/

On se jännä, kun itse odotin näitä maisemia tuossa loka-marraskuussa ja aina sai pettyä. Nyt sitä sitten olisi tarjolla, mutta ei näistä kyllä enää tässä huhtikuun puolivälin paikkeilla osaa nauttia… Vai mites teillä, hiveleekö silmiä nämä kauniin valkoiset ja lumiset metsämaisemat?

Suorastaan järkytyin, kun sipsuttelin aamulla pojan kanssa olohuoneeseen ja näin sellaisia täydellisen isoja lumihiutaleita putoilevan hiljalleen maahan! Oi ei, ei enää lisää lunta, kiitos. Vietimme tänä viikonloppuna minilomaa Oulussa ja pääsin jo niin vahvaan kevätfiilikseen lämpimien auringonsäteiden myötä, että tämä tuntuu melkoiselta takapakilta. Kurkkasin seuraavan viikon sääennustetta eikä se lupaillut tänne auringon pilkahdustakaan. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä – alkaa odottamaan joulua? :D

Ennen kuin mies lähtee harrastuksiinsa, taidan uppoutua hetkiseksi Emmerdalen maailmaan ja katsella sen tarjoamia ihanan vehreitä maisemia kesästä haaveillen. Mieltä piristää kuitenkin näkymättömän auringon tavoin tälle päivälle sovitut leikkitreffit! Niin ja pajunkissat, jotka jo maljakossa odottavat ja jotka ajattelimme koristella viikolla, jos emme enää tänään illemmalla ehdi. Omiin oksiini, jotka jäävät kotiamme koristamaan, keksin erään uuden koristeluidean, jota olisi aikomus testata.

Täällähän pääsiäistrullit kiertävät vasta ensi lauantaina. Poika oli vuosi sitten ensimmäistä kertaa trullina ja kivaa oli – myös meillä vanhemmilla. Ihanaa, että pääsiäinen pyhineen ja kivoine perinteineen on jo nurkan takana! Meille on viime aikoina päätynytkin maailman suloisimpia pääsiäiskoristeita, jotka ovat paraatipaikalla kodissamme. Meinaa itku päästä, kun katse osuu niihin; niin suloisia ja hellyyttäviä ovat. Kuvia niistä ja juttua poikamme päiväkotiarjesta tulossa ensi viikon aikana!

Mukavaa sunnuntaita!

/

 

Sain tässä yhtenä päivänä blogihaasteen ja vieläpä hieman erilaisen sellaisen! Viime vuosina olen ollut turhan laiska tarttumaan näihin, mutta nyt mielenkiintoni heräsi. Suvi Valkoinen Harmaja -blogista (kiitos!) heitti ilmoille tosi hauskan haasteen, jonka toteutusta aloin oitis miettimään! Tarkoituksena oli siis listata satunnaisia faktoja kodistamme ja tässä näitä nyt tulee:

Ostimme muutettuamme langattoman ovikellon Clas Ohlsonilta. Mikä patterisyöppö!!! Kun ovikello on soinut viitisen kertaa, on patterit loppu. Niinpä se on ollut vain paikoillaan patterit lopussa jo vuosia eli meillä ei ole toimivaa ovikelloa. Pojan vauva-aikana huomasin asiasta vain positiivisia puolia, sillä aina päikkäriaikana joku oli oven takana kaupustelemassa milloin mitäkin. Niinpä päätimme, että emme tarvitse ovikelloa! Joka kerta, jos minulle tuodaan vaikka pakettia tai joku kaupustelija on oven takana, huvitun, kun hän vain seisoo siellä ja miettii, soiko se ovikello ollenkaan :D. Kun avaan oven, hän usein miettii tuota ääneen ja vastaan aina muka yllättyneenä Jaa siitä on patterit loppu :D.

Laatoittajamme minulle raksa-aikana leikillään ja huolettomasti tokaisema lause on kummitellut mielessäni kaikki nämä seitsemän vuotta… Hän laittoi kätensä olalleni ja nauraen tokaisi että Kuule, sinusta tulee tämän talon orja! En edes muista, mitä itse sitä ennen sanoin, mutta tuo jäi mieleeni, sillä niin todeksi se on osoittautunut! :D Isossa omakotitalossa riittää työtä melkein vuoden jokaiselle päivälle. On sisällä tehtäviä töitä, niitä normikotitöitä ja ulkotöitä, sama mikä vuodenaika on kyseessä…

Olemme usein harmitelleet yhden palovaroittimemme sijaintia. En tiedä mitä rakennusaikana ajattelimme ja mitä tarkalleen ottaen oikein tapahtui, sillä se sijoitettiin keittiöön! Tarkoitus oli sijoittaa se enemmän aulan puolelle, mutta se tulikin keittiön kattoon eikä kukaan tajunnut ajoissa sanoa, että palovaroitinta ei kannata sijoittaa keittiöön… Siellä se nyt nököttää ja voitte kuvitella, että on aika herkkä hälyttämään! Esim. jos leivänreuna aavistuksen leivänpaahtimessa kärähtää, palovaroitin kyllä kertoo sen… Samoin jos uuninluukku on hieman liian pitkään auki, siitäkin se infoaa. Ei tämä nyt mikään joka kuukausi todettava ongelma ole (ja hyvähän se on testata toimivuutta ;)), mutta silti itselleni muistiin: seuraavaan taloon ei palovaroitinta keittiöön!

Meillä on aina pieni härdelli käynnissä, kun palovaroitin huutaa… Kissat suuntaavat ensimmäisinä sängyn alle ja poika säikähtää yleensä niin, että purskahtaa itkuun. Meistä vanhemmista toinen heiluttelee keittiöpyyhettä piippaajan alla ja toinen lohduttaa lasta :D. Edellisestä kerrasta onkin jo tovi vierähtänyt…

Talomme vieressä sijaitsee autotallimme, jossa on myös autokatos. Autotallin lisäksi rakennuksesta löytyy tekninen tila sekä varasto, kaikki lämmintä tilaa. Pohjapiirrosten mukaan varasto oli tarkoitettu ihan omaksi tilakseen ja sillä onkin oma ulko-ovensa. Väliseinän pätkät autotallin ja varaston välille jäivät kuitenkin tekemättä ja myöhemmin totesimme, että ei niitä varmaan edes tarvita… Kuljemme nimittäin varastoon aina autotallin kautta. Huonona puolena olen kuitenkin huomannut sen, että mies on alkanut vaivihkaa ujuttaa omia autotallin aarteitaan myös varaston puolelle – me no like.

Viimeiseksi satunnaiseksi faktaksi oli keksittävä jotain kesäistä, sillä halusin tähän yhden kesäkuvankin kodistamme. Minulla on nimittäin valtava aurinkolomakuume päällä… (Näiden saunaterassikuviemme selaileminen kieltämättä auttoi aavistuksen asiaa!) Nämä kuvat otin viime kesäkuun alussa eli enää alle kaksi kuukautta ja on jo näin kesäistä – ajatella!

Mies teki muutama vuosi takaperin meille kylpytynnyrin eli paljun ja vuorasi sen samalla puukomposiitillä, mistä molemmat terassimmekin on tehty. Ulkopuolisella hän teetti ainoastaan paljun sisäosan maalauksen ja maalin piti pysyä hyvänä, vaan kuinkas sitten ensimmäisten käyttökertojen jälkeen kävikään! Palju on hassun laikukas… Miestä tämä asia vielä jonkin verran harmittaa, mutta pääasia että on tuollainen kiva paikka viettää kesäiltoja! Talvisin emme ole paljua käyttäneet, sillä pesu ym. tuntuvat turhan työläiltä tuolla umpihangessa. En malta odottaa kesää ja sitä, että pääsemme taas lämpimään veteen koko perheen voimin. Saunaterassille paistaa ilta-aurinko, joten kyllä siellä aika helposti aina tunti jos toinenkin vierähtää! Talven jälkeen etenkin se ensimmäinen paljuilta on aina niiiiin täydellinen ♥.

Tällaisia faktoja meidän kodistamme tähän torstaipäivään! Tämän haasteen saa napata mukaansa kuka vain. Jättäkää viestiä, jos nappaatte haasteen – olisi mukava käydä lukemassa teidänkin tarinoitanne! :)

/

 

Olen pohtinut tuota otsikon asiaa tässä nyt jonkin aikaa – minustako verkkokauppias? Ajatus oli mielessäni jo viime vuoden puolella MioSa. designin parissa häärätessäni, mutta koska poika oli tuolloin kotihoidossa, ei siihen olisi ollut mahdollisuutta, sillä silloiset tilaukset työllistivät minua jo riittävästi. Nyt kun tätä yritystoimintaa on takana reilu vuosi ja poika on nyt ollut päiväkodissa kaksi kuukautta (20 tuntia viikossa), olen huomannut, että ehkä tälle voisi olla mahdollisuus nyt. Oikeastaan nyt tai ei koskaan! Jonkinmoiset pyörät ovatkin jo asian suhteen pyörimässä, mutta välillä tulee sellaisia apuaapua-hetkiä. Olen nimittäin aina ajatellut ja joskus ääneenkin sanonut, että verkkokaupan pyörittäminen on asia, jota en haluaisi itse ikinä tehdä ja ta-daa!, tässä sitä ollaan :D. Never say never, niinhän se sanonta kuuluu.

Huomaan, että välillä arkailen tämän suhteen liikaa. Kustannuksia tulee toki eri tavalla mitä tähän mennessä, mutta toisaalta ei tässä varmaan hirveästi riskejäkään ole. Enkä voi tietää, millaista työ on, ennen kuin testaan. Ainahan kaupan voi sulkea, jos tuntuu, että tämä ei sovikaan minulle tai siitä saatu hyöty ei kata siitä aiheutuvaa vaivaa. Ei siihen tarvitse vuosikausiksi sitoutua, voihan alkuun testata vaikka vain puolen vuoden pätkällä – miksei lyhyemmälläkin, ei kai siihen mitään sääntöä ole.

Mietin sellaistakin, että jos en käyttäisi tätä korttia, asia harmittaisi minua varmasti jälkeenpäin. Mies on ehdottomasti sitä mieltä, että verkkokauppa on nyt tähän saumaan oikea veto ja kannustaa asian suhteen. Myös tekninen puoli jännittää hieman, sillä tältä suunnalta/lähipiiristä ei mitään verkkokauppaosaamista löydy, mutta nykyään apua saa eri tahoilta vaikka ja mihin, joten tuokaan ei ole mikään este. Ja olen tässä viime päivinä huomannut, että ei verkkokaupan hallinnointi mitään rakettitiedettä ole; vuosien bloggaamisesta ja sen myötä kehittyneistä taidoista on hyötyä tässäkin.

Tällaista täällä mietiskellään ja puuhastellaan, joten siinä yksi iso lisäsyy siihen, miksi päiväni ovat niin täynnä. Paljon on tekemistä, putiikkia ei tuosta noin pystyyn laitetakaan!

Ennen kaikkea verkkokaupan myötä minusta olisi enemmän kuin mukavaa tarjota teille helpompi tilausväylä: Facebookin ja sähköpostin kautta tilaaminen kun on jonkin verran työläämpää (vaikka mahtavasti se on toiminut niinkin!) kuin tuotteen ostoskoriin klikkaaminen vai mitä mieltä te olette? Teistä blogini lukijoista löytyy kuitenkin aika paljon MioSa. designin asiakkaita, joten olisi äärimmäisen tärkeää kuulla teidänkin mielipiteenne tähän asiaan! Kertokaa ihmeessä ja jos tulee mieleen jotain muutakin verkkokauppaan liittyen, kirjoittakaa siitäkin. Onko siellä taustalla ehkä joku kokenut verkkokauppias? Joku, joka haluaisi hieman raottaa verkkokauppiaan arkea? Kaikki mielipiteet ovat minulle nyt hyvin arvokkaita! :)