/

 

Vuosi 2016 ja sen viimeinen päivä. Muistan vieläkin, kun vuosi 1999 vaihtui vuodeksi 2000 – olipa se jännää! Tuo vuoden vaihtuminen on jäänyt mieleeni hyvin tarkasti; muistan missä olin ja keiden kanssa. Seuraavista vuodenvaihteista en muista asioita läheskään noin tarkasti. Ei millään uskoisi, että tuosta on kohta kaksi vuosikymmentä, ei millään!

Vein juuri vanhemman kisuneidin ruokakupilleen, jonka olin hetkeä aiemmin täyttänyt heidän joululahjaksi saamillaan herkkunapeilla. Tämä kisuneiti on usein aika diiva ja pitää moista kuljetuspalvelua jo itsestäänselvänä! Kissat eivät tiedä, että tässä päivässä on jotain erilaista: normilauantai heidän mielestään, kunnes illalla pauke alkaa. Taidamme jättää taas radion auki siksi aikaa, kun käymme vanhemmillani ja kaupungilla lasten ilotulitusta katsomassa. Palaamme kotiin kuitenkin hyvissä ajoin, sillä poika väsähtää normiaikaan, oli päivä mikä hyvänsä.

En vielä muistele kulunutta vuotta, vaan se kuuluu minulla yleensä vasta uuden vuoden alkuun. Se vaatii sen oman hetkensä, vielä ei tunnu siltä. Kävimme kaupassa ostamassa uuden vuoden herkut ja poika sai yhdestä kaupasta ilmapallon. Se ilme, kun pallo yllättäen karkasi kattoon käteen sitomisesta huolimatta! Onneksi saimme uuden ilmapallon ja päivä oli siltä osin pelastettu.

Koska joululomani venyi niin pitkäksi, en ole ehtinyt jakamaan täällä juuri mitään joulukuviakaan. Tässä kuitenkin pari kuvaa jouluaattoaterialtamme, kun olin juuri saanut pöydän katettua. Tänä jouluna valokuvasin muutenkin aiempia vuosia vähemmän, sillä keskityimme enemmän videokamerapuoleen. Hoksasin tuossa, että lähes kaikissa työpaikoissani olen aina ollut lomalla joulun välipäivineen. En ole koskaan viettänyt joulua töissä. Ehkä siitä tämä joulunajan lomamoodini tänäkin vuonna johtui…

016

Tämän vuoden joulukattauksessa käytin valkoista pellavaliinaa sekä Vanamo Decon vaaleanharmaita Murikka-tekstiilejä*. Lautasliinat kiepsautin tuollaiselle rusetille, vaikka eräs pöytään istahtaneista tokaisikin, olenko tehnyt niistä solmiot :D. Pöydän päissä istuivat tänäkin jouluna perheemme nuorin ja vanhin: poikani ja mummuni.

vuosi2016

Sanoin eilen miehelle, että huomenna sitten valvotaan uutta vuotta! Mies siihen, että kymmeneenkö? Nooh ehkä jos nyt puoli yhteentoista pinnistäisi… Tästä on tullut jo tapa: siitä lähtien, kun meistä on tullut vanhempia, olemme nukahtaneet olohuoneen sohvalle hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista, heh! Tämä viikko on kieltämättä enteillyt samaa, sillä kun mies on kymppiuutisten aikaan tullut autotallista, olen nukkunut onnellisesti sohvalla :D. Ehkä jos löytyisi jokin hyvä ja jännittävä elokuva, niin sen avulla saattaisi pysyä hereilläkin! Minkälaisia vuodenvaihteen suunnitelmia teillä? 

Sohvalta kuului hetki sitten lastenohjelmien lomasta: Se on pelottava, tosi pelottava! – Tuu tänne isin kainaloon. Tuo on sellainen näky, jossa silmäni aina lepäävät ♥. Taidankin nyt liittyä heidän seuraansa ennen seuraavaa ohjelmanumeroamme.

Teille sanon lämpimät kiitokset seurastanne ja toivotan ihania vuoden viimeisiä hetkiä sekä mitä onnellisinta uutta vuotta! ♥

*Saatu osana blogiyhteistyötä.

/

 

Otsikko on hyvin kuvaava; haahuilua tämä olotila nimenomaan on! Ei oikein tiedä, mitä aikaa nyt elellään; toinen jalka on ehkä aavistuksen vielä joulun jälkimainingeissa ja toinen jalka hapuilee uutta vuotta. En tiennytkään, kuinka paljon kaipasin lomaa, joten lomani hieman venyi ja venyi… Olen myöskin nukkunut aika ruhtinaallisia tuntimääriä – kiireinen syksy taisi vaatia veronsa.

Eilen palasin työpöytäni ääreen hetkeksi ja tein töitä tunnin. Tänään palasin hetkeksi blogin pariin, sillä tuntuu hassulta pitää tätä hiljaisena näin pitkään. Mutta voitteko kuvitella: kuuden ja puolen vuoden aikana tämä viisi päivää on ollut pisin blogilomani! Uskon, että tulen jatkossa viettämään tällaisia lomia säännöllisesti, sillä tämä tekee hyvää. Koin toissapäivänä jotain valtavaa blogikyllästymistä: tuntui, että blogit vain toistavat itseään (omanikin). Mietin, että onko tämä osaltani jo täysin nähty juttu eikä muidenkaan blogeja kiinnostanut seurata. Iski sellainen fiilis, että tämä on tätä samaa: vuodesta ja vuodenajasta toiseen, juhlasta toiseen, koko ajan kierretään samaa kehää. Odotetaan joulua, laitetaan joulua, toivotetaan hyvät joulut, jäädään blogilomalle, palataan uuden vuoden tienoilla, toivotetaan hyvää uutta vuotta, mietitään tulevan vuoden sisustusjuttuja ja tehdään kooste aiemmasta vuodesta. BLÄÄH :D.

Katselen ja kuulostelen, mihin suuntaan tämä fiilis kehittyy, eipä tässä mikään kiire ole. Täytyy nyt vain rauhassa tuumailla, onko se vain tätä haahuilua, mikä tämän olotilan synnyttää ja palaako into blogimaailmaa kohtaan uuden, raikkaan vuoden alkaessa. Tunnistaako kukaan näitä fiiliksiä? Täällä on muutenkin arkikuviot mietinnän alla ja muutoksia on luvassa, joten katsotaan, mihin blogi näissä uusissa kuvioissa asettuu! Tänään olen tehnyt varovaista blogikierrosta ja aloitin sen ystäväni Soilen blogista. Soilen blogi on muuten ensimmäinen blogi, johon vuonna 2009 törmäsin. Rakensimme tuolloin ja etsin erilaisia ideoita netin syövereistä. Tuntuupa hassulta ajatella, että vielä kymmenen vuotta sitten en tiennyt blogeista mitään ja nyt niitä tupsahtelee esiin kuin sieniä sateella!

Toinen seikka, josta olen kokenut hieman ahdistuksentapaista on se, miten niin moni tuntuu hankkiutuvan kaikesta joulusta muistuttavasta eroon jo Tapaninpäivänä ja alkaa odottamaan kesää. Siis täh! Se, että innostuu joulunodotuksesta jo syys-lokakuussa, ei ole läheskään yhtä paha kuin puhua tulevasta kesästä joulukuussa :D. Meillä näkyy joulu kyllä vielä uuden vuoden ylikin, ehkä tontut lähtevät kaappeihin jo ennen viikonloppua, mutta muut saavat vielä odottaa. ”Ennen vanhaan” oli hyvin yleistä pitää joulua esillä ainakin loppiaiseen, usein jopa Nuutinpäivään asti ja sehän on vasta 13.1. Miten nykyään on niin kamala kiire, tässäkin asiassa vouhotetaan ja hyvä ettei joulukuusta nakata pihalle jo aattoiltana?

jouluaatto2016

Tässä muutama jouluaaton ja joulupäivän räpsy. Vietimme jouluaattoa kotonamme ja joulupukki vieraili – kyllä poika oli innoissaan! Hihkui ja intoili ja äänensä muuttui heti alkusekunneilla jännittyneen innostuneeksi. Sanoi pukille käsipäivää, lauloi reippaasti Joulupukkia ja istui sylissä. Perään huuteli vielä Kiitos joulupukki! Selvästi jouluaaton kohokohta, meille vanhemmillekin; oli sitä oman lapsen jännitystä niin mukava seurata.

Lahjoja tuli taas melkoinen kasa… Puolet niistä on edelleen levitettynä olohuoneen lattialle. On ihana antaa pojan nauttia tuolla tavoin joululomailusta ja kerätä ne hänen huoneeseensa vasta viikonlopuksi. Uusi vuosi ajoittuukin viikonloppuun eikä näin ollen tarjoa perheellemme ylimääräisiä yhteisiä vapaapäiviä. Silti on mukavaa, kun tiedossa on parikin lomamatkaa seuraavien kahden kuukauden aikana.

Niin joo pitikin kertoa teille eräässä aiemmassa postauksessani kirjoittamastani äänestyksestä! Sain ennen joulua haasteen osallistua Original Sokos Hotel Kaarlen hyväntekeväisyyskampanjaan ja koristelemani joulukuusi voitti äänestyksen. Näin ollen sain lahjoituspotin omalle hyväntekeväisyyskohteelleni, joka oli Sylva Ry:n Kultanauha. Lämmin kiitos teille, jotka osallistuitte äänestykseen! ♥

Tänään pyörähdin pikaisesti kaupassa ja näin siellä sellaisia hennon vaaleanpunaisia/valkoisia tulppaanikimppuja. Täytyy sanoa, että se kyllä piristi mieltä! Yhtenä jouluna olen ostanut kotiimme punaisia tulppaaneja, mutta se oli erehdys, jota en ole toistanut. Tulppaanit eivät kuulu mielestäni jouluun millään tapaa, vaan jätän ne suosiolla tammikuulle ostettaviksi. Tulppaanit ovat kevättalven kukkasia ja se ensimmäinen kimppu on niin mukava hankkia; se on niin raikas ja kaunis! Sen myötä on kiva startata uusi vuosi. Se myös aikaansaa sellaisen tuulahduksen, että eletään talvea, mutta kevättalvi on jo nurkan takana. Tammikuusta alkaa ihana pulkkamäkisesonki ja muistan edelleen sen viime talven pulkkamäkipäivän; aurinkoisen pakkaspäivän, nuotion ja lämpiminä höyryävät kaakaomukit. Ei muuta kuin niitä hetkiä kohti, heti vuodenvaihteen jälkeen! :)

/

 

Vaikka onkin kaukainen
Satain vuotten takainen
Silti aina läheinen
Tule joulu kultainen

Aatonaatto; enää tämä päivä (tai oikeastaan ilta) aikaa odottaa joulua. Sitten se kauan odotettu päivä on täällä ♥. Mietiskelin päivällä rommirusinarahkaa valmistaessani, että kumpikohan ilta on kivempi: aatonaaton ilta vai jouluaaton ilta. Molemmissa on kieltämättä puolensa ja molempiin sisältyy ihania asioita, kuitenkin keskenään hyvin erilaisia. Tämä ilta on vielä täynnä odotusta; sellaista ihanan kutkuttavaa tunnetta ja sitä tietoa, että jouluaatto on vielä edessäpäin. Huomisillassa on kuitenkin se oma taikansa, kun ihana, kauanodotettu päivä on takana ja käsillä. Tämä ilta sisältää vielä jotain pientä puuhastelua, jouluaattoiltana vain ollaan ja nautitaan käsillä olevasta hetkestä.

Jouluaatto koostuu mielestäni monesta pienestä, ihanasta hetkestä. On se aattoaamuun herääminen ja saunan päälle laittaminen; se on jouluaaton ensimmäinen askare. Jouluaattoaamiainen ja sen jälkeen jo startannut Joulupukin Kuuma linja, sohvalla saunan lämpenemistä odotellessa. Jouluaattoaamun saunaan kuuluvat kynttilänvalo sekä joulumusiikki. Saunan jälkeen alan yleensä kattamaan pöytää jouluateriaa varten ja mies käy sytyttelemässä pihalle kynttilät. Poika saa tässä vaiheessa avata yhden lahjan, jotta joulupukin odottaminen ei tuntuisi niiiiin pitkältä. Yksi ihana hetki on se, kun vieraat iltapäivällä saapuvat ja käymme joulupöytään; jouluruoka maistuu aattona niin hyvältä! Syödään kaikessa rauhassa joulumusiikkia kuunnellen ja nautiskellen, ei ole mihinkään kiire.

Jouluaterian jälkeen saamme vieraaksemme joulupukin ja sitä odottavat varmasti sekä meidän pieni poikamme että myös aikuiset! Tiedän perheitä, joissa käy joka joulu joulupukki, vaikka talossa ei lapsia olekaan. Ymmärrän tuon hyvin ja uskon, että meille tulee käymään samoin – on se joulupukki niin odotettu ohjelmanumero!

Joulupukin vierailun jälkeen luvassa on lahjojen avaamista ja niiden ihastelemista. Erityisesti pojan ilon seuraamista! Jossain vaiheessa, kun maltamme, käymme vielä kaikki yhdessä kahvipöytään. Kun ilta alkaa olla pidemmällä, siirtyvät kaikki pikkuhiljaa omiin koteihinsa aattoillan viimeisistä hetkistä nauttimaan. Jouluaattoillassa on se oma taikansa, jota en osaa kuvailla. Siinä olennaista on kuitenkin sellainen väsähtänyt, mutta hyvin onnellinen tunne. Jouluvaloin ja kynttilöin valaistu koti. Se fiilis, kun päivän vaatteet vaihtuvat yövaatteisiin. Käpertyminen sohvalle suklaan ja ehkä viinilasillisen kera, yhdessä oman ♥ kanssa.

032

Meillä on tänään pariinkin otteeseen näyttänyt tuolta kuin yläkuvassa. Poika on leikkinyt leikkejään, pomppinut sohvalla ja tehnyt majoja ja sen sellaista. Meni kisun viereen samalle tuolille, otti istuinosan pois ja hoki naukuvalle kissalle Älä huoli Ittoo, tämä on vain astonautti!

004

Teimme pojan kanssa harrastuksessa tuollaisen joulupallon, joka on päässyt koristamaan orjanlaakerin oksaa:

joulu

Muutamina jouluina on tullut testattua erilaisia juttuja, mutta tänä jouluna tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että on selvillä, mikä kannattaa ja mikä ei. Enää ei tarvitse testailla. Ehkä nämä on sitten omien jouluperinteidemme luomisia? Tarkoitan näillä niinkin pinnallisia juttuja kuin mitä joulukukkia haluan ostaa, mitä jouluruokia meillä kannattaa tehdä (esim. kalat eivät kuulu joulupöytäämme, koska ne jäävät syömättä); ennen kaikkea mitä kannattaa tehdä itse ja mitä kannattaa ostaa valmiina. Turha stressata ja tehdä kaikkia itse; saa vallan hyvin mennä sieltä, mistä aita on matalin!
Yksi tähän kuuluva asia on kinkun paistaminen. Lapsuudenkodissani oli ihana aattoaamuna herätä kinkun tuoksuun; se loi sen joulufiiliksen heti herättyäni. Tässä kodissa olemme kerran paistaneet kinkun yöllä ja kerta jäi viimeiseksi. Koneellisen ilmanvaihdon vuoksi makuuhuoneessa tuoksui kinkku koko yön niin voimakkaasti, että tämä tarkkanenäinen oli hereillä lähes koko yön :D. Joten, meillä joulukinkku paistetaan aina aatonaattona: tänä aamuna laitoin kinkun uuniin ja hetki sitten mies nosti sen pöydälle jäähtymään. Näin saamme herkutella sitä aina aatonaattoiltaisin – niin hyvää ruisleivän ja miehen vanhempien tekemän sinapin kera, oi oi!

059

Pieniä lahjakoreja on ilmestynyt olohuoneeseen sinne tänne. Poika on antanut lahjojen olla rauhassa, kun olemme kertoneet, että tonttu on pikkuhiljaa tuonut niitä jo, sillä joulupukki ei millään jaksa kantaa kaikkia huomenna.

ikkuna

Muistan, miten loppukesästä ja syksyllä olin ihan tympääntynyt olohuoneeseemme. Tuntui, etten viihdy siellä lainkaan, sillä se oli niin keskeneräinen emmekä saaneet päätettyä, mitä säilytyskalustetta sinne hankkisimme. Nyt viimeisen viikon aikana olen nähnyt huoneen ihan toisin silmin ja olen nauttinut suunnattomasti istuskella sohvalla (sohvakaan ei tympäise enää juurikaan!) ja katsella ympärilleni. Suurimmaksi osaksi tämä on joulukuusen ansiota, sillä tuossa paikallaan kuusi on muodostanut olohuoneesta ikään kuin oman tunnelmallisen sopen, joka on erillään keittiöstä ja ruokailutilasta. Saapa nähdä miten käy, kun kuusi tammikuussa lähtee! Onneksi sitä ei tarvitse miettiä nyt. Tässä nurkkauksessa on tämän hetken lempipaikkani olohuoneessa ja yritän aina iltaisin ehtiä varaamaan sen ennen miestä :D.

079

068

Täällä laitettiin sauna päälle tänäkin iltana ja sama toistuu aamulla. Nyt tehdään hetken mielijohteesta kaikkea ihanaa, mikä vain sattuu huvittamaan! Ollaan ja möllötellään, nautitaan toisistamme kiireettömästi ja ollaan läsnä. Syödään vuorotellen kinkkua ja suklaata, nukutaan yhteispäikkäreitä, haahuillaan yövaatteissa aamusta iltaan jos siltä tuntuu eikä unohdeta nelijalkaisiakaan lapsia – hekin ovat hemmottelunsa ansainneet!

Jään pienelle joululomalle, mutta sitä ennen haluan toivottaa teille kaikille mitä ihaninta joulua! ♥ ♥ ♥

Tule joulu kultainen ♥