/

 

Jokunen vuosi takaperin en olisi uskonut, että tykästyn vielä joskus kookkaisiin kaktuksiin saati saviruukkuihin ja että raahaan niitä vieläpä tähän pohojalaiskotiimme! Vaan niinpä siinä sitten kuitenkin kävi! Olen viime aikoina metsästänyt sellaista kaktusta, joka muistuttaa Mikkihiiren korvia (ehkä sille on jokin nimikin? :D), mutta tämän kyseisen yksilön nähdessäni osui ja upposi – tämä kaktus oli vain saatava ja juuri saviruukun kera! Hieman nikottelin hintalapun vuoksi, mutta tiesin, että niiiiin harmittaisi jälkikäteen, jos olisin sen lähikaupungin kauppaan jättänyt. Uskon, että minun tuurillani ihan lähipäivinä ilmestyy erääseen saksalaisketjun liikkeeseen näitä myyntiin kympin hintalapulla varustettuna… No, sitten haen toisen! :D

Tavarat on näissä kuvissa aika lailla läjissä huomista siivoojan käyntiä helpottamaan. Huomenna olisi aikomuksena sisustella oikein olan takaa, kunhan siivooja on saanut taikansa taiottua! Tämän kaktuksen näin kuitenkin heti mielessäni juuri tämän Lundian lipaston päällä. Tässä lipastolla on tosin Louis Poulsenin Panthellan vakiopaikka ja sen jouduinkin nyt kaktuksen tieltä siirtämään olohuoneen perälle. Molemmat eivät tähän lipastolle sovi, sillä ovat turhan korkeita. Tämä kuitenkin sopii kivasti näiden Juhani Melenderin maalaamien taulujeni yhteyteen; kivasti samaa sävyä ruukussa ja tauluissa!

Nyt kaktus nököttää tuossa palmuvehkan vieressä, mutta en usko, että noin jäävät. Silmäni vaativat aina parittoman määrän asioita yhteen, joten joko joku kolmas näiden joukkoon tai sitten palmuvehka siirtyy lipaston toiseen päähän? Löysin muuten eilen vihdoin sen etsimäni kilpipiileankin lähikaupungista, jei! Katsotaan, miten yhteiselomme tuon kaktuksen kanssa sujuu… Alku vaikuttaa ainakin lupaavalta, sillä tätä ei tarvitse juurikaan kastella – noin kolmen viikon välein riittää!

Joko sinun kodistasi löytyy kaktus tai useampikin?

 

/

 

No juurikin se: spontaani sunnuntai! Aamulla herätessä ei ollut tiedossa kuin kaksi asiaa, jotka tälle päivälle tuli mahduttaa: miehellä oli ohjelmassa parituntinen vanhempiensa apuna ja minulla jonkinmoinen pätkä töitä. Aamu alkoi laiskasti sohvalla makoillen – aamulla seitsemän jälkeen tuntuu niin hassulta, kun ulkona on jo täysin valoisaa! Poikakin on tätä aamuisin hämmästellyt ja silmiään siristellyt! Niin kivaa kuin tämä valoisuus onkin, niin takaraivossa jyskyttää, että eihän tämä nyt vain tiedä meille aiempaa aikaisempia herätyksiä…

Aamupäivä sujui töideni parissa, kun samalla keittiössä porisi jauhelihakeitto. Lounaan jälkeen mies lähti vanhempiensa luokse ja minä sain jonkin ihmeellisen kotityöinspiksen pojan leikkiessä leikkejään. Tuli siivottua keittiö, tehtyä pikaimurointi ja laitettua petivaatteet lasiterassille tuulettumaan. Pyykkiä on pyörinyt kaksi koneellista ja nyt vielä astianpesukoneen kun saa tyhjennettyä, niin se ois siinä! Pojan kanssa ehdimme vielä aurinkoon ulkoilemaankin ja tunteroinen sujui mukavasti nuorempaa kissaa lumipaakkien perään houkutellen ja jääpuikkoja ihmetellen.

Tein tänään mm. sellaista pientä siivousta, jota ensi viikolla (sekä naistenpäivän että sitä seuraavan syntymäpäiväni kunniaksi) saapuva siivooja ei tee. Näin hänen käyntinsä jälkeen koti tuntuu vieläkin puhtaammalta! Eilen varasin naistenpäivän varalle hieman lisääkin hemmottelua; hierojalla käyntiä odotellessa! Niskat ja hartiat on taas sen verran jumissa, että hierontapöydällä olisi ollut järkevää pistäytyä jo kuukausi sitten… Miksiköhän tätä ei koskaan opi!

Siinä nököttää tilaamani valaisin. Se vain ei pääse vielä kattoon, sillä sen mukana ei tullut mitään osia kiinnitykseen – pelkät johdon pätkät! Jotenkin ärsyttävää tuollainen, että valaisimia ei toimiteta valmiina paketteina, vaan erinäisiä osia joutuu lähteä itse kaupoista etsimään. Täytyy ehkä vielä huomenna soittaa ostopaikkaan, että onko tämä tosiaan näin… Onni onnettomuudessa, että mieheltäni hoituu tällaisetkin kodin askareet, mutta kyllähän tuo hommaa viivästyttää. Edellisestä kerrasta, kun hän joutui sähkömiehen hommiin, ei ole kuin kuukausi. Tuolloin joku unenpöpperöinen peruutti autonsa autokatoksesta ja niin tuli söpösti lämmityspiuha mukana. Samalla seinästä irtosi pistorasia ja autosta puskuri (apua, vieläkin naurattaa!). Iso plussa miehelle, kun hän ei noissa tilanteissa ikinä päästä puhelimessa mitään voimasanoja, vaan yleensä vain huokaisee jaahas… Niinpä hän värkkäsi irrallaan roikkuvan pistorasian takaisin seinään ja ruuvasi myöskin autoni puskurin takaisin paikoilleen :D ♥. Kätevää!

Tällainen spontaani sunnuntai täällä! Nyt näistä mietteistä sunnuntai-iltaa viettämään ja viikkoa lopettelemaan!

/

 

Perjantai on täällä, taas! Viikko sitten nautiskelimme Rukan upeissa maisemissa, nyt olemme kaikki yhdessä kotona perjantai-iltaa viettämässä – kuukauden tauon jälkeen! Viikko on mennyt kuin siivillä enkä ole tiistain jälkeen ehtinyt tänne lainkaan. Rukan kuvatkin ovat vielä kamerassa, mutta postausta aiheesta on tuloillaan, kunhan vain ehdin sinne asti. Nyt on taas sellainen fiilis tai vaihe, että postausideoita on pää täynnä (pitkästä aikaa :D), mutta ei hirveästi aikaa niiden toteuttamiseen. Onneksi kuitenkin aina välillä on aikaa tännekin, sillä tämä on kuitenkin minulle niin mieluisaa ja tärkeää! Kotia katselee pitkästä aikaa sellaisella tietyllä sisustussilmälläkin, olisikohan lähestyvän kevään ansiota?

Tänään kuitenkin tuutista ulos nämä ihanaakin ihanammat sisustuskuvat, jotka huokuvat raikasta mustavalkoisuutta ja joissa silmä todella lepää! Mitäs mieltä te olette?

Omaan makuuni on hurjasti paitsi tämä kyseisen kodin sisustus (keittiö erityisen herkku!), niin myös tällaiset sisustuskuvat, joissa avautuu näkymä johonkin toiseen tilaan. Tästä olen varmasti maininnut aiemminkin, mutta nämä kuvakulmat on vaan kodikkuudessaan ihan ässiä:

Tämän kodin makuuhuone oli myös kauniin raikas:

Mitäs viikonloppusuunnitelmia teillä on, olette olleet viime aikoina kovin hiljaisia? Täällä on suunnitelmissa vain normikotoilua ja vapaapäivistä nauttimista. Maanantaina olisi ohjelmassa pieni shoppailureissu lähikaupunkiin. Maanantaille on usein mukava tehdä suunnitelmia (jos en ole varannut sitä päiväkotipäiväksi), koska sillä tavoin viikko pyörähtää mukavasti käyntiin eikä sellainen käynnistymisvaikeuksia täynnä oleva maanantai ota valtaansa. Eikä minulla ole edes mitään sen kummempaa ostoslistalla, kunhan lähdemme pyörimään ja katselemaan. Se jo piristää aina kummasti, vaikka ei mitään ostaisikaan! Ensi viikko onkin juhlaviikko; on naistenpäivää ja syntymäpäivää; viimeisiä kuulkaas viedään kolmenelosena, iiks!

Nyt olohuoneesta kuuluukin jo takkatulen ritinää, joten on minun aikani ryhtyä iltapalaa valmistamaan. Sen jälkeen parkkeeramme sohvalle, sillä on Hauskojen kotivideoiden aika. Mutta nyt perjantai-illasta nauttimaan – ihanaa viikonloppua teillekin!

Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)