All you need is White

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 1.12.2016

Marraskuusta joulukuuhun

Kalenterin lehti on kääntynyt joulukuuhun – ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää teille! ♥

Ja kiitos, että edelleen jaksatte näitä juttujani käydä lukemassa, vaikka blogi on pysynyt hieman normaalia hiljaisempana. Tosin en tiedä, onko tämä postaustahti ihan pysyvääkin sorttia. Mahdollisesti, sillä ainakaan 30 postausta/kuukausi -tahtiin en taida enää ehtiä. Kaksi viikkoa on vielä kiireitä MioSa. designin parissa ja eräs kiva kokkolalainen hyväntekeväisyysjuttukin, johon minua pyydettiin, on tuloillaan – jälkimmäisestä kerron teillekin myöhemmin lisää!

Eli kun täällä on tehty ympäripyöreää työpäivää kotiäitiyden ja -elämän ohella, niin kotisiivouspalvelu on ollut yksi tämän vuoden onnistuneimpia päätöksiämme. Vaikka se tehtiin vasta loppuvuodesta, niin parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Olemme nauttineet tuosta herkusta nyt marraskuun ajan ja voi että ♥. Kolme kertaa on siivooja käynyt ja melkein olen itkenyt – onnesta. Poika on ollut vanhempieni luona ja minä työhuoneessani töitä tehden samalla, kun koti on puhdistunut. Olen jo jonkin aikaa tuota päätöstä mielessäni pyöritellyt ja eräänä lokakuun iltana taas työt klo 22 lopetettuani laitoin samantien siivoojalle viestiä. Viesti kuului jotakuinkin näin: Milloin pääsette tulemaan, tarve niin pian kuin mahdollista! :D

Miksi kotisiivouspalvelua tunnutaan jotenkin häpeiltävän? Mieltääkö joku sen vielä laiskuudeksi? Olisiko se kuitenkin elämästä nauttimista, keskittymistä itselleen mielekkäisiin asioihin? Että pitäisikö se sittenkin mieltää enemmänkin viisaudeksi? :D Itse sanoin viimeksi eilen miehelleni, että tunnen ansainneeni tämän 200 % ja piste. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että minulta jää aikaa joskus iltaisin vain olemiseen tai joskus päivisin vain poikani kanssa hassutteluun. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että delegoin omia töitäni muille; vaikka sitten vieraille ihmisille. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että täällä tuoksuu kaksi kertaa kuussa putipuhtaalta, vaikka minä en ole tehnyt asian hyväksi mitään. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että tunnen tämän järjestelyn ansiosta entistä suurempaa iloa arjessa. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että kannatan paikallista yrittäjyyttä.

Hieman jännitin kertoa asiasta mummulleni, sillä ikäihmiset näkevät nämä asiat ehkä toisin. Mummuni on ollut aina kotona ”töissä”: huolehtinut ruuat pöytään ja kodin puhtaaksi sekä kasvattanut siinä samalla kaksi poikaa. Ajattelin, että mummu ei ehkä ymmärrä asiaa siten, että tuon lisäksi minä teen tässä vielä palkkatyötä eikä se ole sen helpompaa, vaikka työpaikkani oman kodin katon alla sijaitseekin. Yllätyksekseni mummu tokaisikin heti, että mahtava asia! Ja samaan hengenvetoon Sää teet muutenkin ihan liikaa töitä!

Mies hieman arkaillen lokakuussa kysyi, että onko tämä nyt pysyvä järjestely, että siivooja käy kahden viikon välein. Tuohon en osaa oikein vieläkään vastata, mutta vielä kerran tälle vuodelle he tulevat, sillä joulusiivouksen ostan heiltä myös. Joulusauna ei tunnu pätkääkään epäonnistuneemmalta, vaikka en ole itse niitä lauteita puhtaaksi kuurannutkaan! Minun tämän joulun suunnitelmani on rentoutua, nukkua hyvin päikkäreitä myöten sekä laiskotella! ♥ Tuohon komboon ei mahdu ajatuksia siivoamisesta.

Olohuoneemme on vähän hyrskyn myrskyn; tavarat ja taulut seilaavat siellä sun täällä. Onpa osa tauluista lattiallakin, seinään nojailemassa… Odotamme nimittäin erästä olohuoneen huonekalua saapuvaksi, joka toivottavasti vihdoin ensi viikolla saapuu! Sitten alkaa olohuoneen sisustaminenkin, kun kalusteet alkavat olemaan paikoillaan. Jännittyneenä täällä jo odottelen enkä malta odottaa (joulu)olohuoneemme valmistumista!

Mies ja poika lähtivät vielä iltaulkoilulle ja minulla on edessäni ei-niin-mukava puuha. Nimittäin muutaman kuukauden rästihommat kirjanpidon tiimoilta… Vaikka olen jo vuosia käyttänyt tilitoimistoa, jää tässä itsellekin tiliotteiden tulostamista ja miljoonien kuittien tulostamista, kopioimista sekä lajittelua tehtäväksi. Ehkä kaikki eivät noita jälkimmäisiä itse edes tee, vaan sysäävät tilitoimistolle, mutta itse en vain kykene viemään sinne sellaista epämääräistä paperikasaa setvittäväksi. Mutta on se jännä juttu, miten tätä tulee välteltyä aina viimeiseen asti – aivan kuin aikoinaan tenttiin lukemista, haha! Silloin jopa siivoaminenkin oli maailman parasta! :D

Näistä arkisista ajatuksista joulukuuhun!

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 29.11.2016

Tänään tummempaa joulua

Tummempaa joulua tarjoaa tänään nämä inspiraatiokuvat, jotka ovat peräisin H&M:lta:

Punaista, tummanvihreää, ruskeaa, tummanharmaata ja tummansinistä – näistä sävyistä on mausteisen tumma joulu tehty. Monenlaisia DIY-kransseja näkee nyt somessa, näissäkin kuvissa sellainen esiintyy. Itsekin väkersin illalla pienen kranssin männynoksista, täytyypä vilauttaa siitä kuvaa seuraavaksi.

Tummempaa joulua ja vastapainoksi vaaleampaa joulua – kumpi on sinun makuusi?

Vaalean joulun sävyissä valkoinen on selvästi pääosassa ja sitä on sitten maustettu hienovaraisesti havunvihreällä, hopealla ja kullalla. Ehkä vähän mustavalkoisuuttakin joukkoon sekä graafisia kuoseja, jolloin jouluilme erottuu hieman enemmän siitä perinteisimmästä.

Jompaa kumpaa näistä tai sitten molempia sopivasti sekoitellen. Onko sinun joulusi kenties jotain muuta kuin näissä nähtyä? Mielestäni on mukavaa, että joulua ei enää mielletä niin yksitoikkoisesti vihreän ja punaisen värin juhlaksi, vaan joulu voi olla ihan mitä tahansa, mikä vain itsestä parhaalta tuntuu ja mikä itselle sen joulumielen synnyttää!

Täällä meni päivän suunnitelmat uusiksi heti aamusta, sillä autokatoksesta peruutettuani autoni alkoi auton sijaan muistuttamaan kurnuttavaa sammakkoa! Ei muuta kuin pikaisesti postin kautta autohuoltoon ja sinne se jäi, hoidettavaksi. Poika oli huolissaan, kun setä otti äitin avaimet ja kyseli moneen kertaan, missä ne ovat. Totesi sitten lopuksi, että setä suuttuu, jos äiti nappaa avaimet takaisin! Näin jäivät sekä auto että avaimet huoltoon ja pääsimme äitini kyydissä pojalle lelujoulukalenteria metsästämään! Neljännestä paikasta sellainen vihdoin löytyi ja pääsemme kurkistelemaan Muumi-hahmoja heti ylihuomisesta alkaen. Ryhmä Hau -kalenteri olisi varmasti ollut tosi hitti, mutta niitä ei taida ollakaan. Eiköhän tuo Ryhmä Hau -kokoelmakin viimeistään jouluna kartu ;). Pikkujoululahjaksi poika sai viime viikonloppuna valita yhden hahmon ja valitsi pienen Vainun. Sen kanssa on sitten sunnuntai-illasta asti nukuttukin ja se tulee mukaan ruokapöytäänkin. Millainen joulukalenteri teiltä löytyy tänä jouluna?

(Kuvat lainattu H&M.)

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 27.11.2016

Adventtisunnuntaina meillä

Ensimmäinen adventtisunnuntai on täällä ja joulunodotuksen kynttilä on syttynyt! ♥

Tosin mitään varsinaista adventtikynttelikköä meillä ei oikeastaan ikinä ole, kynttilöitä poltellaan muutenkin tämän tästä ja vähän joka nurkalla. Onko teillä adventtisunnuntaina jotain tiettyjä perinteitä – ehkä jopa joka sunnuntaille omansa?

Tänään on ollut mukavan leppoisa päivä! Olimme ulkoilemassa; teimme lumitöitä ja yritimme saada eilen tehtyyn lumilyhtyyn kynttilän palamaan (melkoinen viima ollut!). Joulumessuilla kävimme ja olen vähän järjestellyt kotona tavaroita paikoilleen. Saimme myös pikkujoululahjat ja lahjanantajien kanssa kahvittelimme ja herkuttelimme mokkapaloilla. Lisäksi olen keskittynyt ihastelemaan ikkunoista näkyviä upean valkoisia lumimaisemia! ♥ Niin kovasti toivon, että nämä maisemat ovat ilonamme myös jouluaattona! Mutta kaiken varalta olen ahminut näkymiä muistiin… Kyllä talveen kuuluu lumi ja piste.

Ensimmäinen joulukukkahankintakin tälle vuodelle tuli muutama päivä sitten tehtyä! Rikoin perinteen ja valkoisen amarylliksen sijaan ostinkin ensimmäisenä valkoisen hyasintin. Tämä oikeastaan siksi, että kaupassa oli tuolloin vain punaisia amarylliksiä. Onhan sekin toki kaunis, mutta valkoinen on oma lempparini! Ensi viikolla täytyy metsästää sellainenkin, vaikka mummuni toissapäivänä sanoikin, että mitä sää nyt jo niitä ostat, nehän lakastuu monet kerrat ennen joulua :D. Mutta täytyyhän niitä olla koko joulukuun ajan! On niin lyhyt tämä joulukukkasesonki, että päivääkään ei saa kulua ilman.

En tiedä teistä, mutta kun katson tuota olohuoneen ikkunoista avautuvaa lumista metsämaisemaa, kuulen sellaista harrasta joulumusiikkia! ♥ Ikkunatähtien kera näkymä on jotenkin niin ihanan jouluinen. Mulla on sellainen hassu haave, ollut totta puhuen joka joululle, että istuisin jonain iltana touhukkaan päivän päätteeksi olohuoneen sohvalla jouluvalojen ja kynttilöiden loisteessa joitain tunnelmallisia joululauluja kuunnellen. Sellainen pieni tuokio, ilman muita ääniä tai valoja (telkkari ehdottomasti kiinni!) ja mies seuranani. Tuosta olen haaveillut jo vuosia ja jo ajatus siitä jotenkin piristää mieltä. Miksi ihmeessä se on sitten jäänyt toteuttamatta? Noin pieni asia, helppohan se olisi toteuttaa! Jouluaattoilta olisi ihana päättää tuolla tavoin ja tänä jouluna siitä jo miehelle vihjasinkin. Joten ehkä se pääsee toteutukseen tänä jouluna! Jos vain eräs malttaa pitää telkkarin kiinni… ;)

Takkatulestakin ehdimme jo tässä päivällä nauttimaan; takkaluukku täytyykin muistaa putsata lähipäivinä. Vaikka takkamme on ihan valkoinen, se ei koskaan nokeennu, mutta takkaluukku nokeentuu sitten senkin edestä. Lasia on kuitenkin helpompi puhdistaa kuin maalipintaa.

Jotenkin nämä ihanan lumiset ja jouluiset maisemat ovat saaneet aikaan sen, että odotan kuumeisesti Kauneimpia Joululauluja. Se tunnelma kirkossa on jotenkin niin ihanan lämmin ja juhlava, musiikki soi upeasti ja kaikki vauvasta vaariin viihtyvät. Parin viikon päästä pääsee niistäkin nauttimaan! Nyt täytyy hyödyntää joka hetki ja kuunnella joululauluja aina kun siltä tuntuu, sillä joulun jälkeen meillä ei niitä enää kuunnella. Tällaista tänne tänään! Nytpäs riennän tästä ruuanlaittoon: kanat, riisit, sipulit, paprikat ja pekonit uuniin. Ruuan jälkeen ajattelimme vielä pyörähtää kaupungilla. Tunnelmallista ensimmäistä adventtisunnuntaita Sinulle!