Terkut meidän itsenäisyyspäivän vietostamme!

Aamulla saimme herätä melkoisiin paukkupakkasiin, kun mittari näytti lähes -20. Kun pari päivää sitten oltiin plussakelien puolella, tuntuu tämä taas melkoisen kirpeältä! Mutta en valita, äkkiä näihin taas tottuu. Toivon, että saamme nauttia lumisesta talvesta nyt ainakin maaliskuulle saakka; vesisade ja loskakelit eivät kuulu talveen. Aurinko paistelee ihanasti ja takassa palavat puut. Mies lähti pojan kanssa pienelle happihyppelylle ja minä alan tuota pikaa kuorimaan porkkanoita ja sipuleita, sitten lihapata uuniin muhimaan.

Tässä muutama kuva parilta viime viikolta:

kollaasi

Joulukorttitehtailua voisi tänään taas yrittää hieman eteenpäin, mutta uskon, että aika ei riitä kaikkeen… Päätin, että teen vain muutaman kortin itse ja loput tilasin kotimaiselta pienyrittäjältä. Tuntui niin hassulta eilen, kun oli maanantai, joka tuntui kuitenkin ihan perjantailta. Mietiskelin siinä, kun odottelimme pojan kanssa miestä töistä kotiin, että onpa mukavaa, kun hänellä on päivätyö ja aina viikonloput sekä pyhät vapaita. Itse vuosikausia vuorotyötä tehneenä arvostan tuota ominaisuutta työssä kyllä suuresti! Arvostan suuresti myös vuorotöitä tekeviä perheellisiä! On se arjen pyörittäminen kyllä ihan oma rumbansa; erityisesti, jos vanhemmista molemmat tekevät esim. kolmivuorotyötä. Tiedän tapauksia!

Eilen perjantaifiiliksissämme päätimme sitten katsoa jonkin elokuvan – en edes muista edellistä kertaa, jolloin olisimme katselleet jonkin elokuvan yhdessä! Itse kun yleensä nukahdan jo viimeistään kymmeneltä :D. Poika meni kuitenkin sen verran ajoissa nukkumaan, että iltaa jäi vielä hyvin jäljelle. Ja kyllä oli jännittävä leffa, huh! Kyseessä oli ruotsalainen elokuva Hämärän hetki.

Tuli tuosta mieleen, että osaisitteko suositella jotain hyviä joululeffoja? Olisi ihana tässä joulua odotellessa katsella aina silloin tällöin jokin jouluelokuva. Aion pakottaa miehen seuraksi, vaikka olisi minkälaista hömppää tarjolla :D. Onhan niitä jo monia nähty, osa useitakin kertoja, mutta jos teidän kauttanne tulisi vinkkaus jostain itselleni uudesta tuttavuudesta! Pienenä oli ihana katsella jouluelokuvia yhdessä koko perheenä; parhaiten muistan näistä Yksin kotona -leffat. Poikamme ei ole vielä siinä iässä, että jaksaisi mitään elokuvia tuijotella, mutta ehkä parin vuoden päästä tilanne on jo toinen.

Tämä postaus on hyvä lopettaa kiitokseen eilisestä perjantai-illan tunnusta – se on sotiemme veteraanien ansiota ja heidän ansiostaan vietämme tänään arvokasta Itsenäisyyspäiväämme. Istun täällä nenä vielä hieman punaisena ja nuhaisena, sillä ennen tätä postausta kuuntelin Veteraanin iltahuudon. Hyvin liikuttavaa.

Nyt jatkamaan itsenäisyyspäivän viettoa – Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! 

 

Ai elämä mua nauratti, kun otin kisusta kuvan ja toinen ei liikkunut senttiäkään – vain silmiä hieman raotti, vaikka yleensä tulee uteliaana kameraa kohti! Mikäs olikaan tuon ihanan unen takana?

022

No takan lämpö tietysti! Siinä edessä oli niiin lämmin – aivan täydellinen päikkäripaikka ♥. Voisiko leppoisa sunnuntaipäivä paremmin sujuakaan!

Kävimme eilen illalla nopeasti kaupassa ja bongasin sieltä ihanan leikkokukkakimpun! Juuri kun eilen Kotonamme viime jouluna -postauksessani kirjoitin, että ostan amaryllikset ruukkuversioina, tein heti toisin :D. Oli niin kiva kimppu! Siinä oli valkoisen amarylliksen lisäksi havuja, jokin jättimäinen vihreä lehti, eukalyptuksen oksa sekä viime joululta tuttu orjanlaakerin oksa:

sunnuntai

Sanoin miehelle, että oi, ostatko mulle tämän kimpun (minulla kun ei ollut rahoja mukana ja meillä kun on tämä ns. erilliset rahat -talous :D). Hän siihen heti Onko nyt joku juhla? Voi noita miehiä joskus, aivan kuin kukkia ei voisi muulloin ostaa…

Poika on ollut tämän päivän fammun ja faffan luona serkkupoikien kanssa pipareita leipomassa. Kissat nauttivat hiljaisesta talosta ja ottivatkin siitä kaiken ilon irti. Miehen oikaistessa sohvalle oli vanhempi kisuneitinen heti vakiopaikassaan rapsutettavana. Tuo jo aavistuksen unelias ilme kertoo paljon ♥.

030

Ainokainen hyasinttini on avautunut tosi kauniisti ja onneksi tuoksu on erittäin mieto, kuten näissä valkoisissa versioissa aina. Hyasintissa on juuri sellainen pistävä haju tuoksu, josta saan päänsäryn. Pari kertaa on kuitenkin täytynyt käydä nuuhkimassa ja jotenkin tuosta tuoksusta tulee heti mieleeni oma mummolani. Mummulla on aina hyasintteja.

026

Tässä vielä ensimmäinen amaryllikseni tälle joululle, avautumista odotellessa. Kyllä nyt on joulukukkia! Täytyy pitää huoli, että näitä on nyt uuteen vuoteen asti. Joulu(kukka)sesonki on niin turhan lyhyt.

038

Täällä siis meneillään ihanan leppoisa sunnuntaipäivä – toivottavasti sielläkin!

 

Lähdin tässä kahvikupponen vieressäni pienelle muistelumatkalle vuoden taakse, ajankohtaan lokakuusta joulukuuhun. En oikeastaan koskaan lue vanhoja postauksiani (en ehdi, vaikka joitain pojasta kertovia juttuja joskus haluaisinkin käydä lukemassa), mutta näin joulun aikaan on mukava tehdä pieni katsaus taakse. Saada lisää joulufiilistä katsellen kuvia ja muistellen, miltä meillä vuosi sitten, viime jouluna, näyttikään!

Muistan, miten ennen ensimmäisen amarylliksen hankkimista (asia, jota olin jo kuumeisesti odottanut!) tuo liljakin alkoi näyttää amaryllikseltä:

030

Kunnes sitten vihdoin:

035

Kyllä tuo valkoinen amaryllis on vain aivan täydellinen joulukukka minulle ja meidän kotiimme. Niin valtavan kaunis ja ihanan kestäväkin! Ostan aina ruukkuversion ja mieluiten kaksivanaisen, josta sitten katkaisen varret yksi kerrallaan maljakkoon. Paljon edullisempi näin kuin ostaa valmiiksi leikkokukkaversioina.

Amaryllisten lisäksi viime jouluna joulukukkinamme nähtiin valkoisia hyasintteja. Ne näyttivät mielestäni erityisen kauniilta noissa valkoharmaissa kipoissa sekä erilaisissa, kirkkaissa kynttilälyhdyissä, maljakoissa ja Hobstar-laseissa – jouluhörhö aina keinot keksii! :D

hyacinth

candles

Joulunaikaan kuului myös ihanista sinisistä hetkistä nauttimista sekä pikkujouluja. Pikkujouluja vietimme viime vuonna ihan keskellä arkipäivää poikani sekä viiden naisen kera. Tänä jouluna taas uusiksi, joulukuun puolivälin paikkeilla! Se on jo perinne.

0102

Vuosi sitten askartelin aina, kun vain vähänkin oli ylimääräistä aikaa. Puuhelmistä ja puutikuista valmistui vaikka ja mitä. Tänä vuonna MioSa. designin tilaukset täyttävät tuon askartelutyhjiön aika tehokkaasti ;).

diy

049

Viime vuonna tutustuin myöskin ensimmäistä kertaa orjanlaakeriin ja ensimmäisenä kotiimme päätyi tämä kellertävän oranssi oksa:

0191

Tykkäsin siitä niin, että joulunpyhiksi ostin kirkkaanpunaisen version ja olipa se kaunis pari joulutyynyni kanssa!

amaryllis1

092

Nytpäs siirryn tästä keittiön puolelle ja aloitan kaalilaatikon valmistuksen; tein sitä viimeksi kuukausi takaperin ja siitä lähtien olemme sitä muistelleet, joten nyt on uuden satsin vuoro! :D Taidan laittaa Frank Sinatran joululaulut kokkailumusaksi, olen kuunnellut niitä tässä kirjoittaessanikin. En ole aina Sinatran joulumusiikista tykännyt, mutta viime vuosina olen huomannut, että on se aika helmi ♥. Näistä kyseisistä joululauluista aistii sen ihanan vanhan ajan joulun tunnelman: kiireettömyyden, stressittömyyden, rauhallisen nauttimisen. Sellaisen lumisen joulumaiseman, jossa isot lumihiutaleet hiljalleen putoilevat valkoiseen maahan samalla kun isä hakee takkapuita, äiti lämmittää glögiä ja lapset kurkkivat jännittyneinä ikkunasta ulos tonttuja etsiäkseen. Taustalla soivat hiljaa joululaulut, takassa ritisee palava puu ja ikkunassa loistavat tähdet.

Joulu ♥