/

Kesä oli niin lämmin ja aurinkoinen! Heinäkuun lopussa kävimme vielä päivittäin uimassa – takaraivossa ajatus, että ehkä tämä kerta on kesän viimeinen uintikerta. Esikoisen kanssa kahlasimme syvälle. Hän sukelteli uusilla snorklauslaitteillaan ja minä kelluin ilta-auringossa. Näkökentässä vain omat pinkit varpaankynnet, tyyni meri ja laskeva aurinko. Sanoin M:lle, että nyt nautitaan täysillä, jotta muistetaan nämä hetket sitten talvellakin! Olisin viihtynyt uimassa vaikka kuinka pitkään. Nämä ilta-auringon aikaansaamat sävyt oli jotain niin kaunista ettei sanat riitä:

Päiväsaikaankin tuo ranta on niin ihana, mutta kesäillan sävyissä on jotain ihan ainutlaatuista taikaa. Kuopus nautti rannalla myös ihan täydestä sydämestään! Vajosi siellä heti johonkin omaan rantaleikkikuplaansa ja itsekseen höpötellen olisi viihtynyt leikkiensä parissa ties kuinka pitkään! Hän on hieman viluisempi eikä niinkään välitä uimisesta, mutta toki kahlailee ja rakentelee hiekkalinnoja sitten uimisenkin edestä.

Vierailimme kesälomallamme myös Keuruulla, josta nämä seuraavat kuvat ovat. Hotelliltamme aukeni aivan upeat näkymät, joihin me emme ole täällä Pohjanmaan rannikolla tottuneet. Kaunis, monipuolinen ja niin ainutlaatuinen Suomi! ♥

Keuruullakin vierähti ilta uiden tai siellä lähinnä lapset uivat. Kuinka lämmintä olikaan vielä iltakahdeksalta! Ei sitä enää näin syyskuun sateilla meinaa muistaakaan.

Koska kesä oli suht pitkä ja lämmin, on tuntunut ihan mukavalta tämä siirtyminen syyskauteenkin. Toki lapsia harmittaa, kun täytyy ulos lähtiessä pukea enemmän päälle, sillä lippis ja crocsit -kombo on vain niin nopea ja helppo! Lämminverinen esikoinen vetelee usein vieläkin ulkona sisävaatteilla, jos vain silmä välttää, eli vähän väliä saa olla ovella tarkistelemassa, missä kamppeissa sitä ulos lähdetäänkään… Ja se pipo, oi elämä miten vaikeaa se onkaan pukea! Muutos lippiksestä pipoon on radikaali, siitä ei pääse mihinkään. Siirtymävaihe on myös pitkä…

Edessä häämöttävän joulun ansiosta nämä loppuvuoden kuukaudet eivät tunnu ankeilta, vaan päinvastoin! Joulu pelastaa tämän pimeimmän ajan, siitä ei ole epäilystäkään. Aina täytyy olla jotain, jota odottaa ja tässä vaiheessa se on aina joulu ♥.

Jokos siellä ollaan valmiita syksyyn?

/

Kaupallinen yhteistyö: vertaalainaa.fi

Asuntolainan ottaminen vuonna 2009 jännitti, sillä meillä ei ollut aiemmista lainoista mitään kokemusta. Muutimme vuokralta suoraan rakentamaamme omakotitaloon ja rakennusvuotta edeltäneenä vuonna olin vasta valmistunut PIRAMK:sta. Mies oli työelämässä ja olin toki itsekin (aloitin työt opiskeluiden ollessa vielä kesken), mutta työllisyystilanne oli tuolloin hyvin epävarma maailmanlaajuisesta finanssikriisistä johtuen. Alunperin suunnittelimmekin rivitalo-osakkeen ostamista. Ajattelimme, että silloin lainaa ei tarvitsisi heti kerralla ottaa niin paljoa. Asuisimme rivitalossa, remppaisimme sen mieleiseksemme ja myisimme sen parin vuoden päästä eteenpäin – mielellään voitolla.

Kovin varteenotettavia rivitalo-osakkeita ei tuona kevättalvena löytynyt, vaikka ahkerasti näytöissä kävimmekin. Alkoi tontin metsästys. Ratkaisevin alkuajatus oli se, että päätimme asettaa lainan kuukausilyhennyserän sellaiseksi, että emme olisi pulassa, jos toinen jäisi yllättäen työttömäksi. Maksoimme tuolloin rivitalokaksiostamme vuokraa 590 euroa – ei mikään ihan hirveän pieni summa sekään (ja nyt kymmenessä vuodessa tuo vuokra on noussut jo sata euroa)! Ottaen huomioon, että sitä ei makseta itselle, vaan tuota rahaa ei enää takaisin saa. Täytyisihän tuollaisesta vuokrastakin selvitä, oli sitten töissä tai työttömänä, joten eiköhän se lainanlyhennyskin hoituisi.

Asetimme lainanlyhennyserän hieman korkeammaksi kuin vuokramme oli ja sellaisena se on pysynyt nyt reilun 11 vuoden ajan. Mitään korkokattoa emme asuntolainallemme ottaneet, vaikka pankki sitä kovasti kauppasikin (heille hyvin tuottava tuote), vaan otimme riskin ja luotimme siihen, että korot pysyvät matalalla. Ja niin ovat pysyneetkin. Lainanlyhennyserän olemme pitäneet vakiona, mutta pari kertaa olemme keränneet säästöjämme kasaan ja lyhentäneet lainaa kerralla isomman erän.

Pidän tärkeänä sitä, että lainanlyhennyserä ei ole liian suuri, sillä laina-aika on helposti 15-20 vuotta ja elämästä pitää tuonakin aikana ehdottomasti voida nauttia! Kulut eivät saa vetää taloutta liian tiukille. Vanhempiemme sukupolvi on elänyt lainojen suhteen rankempaa aikaa korkojen ollessa hyvin korkealla, mutta meidän kohdallamme tilanne on eri ja voimme sen ansiosta toimia toisin.

Raha ei tuo onnea, mutta rahan puute aiheuttaa valtavasti stressiä. Ei ne suuret tulot. vaan pienet menot – tämän on varmasti jokainen kuullut ja itse allekirjoitan tuon täysin! Ja miten niitä menoja voi entisestään pienentää – yksi seikka on kilpailuttaa laina! Oli se sitten mikä tahansa laina, voi kilpailuttamalla saada kivan potin säästettyä esim. vuositasolla ja käyttää sitten ne säästetyt eurot vaikka siihen kuuluisaan ”pahan päivän varaan” tai johonkin mieluisaan säästökohteeseen. Asuntolainan perusteellinen kilpailuttaminen vaatii lähes aina asiointia pankissa, toisin kuin vakuudettomat kulutusluotot, jotka voi kilpailuttaa kätevästi kotoa käsin esimerkiksi kotimaisessa VertaaLainaa.fi -palvelussa.

En uskaltaisi elää sillä tavalla, että laittaisin kaikki säästöni lainanlyhennykseen. Kotoa opittua on se, että pahan päivän vara tulee olla! Jokaisen oma päätös on sitten se, kuinka suuri tuo pahan päivän vara on – mikä summa sitten kenellekin tuo mielenrauhaa! Se on tarkoitettu esimerkiksi sellaiseen, jos kotona yllättäen joku isompi asia menee rikki tai sattuu jokin isompi vahinko. Viime talvena meillä hajosi kuivausrumpu ja heti perään astianpesukone. Kuivausrumpu piti korvata uudella, mutta astianpesukoneeseen riitti korjaus. Useamman sadan euron yllättävä kuukausikustannus ei tuntunut arjessamme – kiitos pahan päivän varojen olemassaolon! Koska juhannuksena tuli täyteen 11 vuotta tässä kodissa asumisestamme, alkavat kodinkoneemme olla myös aika iäkkäitä. Nykyajan kodinkoneet eivät yleensä enää kestä vuosikymmeniä, joten tässä on hyvä varautua siihen, että niitä alkaa muitakin posahdella lähivuosina…

Huomaanko sitten jotain eroa siinä, maksanko kuukausittain vuokraa vai lyhennänkö asuntolainaa? Onko asuntovelallisena eläminen ollut erilaista kuin vuokralla eläminen? Mielestäni ei. Eroa ei juurikaan huomaa. Toki vuokralla asuminen on yleisesti ottaen ehkä huolettomampaa, mutta siitä puuttuu se motivaatiotekijä. Kun koko ajan näkee pankin omistaman osuuden talostamme pienenevän, kyllähän se motivoi lyhentämään lainaa entisestään!

Onko teillä kokemusta jonkin lainan kilpailuttamisesta?

/

Meidän ihana pikku-N täytti kuukausi sitten, heinäkuun loppupuolella, kolme vuotta! Uskomattoman äkkiä nämä vuodet ovat kuluneet, kun ajankulua näin jälkikäteen tarkastelee. Ja niinhän se aina kaikessa meneekin – joskus joku hetki tai päivä tuntuu loputtoman pitkältä, mutta jälkikäteen onkin vain yksi silmänräpäys. Meillä on tosi reipas, puhelias, innokas, ehtiväinen ja iloinen kolmevuotias. Jo vauvana tuli selväksi, miten erilaisia meidän pojat keskenään ovatkaan. Heissä on täysin identtistä pienet nenät ja siihenpä se sitten jääkin :D. Toinen on iskän näköinen ja luonteeltaan aivan kopio minusta. Kuopus taas on ihan minun näköiseni silmiään myöten, mutta luonteeltaan kopio isästään.

Kolmevuotissyntymäpäivän aamuna kirjoitin kuopukselle onnittelut ja koska se kuvaa häntä niin hyvin, kopioin onnittelut tännekin:

Tasan kolme vuotta sitten olin vielä taju kankaalla, mutta N oli jo syntynyt 💙
Meidän ensitapaamiseen mennessä ehdit jo lähes 9 tunnin ikään, sillä kaikkea ei voi aina suunnitella! Se 9 tuntia on kyllä kurottu umpeen tässä kolmen vuoden hyvin tiiviillä yhdessäololla vuorokauden ympäri 😆
Olet ihana, iloinen, puhelias, sosiaalinen, nokkela, veikeä, rohkea ja rempseä, mutta samalla myös hieman arka ja herkkä. Päättäväinen, itsepäinen, empaattinen. Temperamenttia löytyy ja se myös kuuluu, mutta kaikkina muina aikoina silmäsi nauravat.
Ensimmäinen sanasi vauvana oli isoveljesi nimi ja nämä vuodet ovat osoittaneet myös miksi. Isoveljesi on paras ystäväsi ja ihailet häntä kaikessa. Olette erottamaton kaksikko ja se näkyy sekä rakkaudessa että riidoissa. Toivottavasti tuo yhteytenne säilyy maailman loppuun saakka!
Olette meille rakkainta ja tärkeintä koko maailmassa! ❤❤
Onnea äitin 3-vuotias söpöliini! 💎

Kakkutoiveita kyselin häneltä hyvissä ajoin ja pitkään hän hoki vain, että tahtoo isin plätkäkakun! Miehelle teetin nimittäin pari vuotta sitten nelikymppisille kakun Harrikka-teemalla ja se on ilmeisesti tehnyt kuvissa vaikutuksen kuopukseemmekin! :D Lopulta hän päätyi vihjeiden perusteella Ryhmä Hau -kakkuun, jonka HyväKakku loihti saaden toteutukseen vapaat kädet. Sanoin vain, että lempihahmot ovat Vainu ja Samppa ja nehän kakkuun sitten pääsivätkin! Synttärisankari oli kakusta tosi otettu, meidän muiden tapaan.
Mies on meidän perheen kakkumestari, joten hän leipoi rinnalle vielä toisen kakun mansikka-banaanitäytteellä ja oli taas niin hyvää että! Näitä synttäreitä juhlistettiin vain pienesti isovanhempien ja veljeni perheen kera.

Kakkukahvien jälkeen suuntasimme vielä ikäkausikisoihin, jossa oli sillä kertaa lajina pikajuoksu. Pojat ja pieni serkkutyttö (kuten kaikki muutkin osallistuneet) saivat mitalit muistoksi! Oli helteinen päivä ja haaveilin myöhäisestä iltauinnista kisojen jälkeen. Sinne suuntasimmekin ex tempore kisojen (ja miehen ylipuhumisen) jälkeen. Nopeasti pakkasimme kotona uimakamppeet ja iltapalavärkit laukkuun ja ei kun merta kohti! Synttärisankari otti menomatkalla iltakahdeksan maissa pienet tehotirsat ja niin jaksoimme polskia puoli kymmeneen asti! Ihan pienten lasten kanssa en tuollaista tekisi, mutta nyt, kun pojat ovat jo kolme ja seitsemän, voi välillä jo unohtaa rytmit ja rutiinit ja elää hetkessä – etenkin kesälomalla! ♥ Muutoin olen kyllä tosi tarkka rytmien suhteen, sillä ne helpottavat elämää ja kaikkien jaksamista suunnattomasti!
Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana synttäripäivä!

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa.
Ihanaa sunnuntai-iltaa!