Otsikko on hyvin kuvaava; haahuilua tämä olotila nimenomaan on! Ei oikein tiedä, mitä aikaa nyt elellään; toinen jalka on ehkä aavistuksen vielä joulun jälkimainingeissa ja toinen jalka hapuilee uutta vuotta. En tiennytkään, kuinka paljon kaipasin lomaa, joten lomani hieman venyi ja venyi… Olen myöskin nukkunut aika ruhtinaallisia tuntimääriä – kiireinen syksy taisi vaatia veronsa.
Eilen palasin työpöytäni ääreen hetkeksi ja tein töitä tunnin. Tänään palasin hetkeksi blogin pariin, sillä tuntuu hassulta pitää tätä hiljaisena näin pitkään. Mutta voitteko kuvitella: kuuden ja puolen vuoden aikana tämä viisi päivää on ollut pisin blogilomani! Uskon, että tulen jatkossa viettämään tällaisia lomia säännöllisesti, sillä tämä tekee hyvää. Koin toissapäivänä jotain valtavaa blogikyllästymistä: tuntui, että blogit vain toistavat itseään (omanikin). Mietin, että onko tämä osaltani jo täysin nähty juttu eikä muidenkaan blogeja kiinnostanut seurata. Iski sellainen fiilis, että tämä on tätä samaa: vuodesta ja vuodenajasta toiseen, juhlasta toiseen, koko ajan kierretään samaa kehää. Odotetaan joulua, laitetaan joulua, toivotetaan hyvät joulut, jäädään blogilomalle, palataan uuden vuoden tienoilla, toivotetaan hyvää uutta vuotta, mietitään tulevan vuoden sisustusjuttuja ja tehdään kooste aiemmasta vuodesta. BLÄÄH :D.
Katselen ja kuulostelen, mihin suuntaan tämä fiilis kehittyy, eipä tässä mikään kiire ole. Täytyy nyt vain rauhassa tuumailla, onko se vain tätä haahuilua, mikä tämän olotilan synnyttää ja palaako into blogimaailmaa kohtaan uuden, raikkaan vuoden alkaessa. Tunnistaako kukaan näitä fiiliksiä? Täällä on muutenkin arkikuviot mietinnän alla ja muutoksia on luvassa, joten katsotaan, mihin blogi näissä uusissa kuvioissa asettuu! Tänään olen tehnyt varovaista blogikierrosta ja aloitin sen ystäväni Soilen blogista. Soilen blogi on muuten ensimmäinen blogi, johon vuonna 2009 törmäsin. Rakensimme tuolloin ja etsin erilaisia ideoita netin syövereistä. Tuntuupa hassulta ajatella, että vielä kymmenen vuotta sitten en tiennyt blogeista mitään ja nyt niitä tupsahtelee esiin kuin sieniä sateella!
Toinen seikka, josta olen kokenut hieman ahdistuksentapaista on se, miten niin moni tuntuu hankkiutuvan kaikesta joulusta muistuttavasta eroon jo Tapaninpäivänä ja alkaa odottamaan kesää. Siis täh! Se, että innostuu joulunodotuksesta jo syys-lokakuussa, ei ole läheskään yhtä paha kuin puhua tulevasta kesästä joulukuussa :D. Meillä näkyy joulu kyllä vielä uuden vuoden ylikin, ehkä tontut lähtevät kaappeihin jo ennen viikonloppua, mutta muut saavat vielä odottaa. ”Ennen vanhaan” oli hyvin yleistä pitää joulua esillä ainakin loppiaiseen, usein jopa Nuutinpäivään asti ja sehän on vasta 13.1. Miten nykyään on niin kamala kiire, tässäkin asiassa vouhotetaan ja hyvä ettei joulukuusta nakata pihalle jo aattoiltana?
Tässä muutama jouluaaton ja joulupäivän räpsy. Vietimme jouluaattoa kotonamme ja joulupukki vieraili – kyllä poika oli innoissaan! Hihkui ja intoili ja äänensä muuttui heti alkusekunneilla jännittyneen innostuneeksi. Sanoi pukille käsipäivää, lauloi reippaasti Joulupukkia ja istui sylissä. Perään huuteli vielä Kiitos joulupukki! Selvästi jouluaaton kohokohta, meille vanhemmillekin; oli sitä oman lapsen jännitystä niin mukava seurata.
Lahjoja tuli taas melkoinen kasa… Puolet niistä on edelleen levitettynä olohuoneen lattialle. On ihana antaa pojan nauttia tuolla tavoin joululomailusta ja kerätä ne hänen huoneeseensa vasta viikonlopuksi. Uusi vuosi ajoittuukin viikonloppuun eikä näin ollen tarjoa perheellemme ylimääräisiä yhteisiä vapaapäiviä. Silti on mukavaa, kun tiedossa on parikin lomamatkaa seuraavien kahden kuukauden aikana.
Niin joo pitikin kertoa teille eräässä aiemmassa postauksessani kirjoittamastani äänestyksestä! Sain ennen joulua haasteen osallistua Original Sokos Hotel Kaarlen hyväntekeväisyyskampanjaan ja koristelemani joulukuusi voitti äänestyksen. Näin ollen sain lahjoituspotin omalle hyväntekeväisyyskohteelleni, joka oli Sylva Ry:n Kultanauha. Lämmin kiitos teille, jotka osallistuitte äänestykseen! ♥
Tänään pyörähdin pikaisesti kaupassa ja näin siellä sellaisia hennon vaaleanpunaisia/valkoisia tulppaanikimppuja. Täytyy sanoa, että se kyllä piristi mieltä! Yhtenä jouluna olen ostanut kotiimme punaisia tulppaaneja, mutta se oli erehdys, jota en ole toistanut. Tulppaanit eivät kuulu mielestäni jouluun millään tapaa, vaan jätän ne suosiolla tammikuulle ostettaviksi. Tulppaanit ovat kevättalven kukkasia ja se ensimmäinen kimppu on niin mukava hankkia; se on niin raikas ja kaunis! Sen myötä on kiva startata uusi vuosi. Se myös aikaansaa sellaisen tuulahduksen, että eletään talvea, mutta kevättalvi on jo nurkan takana. Tammikuusta alkaa ihana pulkkamäkisesonki ja muistan edelleen sen viime talven pulkkamäkipäivän; aurinkoisen pakkaspäivän, nuotion ja lämpiminä höyryävät kaakaomukit. Ei muuta kuin niitä hetkiä kohti, heti vuodenvaihteen jälkeen! :)
