Tosiaan, loma lähestyy! Hitaasti, mutta varmasti, ja se tarkoittaa myös kolmevuotiaamme ensimmäistä lentokonekokemusta – poikamme ensimmäinen lento lähestyy! Kovasti olemme jo asiasta puhuneet ja olen kertoillut, mitä edessä on, mutta toki se todellisuus koittaa vasta sitten :D. Olen sanonut, että siellä pitää istua aika kauan omalla istuimella turvavöissä, aivan kuten autossa. Että matka on pitkä… Automatkustajana hän on kyllä huippuluokkaa noin pieneksi lapseksi, ollut aina, mutta nyt kesälläkin pisimmät automatkat katkaisi muutamaan otteeseen onnistuneesti tabletti/kännykkä lastenohjelmineen. Nyt lentokoneessa tuota ”pelastusta” ei ole, joten antakaahan hyvät vinkkinne, millä saada lapsen aika kulumaan lennon aikana?
Hän ottaa käsimatkatavarakseen oman reppunsa, jonne pakkaamme unikaverin lisäksi joitain pikkukirjoja, piirustusvälineet, jokusen auton tai muun vastaavan (saa toki itse valita) sekä pieniä, hitaasti syötäviä välipaloja, heh! Mitäs muuta..? Yleensä lyhyemmillä kotimaan matkoilla mukana on ollut tuo kuvassakin näkyvä Ryhmä Hau -laukku, mutta tälle matkalle se on liian pieni. Oma reppu kulkee myös kätevästi selässä silloin, kun on tarvetta.
Itselläni on jännitettävää omassa lentopelossani jo yllin kyllin, mutta vähän jännitän toki myös tuota, pitkästyykö lapsi ihan täysin jossain kohtaa. Ja sitä, miten hän reagoi nousun ja laskun aikana: sattuuko korviin tms. Itseäni ei koskaan satu, menee vain korvat lukkoon, mutta miestä usein sattuu. Millähän voisi moisen estää tai asiaa helpottaa?
Menemme lentokentälle yöjunalla (makuuhytissä toki), joka on jo kokemus yksistäänkin :D, joten voi olla, että uni maistuu jonkin verran menolennollakin. Jos saisi tunnin kulumaan päikkäreihin ja toisen ruokailuun, niin olisi enää kaksi tuntia kulutettavana ;). En kyllä mitenkään hirveästi jännitä, otan tuollaiset asiat aika rennosti, mutta toki pieni jännitys takaa aina asian onnistumisen vai mitä! Ja jos M ei ole saanut yöjunassa nukuttua, on matkustaminen väsyneenä toki rasite.
Tuntuu jotenkin aivan ihanalta ja sellaiselta liian hyvää ollakseen totta -fiilikseltä, että pääsemme lomalle koko perheen voimin! Kun edellisestä vastaavasta lomasta on kulunut niinkin pitkään kuin neljä vuotta, ylittää halu lähteä lentopelon! Nautin niin valtavasti, kun näen poikani nauttivan siellä: hän rakastaa uimista ja siellähän saa polskia uima-altailla tai rantavedessä vaikka aamusta iltaan ♥. Tämä on minulle ja miehellenikin ensimmäinen loma, jossa ei jatkuvasti kierrellä kohdetta, vaan mennään lapsen ehdoilla ja otetaan niin rennosti kuin vain mahdollista! Oma arkeni on niin hektistä ja työ on (kotitoimiston vuoksi) läsnä jatkuvasti, että nyt haluan vain olla enkä halua suunnitella lomalle mitään etukäteistekemistä. Jos en halua tehdä lomalla mitään, en tee mitään enkä pode siitä huonoa omatuntoa. Olen viettänyt varsinaista lomaa (loma = ei sisällä mitään työntekoa) viimeksi yli neljä vuotta sitten, joten olen tämän niin täydellisesti ansainnut! Tällä tulevalla lomallamme tullaan menemään ihan täysin fiilispohjalta ja tehdään sitä, mikä sattuu milloinkin huvittamaan!
Mutta jos nyt palataan tuohon varsinaiseen postausaiheeseen :D, niin miten teillä on aikoinaan lapsen ensimmäinen lento sujunut? Kuulisin kokemuksistanne enemmän kuin mielelläni eli ei muuta kuin kaikki vinkit ja kikka kolmoset jakoon!
