Satun suunnittelutoimistosta päivää! En tiedä mikä muhun on iskenyt! En ole koskaan ollut mitenkään erityisemmin kiinnostunut pihajutuista, mutta omakotitaloasujana on tietysti ollut pakko jonkin verran niihin perehtyä (ja ehkä kiinnostuakin). Nyt tämän aurinkoisen elokuun ansiosta ja inspiroimana olen alkanut miettimään pihajuttuja enemmänkin. Haaveilemaan ja suunnittelemaan. Yllätinpä itseni eräänä päivänä oikein jopa odottamasta, milloin pääsen rikkaruohoja nyppimään! Tämän täytyy olla väliaikaista…

Meille oli alusta asti selvää, että teemme pihaa pikkuhiljaa vuosien mittaan; ei ole mitään takarajaa, milloin sen tulee olla valmis ja onkokaan piha koskaan täysin valmis. Tuskin vain, sillä sehän on täysin verrattavissa kodin sisustukseen, joka elää myöskin aina jonkin verran vuosien saatossa. Piha on ollut jo pari vuotta valmis siten, että suurin osa istutuksista on puuttunut, kun taas nurmikkoaluetta on ollut aika reilusti. En ole halunnut toteuttaa mitään väliaikaista piharatkaisua, sillä koen, että se tulisi maksamaan tuplasti sekä aikaa, vaivaa että rahaa. Mieluiten kerralla kuntoon ja sellaiseksi, joka on oikeasti omaan mieleen!

Tonttimme on viisikulmainen ja rajautuu kahdelta sivultaan kaupungin virkistysalueeseen. Osan takapihasta olemme jättäneet luonnontilaan ja ehkä sen vastapainoksi kaipaisin tuolle hoidetulle pihaosuudelle nurmikon rinnalle jotain säntillistä; selkeää, pelkistettyä ja suoralinjaista. Sitten taas toisaalta ihastelen sellaisia modernin reheviä pihoja, joissa on vaikka ja mitä – moniulotteisuutta ja yllättäviä yksityiskohtia! Mutta kun lähden toteuttamaan sellaista omalle pihalleni, on lopputulos huomattavasti pelkistetympää. En vain tiedä miten se tapahtuu, mutta moni yksityiskohta tippuu matkan varrella pois, aivan kuin itsestään :D.

Olen viimeisten kahden vuoden aikana pähkäillyt ja pähkäillyt tuota takapihan yhtä aluetta, voi kuinka monia tunteja olenkaan siihen saanut kulumaan… Enkä ole koskaan päässyt mihinkään tyydyttävään lopputulokseen, kunnes eilen illalla! Tähän väliin pienet fanfaarit! Monia suunnitelmia olen paperillekin töhertänyt, mutta en ole saanut niistä kunnolla kiinni ja aina jotain on jäänyt suuren kysymysmerkin taakse. Tiedättekö sen tunteen, joka syntyy, kun jokin loksahtaa paikoilleen ja tulee se tunne, että nyt, tämä se on? Tuon koin eilen ensimmäistä kertaa takapihamme suhteen ja voi miten se innosti taas ihan uudella tavalla! Mies on antanut mulle vapaat kädet alueen suunnitteluun sanoen, ettei osaa suunnitella tuollaisia, mutta tuntuipas erityisen kivalta sekin, että hänkin piti suunnitelmastani – yhteistä piha-aluetta tässä kun kuitenkin tehdään! Yhteentoista saakka illalla suunnittelin tuota aluetta ja pihajututhan ilmestyivät sitten uniinkin… Tulimme juuri mummuni luota synttärikahveilta (vanhempi kisuneitiseni täyttää tänään myös vuosia: 13!), poika nukkuu päiväuniaan ja itse tulin innoissani kurkkimaan piirroksiani :D. Vielä pientä viilausta istutuksia miettien, mutta ydinjutut alkavat olla selvillä!

Koska tonttimme on melko iso (kokonaisuudessaan 1800 neliötä), haluaisin hyödyntää sitä ja luoda pihallemme erilaisia nurkkauksia tai selkeästi toisistaan erotettuja ryhmiä/alueita. Jossain istutusaltaita, jossain istuskeluryhmä oleskelualueineen ja ruukkuistutuksineen, jossain sitten hyötykasvialue… Tuota jälkimmäistä olen kaavaillut pihavajan ympärille. Haluaisin sinne pari-kolme puuta, joista ainakin yksi olisi kirsikkapuu (olisiko se riippakirsikkapuu, mahdollisesti…), yksi voisi olla punaviinimarjapuu ja yksi pilariomenapuu. Näiden lisäksi mies voisi nikkaroida (on jo lupautunut hommaan) jämälaudoistamme pari viljelylaatikkoa vajan eteen ja vajan toiselle seinustalle olisi ihana saada tuollainen seinämallin ”viljelylaatikosto”, kuten tämän kollaasin ylimmäisellä rivillä toisena oikealta näkyy:

Juu kyllä, mopo keulii aina ja kunnolla, kun jotain suunnittelen. Mutta sieltä sitten aina pikkuhiljaa laskeudutaan maan pinnalle ja siihen toteutusvaiheeseen, joka onkin sitten ehkä yksi kirsikkapuu :D. Mutta tämä suunnitteluvaihe (oli aihe mikä hyvänsä), on aina yksi parhaista! Saa antaa mielikuvituksen lentää, inspiroitua, ideoida, innostua, haaveilla, miettiä, puntaroida – ja vain taivas on rajana! Rakastan sitä tunnetta ja se tuo valtavasti energiaa ja potkua arkeen ja mikä parasta: se on täysin ilmaista!

Takapihan istutusalueelle on näillä näkymin tulossa erilaisia koristekiviä, pihaltamme löytyneitä luonnonkiviä, yksi polku, askelpolkulaattoja (myös niitä reiällisiä), aurinkokennovalaisimia, ikivihreää, kukkivaa, ehkä yhdet tikapuut ja eräänlainen sermikin on mietinnän alla… Täytyy vielä miettiä, millä alueen rajaisimme: olisiko se Kekkilän rajausreuna vai jokin rajauskivi. Mahdollisesti kiveä uloimpaan osaan ja sisäosat voisi erotella toisistaan sitten tuolla Kekkilän rajausreunalla. Onko teillä muuten hyviä kokemuksia siitä? Sormet jo syyhyää näpräilemään! Olen sitä tyyppiä, jolla on hyvä olla ohjeet/piirros paperilla, josta sitten toteutusvaiheessa katsoa, mitä tehdään ja laitetaan mihinkin. Muuten aikaa tuhlaantuu aivan liikaa pähkäilyyn ja sitten myöhemmin nopeasti tehdyt päätökset kaduttavat. Toki sitten toteutusvaiheessa voi tehdä muutoksia ja usein niitä tuleekin, kun näkee jonkun oikeasti valmistuvan. Toivottavasti ehtisimme tähän puuhaan jo tässä syyskuun aikana eikä tätä tarvitsisi jättää ensi kesään. Tietysti monia yksityiskohtia voi tehdä alueelle myöhemminkin ja täydennellä sitä sitten aina, kun inspiraatio iskee. Toivotaan, etteivät ainakaan syyssateet estäisi näitä puuhasteluitamme! Miltäs kuulostaa? :)

Kuvakaappaukset Pinterest-boardistani.