haaveilua arkistot - Sivu 5 22:stä - All you need is White

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 25.8.2015

Pohjapiirrosten pyörittelyä

Siellä oli muutamia tästä aiheesta kiinnostuneita lukijoita, joten täältä pesee! Kirjoittelin näistä haaveistani hieman jo kesäkuisessa Kirjalöytö & uusi talo -postauksessani. Tai ei tässä yksistään minun haaveistani voi puhua, kyllähän mieskin on tässä vahvasti mukana, vaikka naiset usein liikkeellepanevana voimana toimivatkin ;). Mutta tosiaan nämä on täysin ajatuksen ja haaveilun asteella vasta, sellaista mukavaa ja rentouttavaa ajanvietettä. Kukapa ei haaveilusta tykkäisi!

Rakastan tutkia erilaisia pohjapiirroksia ja miettiä, millaista sellaisessa talossa olisi asua, miten sen sisustaisin, mitä muuttaisin… Ajoittain tämä kuume on vahvana päällä, joskus se on täysin taka-alalla. Nyt tuo pahin kuume on taas laantumaan päin; pari viikkoa sitten olin lähestulkoon tonttikauppoja hieromassa. Tuo on niin mua, mutta onneksi on tuo jalat maassa -tyyppi tuossa vierellä… Ja onneksi tuo samainen tyyppi antaa mun intoilla; ei tapa sitä innostusta, vaan antaa sen itsestään laantua. Vaikkakin näkeehän niitä silmien pyörittelyjä mm. silloin, kun sanon kesken telkkarin tuijottelun, että siihen ruokailutilaan voisi laittaa sellaisen ja tällaisen ja kylppärin yhteyteen tuollaisen – ei ihan olla samalla aaltopituudella noina hetkinä :D.

Voipi olla, että miestä alkoi aavistuksen verran hikoiluttamaan siinä vaiheessa, kun läväytin läppärin ruutuun parit pohjapiirrokset silmät innostuksesta selällään. Muistutin kuitenkin, että aina voi suunnitella! Suunnitteluajalle ei ole mitään määrättyä pituutta; mitä pitempi, sen parempi ja näin mieskin huokaisi helpotuksesta ollen täysin samaa mieltä.

Olen keskittänyt pohjapiirrosten bongailun juurikin moderneihin taloihin ja mieluisia pohjia on tullut vastaan ainakin Herrala-taloilla. Miehen ja minun makuni pohjapiirrosten suhteen on kovin samanlainen: halutaan jotain hieman erilaista, jotain yllätyksellistä, ei ensisijaisesti sitä tavanomaista laatikkomuotoa.

Tähän pohjaan tykästyin ensimmäisenä. Tosin talon julkisivu tiellepäin (kuva yllä) muistuttaa lähinnä ulkorakennusta omakotitalon sijaan, mutta ehkä siitä saisi muokattua kivemman. Kyseessä on Herralan Timo: ei liian iso (138 neliötä), joten pohjaa voisi tarpeen mukaan tuosta hieman kasvattaa. Makuuhuoneita juuri sopiva määrä eli yksi enemmän kuin nykyisessä kodissamme:

Tykästyin eniten tuohon vanhempien makuuhuoneen sijoitteluun. Kylpytilojen kanssa jotenkin ihan oma, rauhallinen soppensa. Talon toinen wc löytyy tuosta päädystä myös eikä se ole kuitenkaan kylpyhuoneen puolella, vaan oma tilansa, joten siitä iso plussa! Noita tiloja ei varmaankaan suuresti tarvitsisi muokata. Entäs sitten muut tilat? Eteisen jälkeen vasemmalta löytyy kaksi makuuhuonetta, jotka toimisivat hyvin lastenhuoneina. Olohuoneen ja vanhempien makuuhuoneen välissä oleva vierashuone toimisi varmasti kätevästi myös työ- ja harrastehuoneena.
Sen sijaan eteisen ja keittiön väliin jäävä makuuhuone voisi olla meidän käytössämme turha; siitä tekisin mieluusti vaatehuoneen sisäänkäynnin yhteyteen. Keittiön seinää voisi siirtää sisäänkäyntiin päin, jolloin keittiöön tulisi enemmän tilaa ja vaatehuone pienenisi. Vaatehuoneen ovi tulisi heti pääoven viereen eli olohuoneen vastainen seinä olisi umpinainen. Näin saataisiin olohuoneen puolelle lisää seinätilaa, sillä sitä tuntuu sieltä hieman puuttuvan. Tässä tulee kuitenkin heti yksi ongelma vastaan: vaatehuoneen ikkuna. Siihen on piirretty korkea ikkuna, mutta jos tila on vaatehuone, mitä siitä näkyisikään ulos :D. Jos taas ikkuna olisi ihan pieni yläikkuna, vaikuttaisi se julkisivuun entistä epämieluisammalla tavalla… Hmm, ongelmia.

Takapihan puolella näyttäisi tältä:

Pulpettikatto ja L-muoto miellyttävät, hyvältä näyttää. Mutta olohuoneen ikkunat ovat ehkä turhan pieniä, saisikohan niistä korkeammat? Entäs tuo terassin katos sitten; niin kätevä kuin se onkin, se varjostaa ikävästi sisätiloja vuodenajasta toiseen. Näitä mietteitä olen pyöritellyt tämän pohjan kohdalla!

Sitten löysin seuraavan miellyttävän vaihtoehdon, jossa olen jo mielessäni mm. viettänyt lauantaisia saunailtoja perheeni kesken :D. Etupihan julkisivu miellyttää enemmän kuin edellisessä talossa. Sisäänkäynti on kiva; sen oikealle sivulle vielä valkoinen rimoitus! Autotalli (miehen aarreaitta) löytyy. Mieheni tuntien se varmastikin tuosta vielä kasvaisi… Entäs tuo katoksen alla oleva käytävä? Voisiko sitä leventää niin, että siitä saisi samalla autokatoksen? On niin kätevää lähteä talvisin autolla, kun se on katoksen suojissa… En taida olla valmis luopumaan tuosta luksuksesta. Jos tuohon tekee autokatoksen ja mies suurentaa autotallia, ollaankohan jo naapurin tontilla?

Katsotaanpas sitten pohjaa, tämä on kiva! Tosin tähänkin tahtoisin heti sisäänkäynnin viereen vaatehuoneen; saisikohan sitä tuon ensimmäisen makuuhuoneen tilalle..? Silloin edessä on kyllä sama ikkunaongelma kuin postauksen ensimmäisessä pohjaratkaisussa. Vanhempien makuuhuoneen sijoittelu on kiva, mutta ehkä meidän tapauksessamme kylpyhuone makuuhuoneen yhteydessä olisi turha. Vaatehuonetta voisi kasvattaa tuon kylpyhuoneen verran, mutta minne sijoitettaisiin talon toinen wc? Lastenhuoneet ovat myöskin talon tässä päädyssä ja tuo TV-/pelihuone voisi toimia myös työhuoneena – vai voisikohan sittenkään, jos/kun sinne jonottaisi aina jokin malttamaton poikaryhmä pelaamaan..? Jos ensimmäisen makuuhuoneen jakaisi pieneksi työhuoneeksi ja vaatehuoneeksi, toimisikohan se…

Tässä mietin myös kylpytilojen ja lastenhuoneiden paikkojen vaihtoa. Tosin silloin toinen sisäänkäynti kodinhoitohuoneen kautta poistuisi ja se olisi varmasti kätevä ihan tällaisenaan. Alkuun tykästyin olohuone-keittiö-ruokailutila -sijoitteluun, mutta nyt en enää ole varma… Keittiö tuntuu olevan jotenkin syrjässä tuolla yksinään ja onko keittiössä säilytystilaakaan riittävästi…? Tässä kuitenkin olohuoneeseen saisi kivan korkeat ikkunat, kuten takapihan kuvasta näette.

Olohuone on tuon harmaan ulkoverhouksen kohdalla. Ikkunat voisivat helposti olla korkeammat, ei haittaisi vaikka eivät olisikaan samalla tasolla muiden ikkunoiden kanssa. Tästä sisäpihasta pidän huomattavasti enemmän kuin ensimmäisen talon! Tässä on vain sama ongelma kuin ensimmäisessä pohjassa: vanhempien makuuhuone on etelään/länteen, sillä sitenhän tällainen talomalli olisi järkevintä tontille sijoittaa. Voisi olla iltaisin melkoinen pätsi. Nyt makuuhuoneemme on pohjoisen puolella eli sinne ei paista aurinko oikeastaan koskaan, sillä ikkunat eivät ole ilta-auringon puolella. Tämä on kyllä keväisin/kesäisin iso asia!

Että tällaisia pähkäilyn aiheita, ei helppoja pyöriteltäviä ollenkaan nämä pohjat! Jokaisessa on sekä hyvät että huonot puolensa ja usein sopiva onkin jonkinlainen yhdistelmä kahdesta tai useammasta pohjasta. Näitä kun pyörittelee, tulee usein mieleen, että kylläpä vain osasimme piirtää onnistuneen ja toimivan pohjan ihan näin ensikertalaisiksi! Mutta miten tähän pohjaan saisi yhden makuuhuoneen lisää neliöitä kasvattamatta, siinäpäs pähkinä purtavaksi! Näistä mietteistä toivottelen teille aurinkoista tiistaita – nyt nautitaan, sillä taitaa olla niin, että viimeisiä viedään!

(Kuvat lainattu Herrala.fi)

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 7.7.2015

Kaipuu Sardiniaan

Sadepäivä – miten olisi pieni aurinkolomahaaveilu?

Joskus käy niin, että johonkin matkakohteeseen ihastuu aivan sydänjuuriaan myöten. Sille aivan kuin menettää sydämensä, syystä tai toisesta. Minulle kävi niin Espanjan Costa del Solilla joskus 15-vuotiaana ja sen jälkeen olen päässytkin sinne vielä useaan otteeseen. Nyt aikuisiällä tuollainen onnellinen vahinko on päässyt tapahtumaan Italian Sardinian kohdalla. Syksyllä 2010 pääsin lomailemaan tuolla kauniilla saarella. Olin matkalla mieheni, veljeni ja hänen ystävänsä kanssa.

Näiden kuvien maisemat näyttävät niin tutuilta, nämä kuvat on Sardinian saarelta; saaren pohjoisosista. Kahvikupponen kädessäni olen selaillut näitä kuvia Finnmatkojen sivuilla. Oletteko huomanneet, että heillä on aivan upeita lomakohdekuvia? Pelottavaa suorastaan, jos sivuille eksyy; sieltä saa mojovan matkakuumeampiaisen pureman!

Kuvittele aamiainen näissä maisemissa:

Rakastan sekä Espanjaa että Italiaa, en osaa eritellä kumpaa enemmän. Espanja on tutumpi, osaan kieltä, se on kuin toinen kotimaa. Mutta Italia, ei se häviä Espanjalle yhtään. Muutama ystävänikin on italialainen. Kieli on kaunis, maa on kaunis ja monipuolinen. Ja se ruoka – mamma mia!

Olen lomaillut kolmella saarella: Sardiniassa, Sisiliassa ja Mallorcalla. Laittaisin ne tuohon järjestykseen myöskin paremmuudessaan. Mallorca oli pienimuotoinen pettymys, aivan liian turistirysä! En ollut koskaan aiemmin vieraillut sellaisessa ulkomaan lomakohteessa, jossa useassa ravintolassa ruokalistat ovat myös suomeksi. Tiedän, että se on usean matkailijan mielestä hyvä palvelulisä, mutta itselleni se on miinus ja jotenkin lomaa latistava tekijä. Tuolla koin ensimmäistä kertaa myöskin ravintoloiden sisäänheittäjät. Voi megaärsytys! Olenpa aiemmin onnekkaasti valinnut lomakohteeni, kun en ole moisiin ennen Mallorcaa törmännyt…

Sisiliassa lomailimme Trapanissa ja sen ympäristössä; ei mikään kovin suosittu lomakohde ja hyvä niin! Tahdon nähdä lomallani muitakin kuin kotikaupungin kasvoja, kaikella kunnioituksella. Tuo olikin oikein kiva loma: juuri kukaan hotellin henkilökuntaa lukuunottamatta ei osannut englantia, jo siinä on loman tuntua! Ruoka oli kuitenkin Sisiliassa pettymys; asia, jota en vieläkään ole uskoa todeksi… Miten muka jossain Italian sopukassa on ruokaa, joka ei sula suuhun? Tosin olimme lomailleet Sardiniassa ennen Sisiliaa, joten ehkä odotuksemme olivat turhan korkealla. Sardinia nimittäin on sellainen herkkuparatiisi ettei toista! Siinä oikeastaan yksi syy palata sinne: ruoka :D.

Onnistuimme tuolloin heti ensimmäisenä lomapäivänämme Sardinian saarella löytämään ihan helmiruokapaikan ja vieläpä ihan omin avuin, keneltäkään neuvoa kysymättä. Olimme matkalla kauppaan ja jalkaisin kun olimme, kiertelimme siellä täällä. Muistelemme kaikki edelleen noita tuon kyseisen ravintolan ruokia: oli pizzaa, pastaa, spagettia ja muita tyypillisiä italialaisia ruokia. Siis se maku, jopa margarita-pizzassa! Jos siellä ruudun toisella puolen on joku onnekas suuntaamassa Sardiniaan, niin laittakaahan korvan taa Algheron Ristorante Pizzeria Alguer Mia – ette varmasti pety! Tuolla käy eniten paikallisia, joten siitäkin jo tietää, että kyseessä on todellakin käymisen arvoinen paikka. Taisimme syödä tuolla viikon aikana yhtä päivää lukuunottamatta päivittäin, välillä jopa hävetti mennä aina sinne, heh! Halusimme sitten kuitenkin yhtenä iltana antaa mahdollisuuden eräälle toisellekin paikalle – ei olisi kannattanut! Vielä tänäkin päivänä joskus puhelemme, että voi miksi piti haaskata se yksi päivä ja käydä syömässä jossain muualla! :D

Onko siellä muita Sardiniassa käyneitä? Missäpäin saarta olette lomailleet? Jossain vaiheessa saari poistui Finnmatkojen kohteista, mutta nyt näytti olevan siellä taas. On tässä ajatuksen tasolla suunnitteilla lomamatka syksylle 2016 ja tuo voisi olla yksi varteenotettava lomakohde! Sardinia on juurikin niin kaunis miltä kuvissa näyttää: sinistä taivasta, vehreyttä ja kristallinkirkasta sekä turkoosia merta silmänkantamattomiin.

Pienen lapsen kanssa lomaa kohtaan on ihan erilaiset odotukset. Nyt lomalta haluaa helppoutta ja vaivattomuutta. Tärkeimmät ehkä tässä:

Kauniit maisemat, laiskottelu, rentoutuminen, uiminen, meri ja uima-altaat sekä viileä, kutsuva sänky!

Oi oi, milloin lähdetään?

(Kuvat lainattu Finnmatkat.)

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 27.6.2015

Kirjalöytö & uusi talo

Joskus kirpputoreilta tekee löytöjä, toisinaan taas ei. Jos on oikein etsimässä jotain tiettyä, sitä harvemmin löytää. Tänään käväisimme Ylivieskassa ja siellä pyörähdin pikaisesti Kirppis Ruususessa. Kävin siellä kerran raskausaikana, jolloin tein pojalle kivoja vaatelöytöjä. Tämän ikäiselle lapselle kirppissaalis jää vaatteiden osalta melkoisen heikoksi (ovat usein niin nuhjuisia ja kulahtaneita), mutta löytöjä olemme silloin tällöin tehneet kirja- ja lelupuolelta. Tänään löysin pojalle kivan Nalle Puh -äänikirjan ja itselleni sisustuskirjan:

Täysin uudenveroisessa kunnossa oleva kirja, jonka kaunis kansikuva kiinnitti heti huomioni. Hintalappu 10 euroa sai kuitenkin hieman miettimään; tuntui kovalta hinnalta kirppiskirjasta. Päätin kuitenkin tehdä tämän sijoituksen, sillä kirjan kuvat olivat just eikä melkein makuuni. Olisi niin harmittanut, jos olisin jättänyt tämän hyllyyn… Kotona piti vielä tarkistaa: maksaa uutena näköjään 44,95 € eli ihan hyvän kaupan tein. Olenkin ollut aikeissa myydä olemassaolevat sisustuskirjani, joten ilomielin otan tilalle tämän!

Olemme viime päivinä puhuneet (haaveilleet siis lähinnä) miehen kanssa uudesta talosta… Olen miettinyt pohjaratkaisua; samantapaista mallia kuin tämä nykyinen ainakin olohuoneen ikkunoiden osalta. Pulpettikatto on myös ehdoton. Talo olisi valkoinen puutalo, neliöitä maksimissaan 160 (kuten kodissamme nyt on), mutta makuuhuoneita yksi enemmän; nyt kun niitä on vain kolme. Tätä rakentaessamme emme nimittäin tienneet, että tulisimme tarvitsemaan myöskin työhuoneen, joten nämä nykyiset kolme makuuhuonetta eivät tule riittämään, jos meille jonain päivänä vielä toinen lapsi suodaan.

Tuo neljäs makuuhuone eli työhuone olisi makuuhuoneista pienin. Sen yhdellä seinällä voisi olla kuvan kirjahyllyn tapainen säilytysjärjestelmä:

Ulkoverhouksen tapaan myöskin sisätiloissa pääväri olisi valkoinen. Sisustukseen tulisi nykyistä kotia vähemmän mustaa; uudessa kodissa mustaa olisi ihan vain yksityiskohdissa kuten taulunkehyksissä, pienesineissä jne. Isoja ikkunoita ja paljon valkoista, jonka joukossa jonkin verran vaaleaa puuta sekä vaaleanharmaata. Lattiaan tulisi parketti, jonka olisin mieluusti valinnut jo tähän taloon, mutta mies oli silloin laminaatin kannalla. Keittiö olisi kokonaan valkoinen (tosin välitila vielä mietinnässä :D) ja kylpyhuone joko kokonaan valkoinen tai sitten musta. Jos kylpyhuone olisi valkoinen, sitten isompi vessa olisi varmaankin musta. Tällaisia puhelimme tänään automatkalla, heheh!

Tuo lepakkotuoli tällaisena mustavalkoisena on muuten tosi kiva, olen ihastellut jo pitkään. Myöskin se nahkainen, konjakinruskea lepakkotuoli miellyttää silmää. Tosin sitä en ehkä osaisi omaan käyttööni kuvitella, mutta tuon mustavalkoisen kyllä!

Kodin sisustuksen katseenvangitsijoina toimisivat muutamat valaisinkaunottaret sekä jokunen pitkäikäinen kalustehaave – näistä osa on jo hankittunakin.

Useinhan sitä kuulee sanottavan, että ensimmäinen talo on harjoituskappale, toinen on myyntiin ja kolmas itselle. Voi hyvinkin pitää paikkansa, ainakin tuon ensimmäisen talon kohdalla. Mutta miten ihmeessä ihmiset hennovat jättää sen ensimmäisen rakentamansa kodin? Antaa vieraiden ihmisten muuttaa omaan kotiinsa? Ja ehkä myöhemmin huomata, mitä muutoksia ovat kotiin ja/tai pihaan tehneet… Tämä kun on lapsuudenkodin jälkeen ensimmäinen oma koti (olkoonkin vielä osittain pankin), niin tähän on muodostunut ihan erilainen tunneside kuin aiempiin koteihin. Tosin tätä edeltävästä vuokra-asunnosta pois muuttaessamme oli kyllä viikkokausia pala kurkussa, huh miten rankkaa se oli! Viimeiset tavarat kun haimme, istahdimme lopuksi portaille ihan takit tyhjinä. Itkin vuolaasti ja niin oli miehelläkin suupielet alaspäin. Se tunne, kun piti jättää avaimet tyhjään (entiseen) kotiin ja painaa ovi viimeistä kertaa takanaan kiinni, huh itkettää nytkin, vaikka tuosta on aikaa jo viisi vuotta. Joten voin vain kuvitella miltä tuntuisi lähteä tästä kodista, tämä kun on täysin nollasta itse suunniteltu ja tehty. Tällaisissa tilanteissa toivoisin olevani vähemmän tunneihminen…

Tämä nykyisen kodin rakennusprojekti oli suunnitteluvaiheeltaan erittäin lyhyt: 1-2 kuukautta. Kaikki tapahtui siinä alussa niin nopeasti. Mies onkin siitä asti hokenut, että seuraavan talon suunnitteluun saa käyttää sitten enemmän aikaa. Joten ehkä nyt on hyvä aloittaa? ;)