/

 

Sain tässä yhtenä päivänä blogihaasteen ja vieläpä hieman erilaisen sellaisen! Viime vuosina olen ollut turhan laiska tarttumaan näihin, mutta nyt mielenkiintoni heräsi. Suvi Valkoinen Harmaja -blogista (kiitos!) heitti ilmoille tosi hauskan haasteen, jonka toteutusta aloin oitis miettimään! Tarkoituksena oli siis listata satunnaisia faktoja kodistamme ja tässä näitä nyt tulee:

Ostimme muutettuamme langattoman ovikellon Clas Ohlsonilta. Mikä patterisyöppö!!! Kun ovikello on soinut viitisen kertaa, on patterit loppu. Niinpä se on ollut vain paikoillaan patterit lopussa jo vuosia eli meillä ei ole toimivaa ovikelloa. Pojan vauva-aikana huomasin asiasta vain positiivisia puolia, sillä aina päikkäriaikana joku oli oven takana kaupustelemassa milloin mitäkin. Niinpä päätimme, että emme tarvitse ovikelloa! Joka kerta, jos minulle tuodaan vaikka pakettia tai joku kaupustelija on oven takana, huvitun, kun hän vain seisoo siellä ja miettii, soiko se ovikello ollenkaan :D. Kun avaan oven, hän usein miettii tuota ääneen ja vastaan aina muka yllättyneenä Jaa siitä on patterit loppu :D.

Laatoittajamme minulle raksa-aikana leikillään ja huolettomasti tokaisema lause on kummitellut mielessäni kaikki nämä seitsemän vuotta… Hän laittoi kätensä olalleni ja nauraen tokaisi että Kuule, sinusta tulee tämän talon orja! En edes muista, mitä itse sitä ennen sanoin, mutta tuo jäi mieleeni, sillä niin todeksi se on osoittautunut! :D Isossa omakotitalossa riittää työtä melkein vuoden jokaiselle päivälle. On sisällä tehtäviä töitä, niitä normikotitöitä ja ulkotöitä, sama mikä vuodenaika on kyseessä…

Olemme usein harmitelleet yhden palovaroittimemme sijaintia. En tiedä mitä rakennusaikana ajattelimme ja mitä tarkalleen ottaen oikein tapahtui, sillä se sijoitettiin keittiöön! Tarkoitus oli sijoittaa se enemmän aulan puolelle, mutta se tulikin keittiön kattoon eikä kukaan tajunnut ajoissa sanoa, että palovaroitinta ei kannata sijoittaa keittiöön… Siellä se nyt nököttää ja voitte kuvitella, että on aika herkkä hälyttämään! Esim. jos leivänreuna aavistuksen leivänpaahtimessa kärähtää, palovaroitin kyllä kertoo sen… Samoin jos uuninluukku on hieman liian pitkään auki, siitäkin se infoaa. Ei tämä nyt mikään joka kuukausi todettava ongelma ole (ja hyvähän se on testata toimivuutta ;)), mutta silti itselleni muistiin: seuraavaan taloon ei palovaroitinta keittiöön!

Meillä on aina pieni härdelli käynnissä, kun palovaroitin huutaa… Kissat suuntaavat ensimmäisinä sängyn alle ja poika säikähtää yleensä niin, että purskahtaa itkuun. Meistä vanhemmista toinen heiluttelee keittiöpyyhettä piippaajan alla ja toinen lohduttaa lasta :D. Edellisestä kerrasta onkin jo tovi vierähtänyt…

Talomme vieressä sijaitsee autotallimme, jossa on myös autokatos. Autotallin lisäksi rakennuksesta löytyy tekninen tila sekä varasto, kaikki lämmintä tilaa. Pohjapiirrosten mukaan varasto oli tarkoitettu ihan omaksi tilakseen ja sillä onkin oma ulko-ovensa. Väliseinän pätkät autotallin ja varaston välille jäivät kuitenkin tekemättä ja myöhemmin totesimme, että ei niitä varmaan edes tarvita… Kuljemme nimittäin varastoon aina autotallin kautta. Huonona puolena olen kuitenkin huomannut sen, että mies on alkanut vaivihkaa ujuttaa omia autotallin aarteitaan myös varaston puolelle – me no like.

Viimeiseksi satunnaiseksi faktaksi oli keksittävä jotain kesäistä, sillä halusin tähän yhden kesäkuvankin kodistamme. Minulla on nimittäin valtava aurinkolomakuume päällä… (Näiden saunaterassikuviemme selaileminen kieltämättä auttoi aavistuksen asiaa!) Nämä kuvat otin viime kesäkuun alussa eli enää alle kaksi kuukautta ja on jo näin kesäistä – ajatella!

Mies teki muutama vuosi takaperin meille kylpytynnyrin eli paljun ja vuorasi sen samalla puukomposiitillä, mistä molemmat terassimmekin on tehty. Ulkopuolisella hän teetti ainoastaan paljun sisäosan maalauksen ja maalin piti pysyä hyvänä, vaan kuinkas sitten ensimmäisten käyttökertojen jälkeen kävikään! Palju on hassun laikukas… Miestä tämä asia vielä jonkin verran harmittaa, mutta pääasia että on tuollainen kiva paikka viettää kesäiltoja! Talvisin emme ole paljua käyttäneet, sillä pesu ym. tuntuvat turhan työläiltä tuolla umpihangessa. En malta odottaa kesää ja sitä, että pääsemme taas lämpimään veteen koko perheen voimin. Saunaterassille paistaa ilta-aurinko, joten kyllä siellä aika helposti aina tunti jos toinenkin vierähtää! Talven jälkeen etenkin se ensimmäinen paljuilta on aina niiiiin täydellinen ♥.

Tällaisia faktoja meidän kodistamme tähän torstaipäivään! Tämän haasteen saa napata mukaansa kuka vain. Jättäkää viestiä, jos nappaatte haasteen – olisi mukava käydä lukemassa teidänkin tarinoitanne! :)

/

 

En muista, että edellisessä kodissamme olisi ollut viherkasveja ollenkaan. Tuolloin elettiin vuosia 2007-2010. Leikkokukkia kotonamme näkyi kuitenkin tasaisin väliajoin. Muistan, että elin tuolloin sellaista ei vihreää -kautta ja se ulottui jopa viherkasveihin asti :D. Lapsuudenkodissani oli aina useita viherkasveja ja on edelleen. Tämän kotimme valmistuttua aloin pikkuhiljaa innostumaan taas viherkasveilla sisustamisesta; tarkalleen ottaen vuonna 2011. Kotonamme kävi pyörähtämässä muutamiakin yksilöitä aina rahapuusta muihin mehikasveihin. Halusin aloittaa pienehköillä viherkasveilla ja katsoa, miten ne kotiimme istuvat ja tykkäänkö niistä ylipäätään. Noista kyseisistä viherkasveista ei ole enää yhtäkään jäljellä; onnistuin tappamaan kaikki. Aina kastelen joko liikaa tai vastaavasti unohdan kastelun liian pitkäksi aikaa…

Eräässä bloggaajaporukassa, johon kuulun, on kuukausittain vaihtuva sisustusteema. Tässä kuussa minäkin ehdin ja innostuin lähtemään mukaan! Tämän helmikuun teeman keksi Oblikin Jutta, joka haastoi meidät kertomaan kotimme vihersisustuksesta: Oletko aina ollut intohimoinen vihersisustaja vai onko viimeisen vuoden aikana kasvit vallanneet kotia enemmän kuin ennen? Missä kaikkialla ja miten vihreää kodissasi esiintyy?

Mehikasvien lisäksi kotonamme pyörähtäneitä viherkasveja ovat olleet mm. pullojukka (vanhempi kissa söi lehdet) ja rönsylilja (unohdin kastella). Vanhin viherkasvini on ihanan armollinen palmuvehka, joka on elellyt meillä jo noin viitisen vuotta. Uskallan väittää, että tässä on sellainen viherkasvi, jonka lähes kaikki saavat pysymään hengissä. Tykkää kuivahtaa kasteluiden välillä, joten sopii ainakin minun viherkasvikseni vallan mainiosti!

Olen aika laiska vaihtamaan multia ja palmuvehkakin sai uudet mullat vasta kaksi vuotta sitten… Se innostuikin siitä aika lailla, kuten Villiintynyt palmuvehka aulassa -postauksestani näkyi. Nyt voisi olla paikallaan tehdä sama temppu ja ehkä siirtää se samalla aavistuksen suurempaan ruukkuun.

Viime kesänä ostin hetken mielijohteesta ison palmun. Silläkin uhalla, että tämä ei olisi hoidossani kovinkaan pitkäikäinen. Talvella raasu kärsikin kovia ja nähtäväksi jää, onko tästä enää kesällä mitään jäljellä. Nuorempi kisuneiti on ottanut tehtäväkseen lisätä ruokavalioonsa vihreää juurikin tämän palmuni muodossa, kuten kuvasta näkyy:

Siellä täällä näkyy tuollaisia poikkinakerrettuja lehtiä ja pieniä hampaanjälkiä, oi voi… Nooh, totta puhuakseni en ole tykännyt tästä palmusta niin kovasti, että hirveästi surettaisi sen menetys. Jotenkin se ei niin istu näihin suomalaisiin maisemiin :D

En muutenkaan suhtaudu viherkasveihin niin kovin vakavasti. Mitä sitten, jos ei saa jotain niistä menestymään! Tietääpähän sitten, kun on testannut. Kaupat on pullollaan uusia ja valinnanvaraa riittää. Viime kesänä ostin Ikeasta aivan ihanan Ruokailutilan vihreä nurkkaus -postauksessani näkyneen fiikuksen ja sen lehtien putoaminen kyllä harmitti, vaikkakin niiden putoaminen kuuluu asiaan. Tympäännyin siihen kuitenkin niin paljon, kun oli pudottanut lehtensä, että se sai lähtöpassit. Ei siis enää tuollaista, mutta joku vastaava olisi kiva löytää – oli se niin kaunis! Joku sellainen, jonka ominaisuuksiin ei kuulu lehtien pudottaminen talvikaudeksi. Vinkkejä?

Palmuvehka on tämänhetkisistä viherkasveistani vanhin ja toiseksi vanhin on peikonlehti, josta tykkään valtavasti! Se on niin ihanan rönsyilevä ja sen lehdissä on kaunis sävy. Se on jotenkin myös kivan yllätyksellinen, sillä varret sojottavat milloin minnekin! Peikonlehti on myöskin hyvin helppohoitoinen ja se on elellyt meillä kohta kaksi vuotta. Viime kesänä vaihdoin sen uusiin multiin ja samalla isompaan ruukkuun. Ensimmäiset kuukaudet näytti siltä, että peikonlehti tykkäsi vaihdosta hyvin huonoa, mutta nyt kevään kasvukaudella se näyttää olevan oikein hyvässä kunnossa ja pukkaa taas ilokseni uusia lehtiäkin!

Tämän postauksen otsikkona oli Kodin sisustamista viherkasveilla. Mielestäni erityisesti peikonlehti kuuluu tuohon sisustuskasviryhmään, niin sisustuksellisen kaunis se on. Se täydentää erilaisia huonekalurykelmiä & asetelmia kivasti, kuten tässä kuvassa:

Toinen sisustuksellinen viherkasvi on mielestäni erilaiset kaktukset. Sellaisen olen ajatellut hankkia, kunhan vain tarpeeksi kiva yksilö tulee vastaan. Olohuoneen hylly selvästi kaipaa kaktuksia! Myös se kilpipiilea on vielä hankkimatta!

Olen huomannut, että tykkään enemmän viherkasvien rykelmästä kuin sellaisesta ratkaisusta, jossa ne ovat ripoteltuna samassa huoneessa sinne tänne. Näissä myöskin liika on liikaa eli vain muutamia viherkasveja kerrallaan kotiini, kiitos! Jonkin verran viherkasvit pyörivät kodissamme paikasta toiseen; vuodenaikojen ja valon määrän mukaan. Nyt olen siirtänyt niitä kotimme valoisampaan kohtaan: olohuoneen ikkunanurkkaukseen.

Ruokailutilastakin löytyy yksi viherkasvi: huonekuusi. Sain sen lahjaksi joulun aikaan ja tämä onkin nyt toinen huonekuuseni. Yksi minulla on ollut aiemmin vuosia sitten ja sitä en saanut elämään edes kokonaista vuotta. Muistan lukeneeni tästä huonekuusesta, että jos sen lehdet alkavat roikkumaan alaspäin, ne eivät siitä koskaan enää ”nouse”. Toivonkin, että saisin vältettyä tämän kohdalla moisen lehtien nuupahtamisen. Mistähän tuo ilmiö johtuu, tiedättekö? Se kun näyttää olevan näiden kohdalla hyvin yleistä. Toki moni tykkääkin siitä hieman kärsineestä olemuksesta, mutta itse pitäisin tämän mieluiten hieman virkeämmän näköisenä.

En ole mikään nipottaja viherkasvien suhteen, aika rennosti niitä hoitelen – varmasti vähän turhankin rennosti :D. Kastelen kun muistan ja kasvukaudella sekoitan lannoitetta poretablettien muodossa kasteluveden joukkoon. Muistini varassa on myöskin viherkasvien lehtien sumuttaminen… Minulla on siihen tuollainen Plastexin sumutinpullo, josta tulee hyvin hienoa sumutetta ilman tippuneita pisaroita. Tosi kätevä ja poikakin tykkää sitä käyttää, heh!

Enää en osaisi kuvitella kotiani ilman viherkasveja. Täytyy vain löytää ne omille taidoilleen sopivat yksilöt, jotta edes osa viherkasveista pysyy vuosiakin matkassa mukana. En koe viherkasvien hoitoa mitenkään rentouttavana tai terapeuttisena. En puhu niille (kyllä, jotkut ihmiset puhuvat ja nimeävät ne) enkä nauti multien vaihdosta tai ylipäätään sormieni multaan upottamisesta. Oikeastaan inhoan vaihtaa multia ja kasveja eri ruukkuihin, se on niin sotkuista! Silti nautin kodin näkymistä, kun niissä on nykyään ripaus sitä vihreääkin :)

Millaisia ajatuksia vihersisustaminen teissä herättää?

/

 

”Kastellaan vielä vähän täältäkin hiuksia. Ja täältä ja …
– Ei ei, älä! Älä!
Kyllähän kylvyssä hiukset pitää pestä! Jos hiuksia ei pestä, niin päässä alkaa pian kasvaa sieni. Mitä me sitte tehdään, jos sun päähän kasvaa sieni?
– Itketään. Tuumasi nokkela kaksivuotiaani eilen illalla, antoi lopulta pestä hiuksensa ja minä purskahdin nauramaan.

On aivan liikaa ihmisiä, äitejä ja isiä, jotka eivät voi tänäänkään viettää huolettomia arkihetkiä lastensa seurassa. Heidän lapsensa ovat sairaita, syöpäsairaita. Nämä lapset joutuvat kokemaan aivan liian raskaita asioita. Ja nuo vanhemmat, nuo äidit ja isät, ovat mielestäni lastensa tavoin täydellisiä sankareita! Mistä he saavat sen voimansa siihen kaikkeen, jotta jaksavat hoitaa lastaan elämänsä raskaimpina aikoina, vaikka omaa sydäntä revitään samalla rinnasta ulos? Mistä he saavat sen voimansa ja urheutensa ja miten he onnistuvat peittämään huolensa lapsiltaan? Kysymyksiä, joihin tietää vastaukset vasta itse ne koettuaan. Mutta näitä kokemuksia ei kukaan toivo.

018

Varmasti jokaisen vanhemman yksi suurimmista, jollei jopa se suurin pelko koko maailmassa on se, että oma lapsi sairastuu. Sillä se oma lapsi on koko maailma. Jotain niin rakasta, että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Jotain sellaista, jonka laittaa aina etusijalle ja jonka haluaa säästää kaikelta pahalta. Jotain sellaista, jota haluaa suojella elämänsä loppuun asti.

Syöpään sairastunut lapsi voi olla sinun oma. Tai minun oma. Mutta aina se on jonkun oma, rakas oma lapsi.

Törmäsin syksyllä ensimmäistä kertaa termiin Kultanauha ja samalla lähes mykistyin, miten en ollut ollut tietoinen asiasta! Roosa nauhasta puhutaan paljon ja hyvä niin! Mitään syöpiä ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen eikä mikään syöpä ole vähäpätöisempi toista, kun se omalle kohdalle osuu. Silti tunnen sydämeni muljahtavan pari ylimääräistä kertaa, kun kuulen puhuttavan syöpään sairastuneesta lapsesta. Syksyllä sain tietää Sylva Ry:n Kultanauhasta lukiessani erään minulle tuntemattoman syöpäsairaan lapsen äidin kertomusta. Luin ja itkin, itkin ja luin. Samalta istumalta tein järjestölle oman pienen lahjoitukseni. Nyt sain kuitenkin tilaisuuden kerätä järjestölle tosi ison hyväntekeväisyyspotin ja tämän kasvattamisessa te voitte minua auttaa!

Kerronpas hieman taustaa tälle: sain marraskuussa puhelun Original Sokos Hotel Kaarlesta ja he pyysivät minua sekä kahta muuta kokkolalaista mukaan hyväntekeväisyyskampanjaansa. Heidän Facebook-sivuillaan lukee näin:

Tee kanssamme hyvää!
Haastoimme kolme tunnettua henkilöä Kokkolasta koristelemaan joulukuuset. Jokainen heistä nimesi oman hyväntekeväisyyskohteensa, jolle varat suunnataan. Me lahjoitamme joulutervehdyksiin varatun summan (800 €) ja korotamme sitä 10 sentillä jokaisesta tykkäyksestä aina yhteensä 2800 € saakka.

027

Tarkoituksena oli siis koristella oma joulukuusi ja niistä otetuista kuvista ihmiset äänestävät voittajan joko itse kuusen tai kuusenkoristelijan valitseman hyväntekeväisyyskohteen perusteella. Eilen saimme nämä joulukuuset koristeltaviksemme ja saimme kertoa omat hyväntekeväisyyskohteemme, johon hyväntekeväisyyspotin kohdistaisimme. Kaarle siis lahjoittaa tähän pottiin joulutervehdyksiinsä varatun summan 800 € ja HUOM! tätä pottia voi kasvattaa vielä huomattavasti aina 2800 euroon asti! Minä luonnollisesti haluan tuon summan täyteen ja haluan kohdistaa sen omalle hyväntekeväisyyskohteelleni, joka on Sylva Ry:n Kultanauha. Sylva Ry on siis Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten valtakunnallinen yhdistys ja lisätietoa sen toiminnasta löydätte heidän omilta sivuiltaan täältä. Jotenkin sivuutin itse kuusen koristeineen tässä hommassa ja ajattelen, että hyväntekeväisyyskohde on tärkein ♥.

Tämän kuvan nappasin eilen pikaisesti, kun olin saanut kuusen valmiiksi. Pieni poikani oli mukanani pienenä apulaisena.

001

Tämä kampanja käydään Original Sokos Hotel Kaarlen Facebook-sivuilla ja tykkäämällä kuvastani (suora linkki tässä) kasvatat pottia 0,10 €. Se, jonka kuusikuva voittaa/saa eniten tykkäyksiä, saa koko potin hyväntekeväisyyskohteelleen. Kuvan lopullinen tykkäysmäärä määrittää siis lahjoitettavan potin suuruuden, joten ei muuta kuin peukut käyttöön! Kuvaa saa myös jakaa, jotta saadaan potista niin suuri kuin mahdollista, sillä Sylva Ry ei ole mikään paikallinen järjestö, vaan se on valtakunnallinen ja koskettaa näin ihan koko Suomea. Äänestysaikaa on 21.12.2016 saakka. (Koska äänestys tapahtuu Facebookissa, vain Facebook-käyttäjät voivat osallistua, mutta jokainen voi levittää tietoutta Kultanauhasta!)

En voi poistaa syöpää, vaikka kuinka haluaisin, mutta voin tehdä ainakin tämän. Ajattelen asiaa myös niin, että vaikka en voittaisikaan pottia kohteelleni, niin ainakin olen saanut jaettua infoa Kultanauhasta ja nyt ihmiset ovat enemmän tietoisia tästä, että lapsilla ja nuorillakin on oma, heidän etuaan ajava syöpäjärjestö. Näemme tässä myös sen, miten moneen asiaan blogilla voi vaikuttaa. Tämä tekstini tulee tavoittamaan tuhansia ihmisiä, joka osaltaan auttaa sanomaa leviämään. Mutta se ei yksistään riitä; nyt meillä on mahdollisuus kerätä iso lahjoituspotti kasaan ja tehdä yhdessä Kultanauhasta yhtä tunnettu kuin Roosa nauha on! Kohteeni on tähän mennessä kerännyt kolmesataa ääntä, mutta lisää tarvitaan ja paljon!

Toivottavasti lähdette mukaan tekemään hyvää! ♥