[conversionpixel campaign=’Nespresso2′ title=’Kun aamu on turhankin arkinen’][mittaustagi]
Kaupallinen yhteistyö: Indiedays & Nespresso
Blogini yhteistyökumppani Nespresso haastoi minut kertomaan niistä aamuista, kun kaikki ei mene ihan putkeen. Mietin tuossa, että olenkohan aamu- vai iltaihminen… En ole oikein koskaan osannut luokitella itseäni jompaan kumpaan, sillä joskus torkun illalla (jos mieheltäni kysytään, niin aina :D) ja joskus huvittaisi torkutella aamulla. En voi kuitenkaan sietää torkuttamista… Nespresso teetti muuten heinäkuussa kyselytutkimuksen ja sen mukaan vain joka kolmannes suomalaisista olisi aamuihminen! Ehkä minä sitten kuulun tuohon kolmannekseen, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aamuni olisivat aina auvoisan ihania, vaan kyllä täälläkin on joskus aamuja, kun tuntuu, että se herätys koittaa keskellä yötä ja tekisi mieli hipsiä takaisin sänkyyn, vetää peitto korviin ja nousta vasta seuraavana päivänä! Tällainen aamu sattui eteeni juurikin alkuviikosta. Kun aamulla on vastassa tämä näky, en nyt suoranaisesti mitään pianon hilpeää pimputusta korvissani kuule:
Kyllä, olisin voinut siivota nämä illalla pojan käytyä nukkumaan tai vielä parempaa; siivota nämä yhdessä hänen kanssaan, mutta aina asiat eivät mene niin. Joskus äitiäkin laiskottaa ja saa laiskottaakin! Saa heittää sohvalle pitkäkseen miehen mallin mukaisesti ja sulkea silmänsä pieneltä sekasotkulta. Ja voihan tuon aamulla herättyään ajatella niinkin, että onpas pojan mukava jatkaa siitä leikkejä ja kissoillakin on varmasti ollut oikein mukava noissa torkkupeittokasoissa yön yli köllötellessään.
Olenkin muutamaan otteeseen täällä jo maininnut, että pojan päiväuniaika on minun kahvihetkeni aika. Tuo kuuluu niin saumattomasti päivääni, etten osaisi enää kuvitellakaan muuta. Olen niinkin tottunut siihen yhteen kahviannokseen/päivä, että viime viikonloppuna Tampereella ollessamme sain jäätävän päänsäryn, kun tuo hetki jäi lauantaina välistä. Ainakin näin jälkeenpäin oletan sen johtuvan siitä, sillä pääkipu alkoi iltapäivällä hieman pojan päiväunien jälkeen. Joskus käy kuitenkin niin, että hurjana juon jopa kaksi herkkukahvikupillista päivässä! Tuo ensimmäinen kuuma kupponen ajoittuu tuolloin tällaiseen rauhalliseen kotiaamuun. Uskon, että näitä on tässä syksyllä luvassa useampia, sillä tuulinen ja sateinen syyssää ei mitenkään hirmuisesti liikkeelle heti aamusta innosta…
Nespressolta on ilmestynyt uutuuskahvi, jonka nimi on Envivo Lungo ja se onkin oikein omiaan herättäväksi aamukahviksi! Hieman jännittäen tätä ensimmäistä kertaa maistoin, että kuinka tuju pommi sieltä suuhun sujahtaakaan, mutta kiitos Lattissima Touch -kahvikoneeni, saan valmistaa kahvin niin runsaaseen maitomäärään kuin tahdon! Näin se maistuu hieman miedompienkin kahvien ystäville! Mieheni tavaksi on taas tässä kesälomalla muodostunut espresson nauttiminen aamutuimaan: pari kulausta ja se on siinä! :D
Joskus tämä kahvin valmistaminenkin on aamuisin pienimuotoinen ohjelmanumero; poika kun rakastaa leikkiä noilla kapseleilla ja pöydälle ne saatuani ne ovatkin lattialla alta aikayksikön…
Äitiä ei aina välttämättä tämä leikki innostaisi, mutta hyvää kannattaa odottaa ja niin pian päästäänkin itse kahvia valmistamaan! Se on mukava rituaali; valita kahvimaku, täyttää maitosäiliö ja katsella, kun lämmin juoma valuu johonkin valitsemaani lempparikahvikuppiin. Tuoksutella vähän väliä, joko se nyt tuoksuu…
Kotikahvilanurkkauksesta onkin sitten mukava siirtyä olohuoneen puolelle heräilemään kaikessa rauhassa. Voi joko sulkea silmänsä lattian lelumereltä tai sitten kerätä ne pikavauhtia laatikkoon, jotta kahvihetki tuntuisi entistä rentouttavammalta. Pyöräyttää lastenohjelmat eetteriin ja istua alas lapsi vieressä pötkötellen. Tai ööh, meillä tämä menee totta puhuen niin, että lapsi tulee osingoille! Sanokaa nyt, että teilläkin asustaa kaksivuotias kahvinjuoja? No ei poika nyt varsinaisesti kahvia juo, kunhan lusikallisia maistelee… Silti, kovasti tuntuu olevan kahvin perään! Ja näitä kuvia ei ole sitten yhtään mitenkään lavastettu! Oikeastaan yritin karata keittiöstä olohuoneeseen kahvikuppini kera, esittää edes kuvissa, että saan nauttia sen ihan rauhassa, mutta ehei, häntä ei huijata – tuli perässä kuin vainukoira! :D
Sekoittaakin haluaa. Ja maitovaahtoa maistella. Kun pidän kahvikupista(ni) kiinni, sanoo tomerasti Se on M:n ja yrittää irrottaa otettani :D.
Kun jäljellä on enää pohjat, saan vihdoin kupposeni ihan vain itselleni, sillä yhtäkkiä lastenohjelmat vievät voiton. Tässä hässäkässä on jo jonkin verran ehtinyt heräämään, mutta tottahan toki heräämisen aina viimeistelee hyvä kahvi! Etenkin, jos/kun sen saa nauttia kiireettömästi. Siinä pienen nöpönenän vieressä istuessani voin alkaa suunnittelemaan päivän ohjelmaa eikä enää harmita yhtään, että aamulla ei saanutkaan nukkua sitä yhtä ylimääräistä tuntia. Siinä kupponen kourassani mietin kuinka paljon nautinkaan siitä, että saamme molemmat olla kotona näinä syysmyrskyaamuina ja nautiskella kupposen kuumaa kaikessa rauhassa, ilman aikatauluja. Mihinkään ei ole kiire, tässähän voisi tehdä (salaa) vaikka toisenkin herkkukupposen ♥.
Ja koska tekin olette niin ♥, haluan taas arpoa myös jollekin teistä yhden tällaisen upean Lattissima Touch -kahvikoneen. Kerro tämän postauksen kommenttiboxissa tarina omasta huonosta aamustasi ja olet mukana arvonnassa! Voittaja saa valita kahvikoneen joko valkoisena, mustana tai punaisena. Muistathan jättää itsestäsi nimen/nimimerkin lisäksi sähköpostiosoitteen, josta sinut vaivatta tavoittaa! (Sähköpostiosoite näkyy vain minulle, jos jätät sen sille varatulle riville.) Jätä kommenttisi aina edellisen kommentin perään, älä käytä vastaa-toimintoa, sillä silloin arpojen numerojärjestys vääristyy. Arvonta alkaa nyt ja päättyy 28.8.2016 klo 12. Arvonta on päättynyt.
Huomioithan, että tällä kertaa tämä sama arvonta pidetään myös Instagramin puolella tänään julkaisemani kuvan kohdalla!
Tämä nuhanenä jää nyt tänne sohvan pohjalle Envivo Lungo kourassaan lukemaan tarinoitanne huonoista aamuista… Eli ei muuta kuin näppis laulamaan ja arpaonnea kaikille!
