa ihana kirsikkainen maku!) ja uppouduin ihanan Talven henki -joulukirjan* pariin. Sain kirjan blogin kautta ja se sisältää laajasti monenlaista aina syksystä joulunviettoon. Sellaista nautinnollista ja verkkaista jouluun valmistautumista erilaisin askarein; oli sitten kyseessä askartelut, leipomiset tai kodin sisustaminen jouluun.
Tämä Ilona Pietiläisen kirjan kansikin on tosi kaunis, tunnelmallinen ja ihanan lämminhenkinen:
Hieman joulumusiikkia ja tuiketta taustalle, niin tämä pieni arjen rauhoittumisen hetki on tehnyt tehtävänsä ♥.
Kirjaa on tullut selailtua jo useaan otteeseen ja tuntuu, että aina sieltä löytyy jotain uutta. Vaikka kotini on enemmän modernin kuin maalaisromanttisen tyylin koti, näin jouluisin ihastelen valtavasti sellaista ihanan pirttimäistä, ehkä jopa hieman vanhan ajan joulutunnelmaa – sellaisista kuvista tulee niin lämmin fiilis! Juuri tuollaisiakin hetkiä ja tunnelmia tämä kirja tarjoaa, mutta esillä on muitakin joulutyylejä.
Perinteisesti ensimmäinen jouluaskeleenikin on tullut otettua ja Joy-kynttelikkö pääsi hämäriä päiviä ja pimeitä iltoja valaisemaan. Saan tästä joka vuosi näihin aikoihin aina lukuisia kysymyksiä, sillä valitettavasti kynttelikön valmistus on lopetettu ja varapolttimot ovat kiven alla. En tiedä, myydäänkö niitä enää missään, todennäköisesti ei. Itse ostin tämän kynttelikön kymmenen vuotta sitten ja varapolttimoitakin tuli hamstrattua muutama paketti, kun kynttelikön valmistus lopetettiin. Niitä onneksi riittää vielä muutamalle joululle. Varmasti tähän jotkut toisetkin polttimot kävisivät, kun vain selvittäisi asiaa…
Täällä lapset nukkuvat ja joulumusiikki soi. Ajattelin selailla nyt vuorostaan muutamia joululehtiäni! Mukavaa loppuviikkoa ja alkanutta marraskuuta! *Kirja saatu.
Olettekos te huomanneet, mikä päivä tänään on? Tänäänhän on tasan 100 yötä jouluaattoon ♥. Ei sata yötä jouluun, sillä joulu on meillä viides vuodenaika, joka alkaa huomattavasti aiemmin kuin jouluaattona!
Sanoin esikoiselle, että kohta alkaa joulunaika. Hän on kyllä aika lailla yhtä jouluihminen kuin minäkin, ihanaa! Hän esittikin toiveikkaana otsikon kysymyksen. Sanoin, että ei vielä. Jouluaattoon on nyt sata yötä, mutta joulunaika alkaa meillä kyllä lokakuussa pikkuhiljaa ja pienin askelin. Aluksi erilaisin tunnelmavaloin ja valosarjoin. Joulumusiikkia kuuntelen tuolloin yksin ollessani, jotta mies vielä säästyy :D. Tässä on tarkat rituaalinsa, miten se homma etenee! Mutta tärkeintä on, että sen tekee fiilispohjalta eikä yhtään väkinäisesti. Siten, että siitä saa sen suurimman ilon ja hyvän, lämpöisen fiiliksen.
Tässä pieni kollaasi kotimme viime jouluun. Hieman sumussa meni joulu, sillä juuri ennen joulua meillä oli kahdet hautajaiset, kahden viikon välein. Elämä näytti samalla myös toista puoltaan, sillä kaksi päivää ennen jouluaattoa minusta tuli ensimmäistä kertaa täti. Pieni veljentyttöni syntyi.
Kuvista kaksi on otettu jouluaattona, joulupöydästämme, ihanan sinisen hetken aikaan. Joulua en ole vielä sen kummemmin miettinyt, kunhan itsekseni fiilistellyt sitä, että koko tämä aika on nyt edessäpäin. Ja ehdinpä tuossa yhtenä päivänä mieheltä kysellä, olisikohan nyt se joulu, jolloin olohuoneessamme olisi aito, pullea joulukuusi… ♥
Viimeinen jouluaiheinen postaus tältä erää ja huomenna koittaakin jo loppiainen, johon yleensä oma joulunaikani viimeistään päättyy. Toki meillä kuusi lähtee jo vuodenvaihteen paikkeilla ja vie mennessään tontutkin säilöön, mutta tähdet jäävät vielä hetkeksi valaisemaan. Tänään ajattelin kuitenkin pakata nekin säilöön ensi joulua odottelemaan, keittiön pöytätähti lähti jo.
Mies kyseli, että onko joulumusiikki sitten viimeinen, joka lähtee :D. Ihanasti on kuitenkin antanut minun sillä fiilistellä sieltä lokakuusta lähtien, vaikka ei itse siitä näin pitkäaikaisesti välitäkään. Nimittäin tällä kertaa olen poikkeuksellisesti kuunnellut joululauluja joulun jälkeenkin! Yleensä olen heti joulunpyhien jälkeen vaihtanut joulumusiikin toiseen, mutta tällä kertaa olen kuunnellut jouluradiota ihan innoissani. Etenkin kanava Happy Holidays on kovasti mieleeni! Siellä on muutamia sellaisia niin helmiä, joista saan edelleen valtavan hyvää mieltä! Eivät mielestäni ole niin jouluisia (eivätkä etenkään yhtä melankolisia) kuin kotimaiset joululaulut; ehkä siinä syy näin pitkäaikaiseen kuunteluun. Juuri luin jouluradion sivuilta, että huomenna se jouluradiokin lakkaa soimasta, joten täytyy nyt vielä tänään sitten nauttia!
Olen monissa Facebook-ryhmissä törmännyt keskusteluihin siitä, kauanko on sopivaa viettää joulua ja pitää koristeita sekä valoja esillä. Tässä tuntuu karkeasti olevan kahta koulukuntaa: ne, jotka uskovat joulunajan päättyvän Nuutin päivään ja niitä, jotka päättävät joulunvieton heti joulunpyhiin. Toki on varmasti välimuotoja, itsekin lukeudun sellaiseen, nimittäin loppiainen näyttäisi olevan meillä se joulun viimeinen pysäkki. Erityisesti jouluajatukseni kiteytyy tähän: haluan ehdottomasti fiilistellä joulua etukäteen ja nauttia siitä joulunodotuksen tunnelmasta, siksi alan pikkuhiljaa fiilistellä joulua lokakuussa. Elän mieluummin siinä odotuksen tunnelmassa kuin fiilistelen joulua jälkikäteen, joka tuntuu siltä kuin eläisi menneessä. Se ei itselleni sovi, mutta sopii varmasti jollekin toiselle! Itse tykkään aloitella uutta vuotta raikkaasti puhtaalta pöydältä. Sanoisinkin, että joulua on sopiva viettää juuri niin kauan, kuin se itsestä hyvältä tuntuu! Ilo on tässä elämässä otettava irti kaikesta mahdollisesta ja sen ilonaiheen voi määritellä vain jokainen itse.
Innostuin pitkästä aikaa jouluviikolla tekemään joulukransseja ja haalin tarvikkeita innoissani. Minulta löytyi ennestään pari messinkirengasta, joihin ajattelin kransseja väkertää. Suunnittelin eukalyptuksen oksien kanssa tuijien oksia, havuja, puolittain kuolleen joulutähden lehtiä sekä marja-aronian oksia ja satiininauhaakin siinä olisi kiva olla… Mutta huh miten työlästä eikä omalle luonteelleni sopivaa tuo puuhastelu olikaan! :D
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! No eipä se ihan ollutkaan. Jotain simppeliä kranssia ajattelin messinkirenkaaseeni väkertää ja voin kertoa, että ihan heti ens jouluna en tätä toista! Voin kyllä suunnitella erilaisia kransseja mut voi elämä miten ärsyttävää väännellä niitä täytteitä renkaan kanssa sopiviksi rautalangan avulla… Eikä siltikään onnistu. Musta tuntuu et mun kranssi näyttää tässä pöydällä osissa ja levällään kauniimmalta kuin lopputulos :D.
Tein muutamankin version eikä ne oikein koskaan miellyttäneet tarpeeksi… Ei muuta kuin purkuun! Lopulta seinälle päätyi kuitenkin pelkästään eukalyptusta ja satiininauhaa ja siellä se kranssi keikkuu edelleenkin! Kun otan sen pois, on meillä taas edessä taulurumbaa sekä olohuoneessa että uudessa makuuhuoneessamme! Mutta nyt äkkiä cappuccino tulille, ennen kuin ulkoa rattaista kuuluu ääntä – mukavaa sunnuntaita!
