/

 

Sunnuntai-ilta ja eräs ihana valaisin mielessä! Törmäsin tähän kyseiseen valaisimeen ensimmäistä kertaa joskus viime talvena muistaakseni. Sen jälkeen se on aina välillä pyörinyt mielessäni, sillä haluaisin olohuoneeseen ja ruokailutilaan uudet kattovalaisimet. Olohuoneeseen kattovalaisin ei kyllä ole edes välttämätön, sillä siellä on kattospotteja emmekä juuri koskaan käytä olohuoneessa kattovalaisinta. Lattia- ja pöytävalaisimet luovat paljon kivempaa tunnelmaa, joten käyttö on rajoittunut lähes pelkästään niihin.

Ruokailutilassamme on ollut nyt muutaman vuoden Kartellin FL/Y-valaisin, josta kyllä tykkään edelleenkin, mutta tila näyttää niin valkoiselta, että tahtoisin siihen jotain pehmennystä/lämpöä ja niin tämä valaisin palasi taas mieleeni. Kyseessä on Normann Copenhagenin Bau:

(Kuvat lainattu Normann Copenhagen, Flinders design Deutschland, Design Bestseller -blog.)

Valaisinta saa myös räikeämmässä monivärikombossa, mutta itse valitsisin tämän koivunsävyisen. Valaisinta on sekä pientä että isoa kokoa, meille muuttaisi jälkimmäinen. Bau kootaan itse ja näin siitä tulee aina hieman uniikki jokaisen kokoajan käsissä. Livenä en ole tätä koskaan nähnyt, joten en tiedä, miten se tarkalleen ottaen valaisee. Onko valo koivukiekkojen lomassa hämyisää vai miltä se näyttää… Löytyykö joltain teistä tämä kotoanne? Onkohan tästä lukuvaloksi ruokapöydän yläpuolelle? Nimittäin nykyinen valaisee niin, että jopa olohuoneessa näkee sen ansiosta lukea – ihan samanmoiselle teholle ei ole tarvetta.

Tämä on mielestäni tosi kaunis valaisin ja ihanan rennolla tavalla! Se on selvästi jäänyt mieleeni kummittelemaan, niin ihastuttavalta se kuvissa näyttää! Mitäs te sanotte: hitti vai huti?

/

 

Moi vaan! Kuten tiistain postauksessani kirjoitinkin, tämä viikko on ollut yhtä kiitämistä. On ollut miehen työmatkaa sekä minun ja pojan Oulun reissua normiarjen pyörityksen lisäksi. Oli aika mielenkiintoiset kolme päivää kaksin pojan kanssa, kun sekä lapsi että työt hoidetaan kotoa käsin :D. Voin kertoa, että tänä iltana taitaa uni tulla aika helposti! Ainakin minulle!

Oulun reissu meni mainiosti, oli ihana nähdä ystävää ja hänen vauvamasuaan, jossa kasvaa tuleva kummityttöni ♥. M viihtyi junassa tosi kivasti. Meillä oli sekä mennessä että tullessa paikka leikkivaunusta ja menomatka sujuikin kivasti erään toisen pojan kanssa leikkien. Paluumatkalla ei ollut lapsiseuraa, mutta poika päätti sen sijaan jutustella kanssamatkustajille vähän turhankin reippaana :D. Voi elämä ette usko, millaisiin tilanteisiin sitä tuon muksun kanssa joutuukaan! Pelastus oli kännykkäni ja Youtuben lastenohjelmat – tällä tavoin pieni peppu pysyi penkissä edes hetken… Matka sujui siis oikein hyvin, mutta eiköhän M:n rakkain unikamu Väpä unohtunut ystäväperheen kotiin! Kyllä särkyi äidinkin sydän, kun keskiviikkoiltana kävimme nukkumaan ja toinen itki niin katkerasti Väpän perään. Onneksi niistä sängyn seitsemästä muusta pehmolelusta oli edes jonkinmoiseksi korvikkeeksi! Ihana ystävä postitti Väpän sitten heti seuraavana aamuna ja tänään saimme hänet taas kotiin ♥.

Kameraa en ole muutamaan päivään edes hipaissut, joten kuviakaan tähän postaukseen ei löytynyt. Toivoin, että olisin ehtinyt tänään hakemaan jonkin kukkakimpun siivotun kodin ja viikonlopun alkamisen kunniaksi, mutta huomenna uusi yritys! Niinpä kaivoin tähän tällaiset korvikekukkakuvat vuoden takaa… Toista kuvaa katsoessani huomasin, että täytyykin vaihteeksi laittaa olohuoneen lipaston päälle jotain vihreää; näyttää tässä kuvassakin niin kivalta!

Tällaiset perjantaikuulumiset tällä viikolla. Nyt lähden valmistamaan meille jotain iltapalaa ja sen jälkeen parkkeeraamme koko porukka olohuoneen sohvalle Hauskoja kotivideoita katsomaan – jokaperjantainen traditiomme! Oikein kivaa viikonloppua teillekin!

/

 

Äitin työhuoneessa on kamala sotku!, tuumasi hetki sitten työhuoneeni kynnyksellä piipahtanut napero. Että tiistaiterkkuja vaan täältä hallitun kaaoksen keskeltä! Omasta mielestäni tämä sotku ei ole ollenkaan paha, kun vertaa viereiseen (erään naperon) huoneeseen… Mietinkin, että taitaa poika olla ottanut tuossakin asiassa mallia äidistään: käydä kynnyksellä pyörähtämässä ja päivittelemässä! :D

Täällä vietetään hurjan kiireistä ja tapahtumarikasta viikkoa – päivät kiitävät! Tämän viikon jokaiselle päivälle on ollut ohjelmaa tiedossa jo monta päivää etukäteen. Tarvitsee vain pakastimen ovessa nököttävää kalenteria katsoa, niin pysyy kartalla. Tulostin tällekin vuodelle Suvin tekemän kalenterin, joka on parina viime vuotena osoittautunut arjessamme enemmän kuin tarpeelliseksi. Tuollainen koko ajan esillä oleva kalenteri on niin kätevä! Siitä myös mies näkee kaikki menot, vaikkakaan ei niitä siitä koskaan katso, vaan kysyy minulta, jos tarvetta… Olen huomannut, että pojan syntymän jälkeen näinä kotona viettäminäni vuosina kalenteri on ollut täydempi kuin koskaan aikaisemmin!

Huomenna minulla ja M:lla on ihanan erilainen päivä tiedossa, yhteistä laatuaikaa (sitähän ei muuten näin kotiäitinä olekaan :D), sillä lähdemme Ouluun ystävääni ja hänen pientä poikaansa tapaamaan! Ystäväni poika on minun poikaani vain vuoden ja kolme kuukautta vanhempi. Vauva-aikana tuo ikäero oli aika paljon, mutta ei enää! Idea tähän päiväreissuumme lähti siitä, että olen halunnut jo jonkin aikaa viedä poikani junamatkalle ja nyt tähän sitten tuli hyvä tilaisuus. Ikään kuin monta kärpästä yhdellä iskulla! Täällä onkin viimeisen viikon ajan raikunut Pienen pieni veturi tämän tästä ♥.

Junan ikkunasta näkyy myös isomummun talo, jonka pihamaalla poika kuvassa nököttää. Saapa nähdä, ehtiikö sitä moisia ikkunoista tiirailemaankaan, sillä junan leikkivaunu voi olla myös aika mielenkiintoinen paikka! Itse olen matkustellut junalla lukemattomia kertoja, mutta edellisestä junamatkastani onkin nyt useampi (neljä?) vuosi aikaa.

Ystäväni tulee meitä asemalle vastaan, josta kävelemme sitten keskustaan lounaalle. Ajattelin vähän kauppojakin kierrellä, pitkästä aikaa! Jos vain poika viihtyy rattaissa… Täytyy muuten taas kehaista valintaamme: Baby Jogger City Mini 3 -matkarattaat ovat olleet käytössämme reilut pari vuotta enkä pois vaihtaisi! Huipun näppärät laittaa kasaan ja säilöä auton peräluukkuun. Ne saa myös niin nopeasti käyttövalmiiksi, ettei tosikaan! Kulkevat hyvin ja kapeutensa ansiosta ihanteelliset myöskin kauppojen ahtaimmillakin käytävillä. Yhden miinuksen olen kuitenkin keksinyt: niitä on vaikea työntää yhdellä kädellä (meinaavat mutkitella), kun puhuu puhelimessa! :D

Huomenna huristelemme sitten iltajunalla takaisin kotiin. Tällaista laatuaikaa meillä tiedossa siis keskiviikolle ja nyt taidankin mennä jo haalimaan tavaroita kasaan, jotta ei tarvitse aamulla panikoida… Vieläköhän junassa jaellaan niitä lastenlippuja lasten iloksi? Muistan ne edelleen omasta lapsuudestani, joten aika iso juttu taisivat pienelle tytölle olla! Mukavaa illanjatkoa! :)