/

Kerroin eilen meneväni katsomaan erästä varaamaani kirppislöytöä ja niinhän siinä kävi, että se (tai ne) muuttivat meille! Kun näin nämä toissailtana nettikirppiksellä, se oli rakkautta ensisilmäyksellä! En ollut edes etsimässä tällaisia, muuten vain ihan muissa asioissa selailin, kunnes nämä hypähtivät ruudulle. Syynä taisi olla se, että eräs Facebook-kaverini oli monen muun tavoin tykännyt näistä tuoleista ja sen vuoksi näin ilmoituksen. Että kiitosta vain, Jonna! :D

Olin ensimmäinen jonossa ja onnekseni sain tuolit! Kävin eilen pojan kanssa niitä katsomassa ja ostopäätöksen tehtyäni sulloin tuolit autooni. Puhelu miehelle, että ei tarvitse noutaa tuoleja, homma hanskassa! Tuoleissa ihastuin ensimmäisenä niiden muotoon, hurmaavat! Vai mitä te sanotte?

016

Uskoisin, että ette varmaankaan olisi osanneet arvata, että ostan jotain tuon tyylistä? :)

Tuolit on 60-luvulta. Kuulin eilen, että myyjän äiti oli ostanut nämä nuorena tyttönä ensimmäiseen omaan kotiinsa ja pari vuosikymmentä sitten olivat päätyneet hänen tyttärelleen eli alusta asti, lähes 60 vuotta, ovat kiertäneet samassa perheessä. 80-luvulla tuolit olivat saaneet päälleen ajanmukaisen kukkakuosin :), mutta näissä kuvissa näkyy alkuperäislook. Jos siellä joku nyt miettii, että aiiivan hirveät, niin älähän nuolaise ennen kuin tipahtaa! Nimittäin tällaisiksi nämä eivät tule jäämään, vaan heti alusta asti näin nämä pienen kunnostuksen läpikäyneinä. Alkuperäinen verhoilukangas on osittain kulunut puhki, mutta runko on ehjä. Toinen tuoli on jo miehellä autotallissa työn alla jalat lähes valmiiksi hiottuina; ette usko miten upeilta jalat nyt näyttävät! Kävi jo mielessä, että vaihtoikohan mies tuoliin uudet jalat, niin suuri on ero!

019

Ostin molemmat tuolit, vaikka aluksi ajattelin, että käyttöä olisi vain yhdelle. Ostin kuitenkin sen toisenkin, sillä uskon, että mua olisi jäänyt harmittamaan sen toisen tuolin puuttuminen. Nyt näitä voi paremmin pitää osana olohuoneen kokonaisuutta, yksi näyttäisi turhan orvolta. Ja ainahan sen toisen voi laittaa kiertoon, jos tuntuu ettei sille löydykään paikkaa…

En ole koskaan kunnostanut tällaista puista huonekalua, joten millähän lakalla tuolin jalat kannattaisi käsitellä? Hiomisen jälkeen jalat ovat todella vaaleat eli silmissäni täydelliset, joten lakan tulisi olla väritöntä.

023

Tuo tuolien alkuperäisverhoilu on tuollainen harmaanruskea, myyränruskea tuo sävy taitaa olla… Näin nuo heti mielessäni vaaleanharmaina ja hainkin tänään jo pari verhoilukangasnäytepalaa. Toinen kiva kangasvaihtoehto olisi valkoinen kangas ohuilla mustilla raidoilla! Mietittyäni tuota tulin kuitenkin siihen tulokseen, että raita ei taitaisi toimia tuon nojatuolin muodon vuoksi; kun on tuo pyöreä selkänoja ja käsinojat ja istuinosa niin raidat menisivät paikoitellen hieman miten sattuu. Millä tavalla te tällaisen tuolin uudistaisitte? Mitä sävyä valitsisitte verhoiluksi?

Nyt täytyykin sitten enää päättää verhoilukangas sekä itse verhoilija! Osaatteko antaa suosituksia Kokkolan seudulla toimivista? Oi että en malta odottaa! Näissä tuoleissa on kuulkaas superhyvä istua, joten kyllä kelpaa joululehtiä lueskella ;).

/

 

Heikunkeikun hiljaisesta talosta! Kaikki muut nukkuvat paitsi minä ja minä sitä unta kai eniten meidän perheessä vähiten nukkuvana tarvitsisin, heh… Jotenkin päikkärit on vauvan syntymän jälkeen jääneet kohdallani pois (raskausaikana ne oli päivän kuin päivän kohokohta!), sillä en tykkää siitä olosta, joka itselläni päikkäreiden jälkeen tuntuu jäävän päälle. Olo on kuin puulla päähän lyöty eikä huvittaisi ollenkaan herätä, vaan kuorsata seuraavaan aamuun saakka. Senpä vuoksi kökin hereillä nytkin ja säästelen näitä unia hamaan tulevaisuuteen!

Meillä on viime päivinä pohdittu pöytiä. Kaikki lähti siitä, että tarvitsemme isomman työpöydän, jolle mahtuu molempien koneet rinnakkain. (Voi olla, että myös toinen työtuoli tulee tarpeeseen.) Mikähän olisi sopiva pöydän pituus tuossa tapauksessa? Nykyinen pöytä on noin 130 cm pitkä, mutta tähän mahtuu hyvin vain yksi koneenkäyttäjä. Ajattelin, että pöytä on paras muodostaa osista: pukkijalat sekä koivuvanerinen pöytälevy. HAY:lla on kivat Loop-pukkijalat, mutta tykästyin enemmän Ikean versioon, sillä siihen voi sivuille koota muutamia säilytyslaatikoitakin. Eli enää täytyisi päästä Ikeaan, kun ei noita jalkojakaan saa netistä tilattua HUOH ja sitten päätettyä pöytälevyn pituus sekä hankintapaikka. Saa antaa vinkkejä näihin, kiitos! Ja jos joku täältäpäin on menossa Ikeaan, niin vinkatkaahan vaikka sähköpostiini, jos voitaisiin sopia noiden jalkojen tuomisesta!

Sitten toinen pöytäpähkinä on koskenut valkoista ruokapöytäämme, jonka teetimme aikoinaan puusepällä mittojen mukaan. Olen nimittäin alkanut haaveilemaan pöydästä, jolla ei välttämättä tarvitsisi pitää mitään tabletteja tai liinoja, mutta joka silti säilyisi pikkuherrammekin käsittelyssä ihan suhteellisen katseenkestävänä. Ajattelin, että ehkä tuollainen IKI-levyllä pinnoitettu koivuvaneritaso (paksuudeltaan 20 mm) sopisi siihenkin ja tuolla googlettelureissullani löysinkin Bambula-blogin aivan ihanat kuvat, jotka sain ilokseni jakaa täälläkin:

cats99

Eli juuri tuollaista olin mielessäni kaavaillut, tässä näin sen toteutettuna – eikö olekin aivan ihana! Sopisikohan meidän ruokailutilaan… Siihen hankkisin kyllä sitten ne HAY:n pukkijalat valkoisina. Mutta mitäs tehdä meidän nykyiselle ruokapöydälle, kun tykkään siitäkin ihan hirmuisesti… Ehdotin jo miehelle, että jos siirrettäisiin se meidän työpöydäksemme, heheh! Sain suostumuksen, että ainakin sitä voidaan huoneeseen testata, jotta näemme, onko se sinne aivan jättimäinen. Toki pöytä on turhan syvä työpöytäkäyttöön, mutta keksin heti, että sen takaosaan jäisi kivasti säilytystilaa tauluille ja kauniille laatikoille… Ääh, vaikeita valintoja! Tulisiko teillä mieleen sopivaa ratkaisua? Vai pitäisikö sittenkin teettää ainoastaan se uusi työpöytä…

 

/

 

Voiko kuorintavoide olla herkullinen? No kyllä voi, jos sen valmistaa oman keittiön antimista! Jos emme olisi rakentaneet… -postauksessani kirjoitin etsineeni kuorintavoideohjetta ja löysinkin sellaisen A&A at Home -blogista. Ajattelin heti tehdä näitä myös ystävänpäivälahjoiksi ja niitä varten löysinkin Prismasta kivat ilmatiiviillä kansilla varustetut House-merkin lasipurkit.

006

Muokkasin hieman tuota löytämääni ohjetta ja minun versioni sisälsi seuraavat ainesosat: reilusti sokeria, sitruunan, limen ja appelsiinin mehua sekä hieman kookosöljyä. Sulatin öljyn mikrossa, jotta siitä tuli juoksevaa ja lisäsin seokseen. Noihin minun purkkeihini tuli 2-3 ruokalusikallista kookosöljyä. Sekoittelin ja lisäilin sokeria ja sitrusmehuja aina tarpeen mukaan niin kauan, kunnes seoksen koostumus oli sorbettimaista eli hyvin levittyvää. Ei kuitenkaan juoksevaa.
Kuten kuvitella saattaa, tuoksu on melkoisen herkku, kun siihen on sekoittunut sekä raikasta sitruksen että pehmeää kookoksen tuoksua. Eikä haittaa, vaikka sitä joutuu hieman suuhunkin ja pakko myöntää, että juu, maistoin! Ja niin maistoi muuten mieskin :D. Testasin tätä heti samana iltana saunan yhteydessä ja voi miten silkinpehmeä ihosta sen ansiosta tulikaan! Het ku vauvan peppu! Oma talvinen korppuihoni imaisi kookosöljyt aika tehokkaasti itseensä ja voi kuulkaas, miten erilainen iho oli vielä seuraavana päivänäkin. Tuli kyllä heti kertaheitolla yksi lemppari tästä tuotteesta.

010

021

Täällä kotiuduttiin juuri vauvatreffeiltä; oma vauvani simahti autoon heti alkumatkasta ja jatkaa uniaan edelleen turvakaukalon uumenissa. Taidan itsekin oikaista sohvalle, kun siihen on kerrankin mahdollisuus. Mukavaa ystävänpäiväviikonloppua!