/

Minä en olisi minä, jos en huomioisi tätä päivää!

Olettekos te huomanneet, mikä päivä tänään on? Tänäänhän on tasan 100 yötä jouluaattoon ♥. Ei sata yötä jouluun, sillä joulu on meillä viides vuodenaika, joka alkaa huomattavasti aiemmin kuin jouluaattona!

Sanoin esikoiselle, että kohta alkaa joulunaika. Hän on kyllä aika lailla yhtä jouluihminen kuin minäkin, ihanaa! Hän esittikin toiveikkaana otsikon kysymyksen. Sanoin, että ei vielä. Jouluaattoon on nyt sata yötä, mutta joulunaika alkaa meillä kyllä lokakuussa pikkuhiljaa ja pienin askelin. Aluksi erilaisin tunnelmavaloin ja valosarjoin. Joulumusiikkia kuuntelen tuolloin yksin ollessani, jotta mies vielä säästyy :D. Tässä on tarkat rituaalinsa, miten se homma etenee! Mutta tärkeintä on, että sen tekee fiilispohjalta eikä yhtään väkinäisesti. Siten, että siitä saa sen suurimman ilon ja hyvän, lämpöisen fiiliksen.

Tässä pieni kollaasi kotimme viime jouluun. Hieman sumussa meni joulu, sillä juuri ennen joulua meillä oli kahdet hautajaiset, kahden viikon välein. Elämä näytti samalla myös toista puoltaan, sillä kaksi päivää ennen jouluaattoa minusta tuli ensimmäistä kertaa täti. Pieni veljentyttöni syntyi.

Kuvista kaksi on otettu jouluaattona, joulupöydästämme, ihanan sinisen hetken aikaan.
Joulua en ole vielä sen kummemmin miettinyt, kunhan itsekseni fiilistellyt sitä, että koko tämä aika on nyt edessäpäin. Ja ehdinpä tuossa yhtenä päivänä mieheltä kysellä, olisikohan nyt se joulu, jolloin olohuoneessamme olisi aito, pullea joulukuusi… ♥

/

Facebookin muistoista vastaan tuli tämä kuva päivälleen kahdeksan vuoden takaa. Olipa mukava muisto! Olimme tuolloin asuneet tässä kodissamme kaksi vuotta; asujina minä ja mies sekä kissat. Lapsia ei vielä tuolloin ollut. Näkymä olohuoneesta aulan suuntaan oli hyvin avoin ja tuolloin aulan seinässä oli vielä tapettia (aika pian tuon jälkeen seinä maalattiin valkoiseksi).

Vuodet vierivät ja perheemme kasvoi kahdella lapsella. Makuuhuoneet loppuivat kesken ja huomasimme tarvitsevamme neljättäkin huonetta yritykseni tarpeisiin. Jossain vaiheessa mietimme uuden talon rakentamista, mutta päädyimmekin huomattavasti pienempään raksaprojektiin. Raskausaikana kevättalvella 2018 ryhdyttiin tuumasta toimeen: kuvassa näkyvä käytävä umpeen ja MioSa. designin toimipiste sinne! :D

Olen luvannut esitellä työhuoneeni täällä blogissani ja tiedän monen sitä jo odottavankin, mutta elokuu oli yritykselleni kaikkien aikojen kiireisin kuukausi ja kiireet jatkuvat edelleen, joten työhuone on hieman hyrskyn myrskyn… Yritän kuitenkin vielä tässä syksyllä ehtiä sen kuvaamaan!

Seuraavat kaksi olohuonekuvaa ovat viime syksyltä. Melkoinen ero entiseen tuon näkymän kanssa! Aiempina vuosina nautin siitä tilantunnusta ja ilmavuudesta, jota sain sohvalta käsin katsella. Nyt nautin suunnattomasti tästä pesämäisemmästä tunnelmasta, jonka muutos olohuoneeseemme toi.

Tämä viimeinen kuva on otettu toissaviikolla, aurinkoisena syysiltapäivänä. Siitä sohvannurkasta, joka on minun paikkani sohvallamme. Tuosta sohvan päädystä aukeaa parhaimmat näkymät ympäri kotia, siksikin siinä niin iltaisin viihdyn:

Mukava nähdä kuvista, miten koti tarpeiden ja elämäntilanteiden mukaan muuttuu! Eipä sitä kunnolla ilman kuvia kyllä muistaisi.

Mukavaa syyssunnuntaita!

/

Meillä alkoi kuun alussa uudenlainen arki, kun 2-vuotias kuopuksemme aloitti päiväkotitaipaleensa. Hän on hoidossa osa-aikaisena eli kolme päivää viikossa. Neljännen arkipäivän hän viettää vuoroviikoin isovanhemmillaan eli näin saan kokonaiset neljä työpäivää viikkoon. Se tarkoittaa sitä, että iltaisin voin tehdä jotain muuta kuin töitä, samoin viikonlopun työmäärä on hyvin kevyt ja useimmiten viikonloppuisin voin pitää jopa vapaata! Näin meille jää enemmän perheaikaa ja ehdin tehdä jotain muutakin, kuten vaikkapa harrastaa! Huikeaa, eikö totta :D.

Niinpä tällä viikolla yhtenä iltana tartuin pensseliin ja tein erään pikkuprojektin, johon olin suunnitellut ryhtyväni jo hyvän aikaa sitten. Olin aina satunnaisesti etsiskellyt kirppiksiltä jotain kauniin muotoista, isohkoa maljakkoa, jonka suunnittelin maalaavani kalkkimaalilla. Kesällä tuohon kyseiseen maljakkoon sitten törmäsinkin eräällä oululaisella kirpputorilla! Maljakko oli kookas ja sillä oli hintaa vaivaiset 4,50 €. Sävyltään se oli kiiltävän valkoinen. Tässä ennen ja jälkeen -kuvat:

Käytin maalaamiseen pr-näytteenä saamaani Vintro-kalkkimaalia vaaleanharmaassa sävyssä. Sävyn tarkka nimi on tower bridge ja näitä kyseisiä maaleja myy Värisilmä.

Jaoin kuvan maljakosta Instagram-tililleni ja sain niin paljon viestejä, että ajattelin tehdä tästä ihan blogipostauksenkin! Maalasin maljakon pensselillä (tarkalleen ottaen patteripensselillä, joka sattui olemaan rautakaupan alelaarissa alle euron hintaan :D). Maalasin vain yhden kerroksen, sillä siten pinnasta tuli niin elävä kuin mahdollista. Kävi nimittäin sillä tavalla, että alunperin maalasin maljakon kahdella maalikerroksella enkä ollut yhtään tyytyväinen! Pinta oli liian peittävä ja tasainen ja näytti oikeastaan siltä, että siitä oli yritetty saada hyvin tasainen, mutta kuitenkin epäonnistuttu. Joten pesin maalit pois ja maalasin uudestaan ja vain sen yhden kerroksen. Vain tällaiset pilkunviilaajat toimivat näin, tiedän, hahah!

Sitten pilkunviilaajan täytyy vain päättää, että se on hyvä ja etsiä maljakolle paikka. Mitään lakkaa en pintaan laittanut, sillä tulen pitämään maljakossa vain kuivakukkia ja oksia, jotka eivät vettä tarvitse. Näin ollen maljakko ei joudu kosketuksiin veden kanssa eikä nyt haittaisi, vaikka joutuisikin, sillä eihän sisäpintaa ole maalattu.

Lakaton pinta mahdollistaa myös sen, että voin joskus pestä maalin pois ja maalata maljakon vaikka jollain toisella sävyllä. Nyt kuitenkin tuo vaaleanharmaa tuntuu ihan täydelliseltä ja antaa maljakolle hieman tuollaisen betonisen ja raffin ilmeen (eläväinen maalipinta ei näy kuvissa niin selvästi kuin luonnossa). Vaalean beiget pampaheinät sopivat mielestäni kauniisti yhteen vaaleanharmaan kanssa. Maljakko muuttui mielestäni kiiltävän valkoisesta ihan eri tyyliseksi!

Oletko Sinä maalannut kalkkimaalilla jotain muuta kuin seiniä tai huonekaluja?