/

Meidän kodissamme on tainnut olla koko kesän ajan sama look. Jos jossain, niin ruokapöydällä ja sohvapöydällä ovat tainneet tavarat vaihtua, mutta muuten ollaan menty samalla linjalla aina huhtikuulta tähän päivään asti. Jopa sohvatyynyt ovat pysyneet samoina! Viime viikolla hoksasin ensimmäistä kertaa miettiä sisustukseen liittyviä asioita, kun maalattavaksi lähtenyt tuolini poistui olohuoneen kulmauksesta Soihtu-lattiavalaisimen vierestä. Siihen jäi tyhjä paikka ja voitteko kuvitella, että seuraavana päivänä ihmettelin miehelle että mitä meillä on ollut tuossa, kun siinä on nyt noin tyhjä kohta! :D Edes mies ei saanut päähänsä, mitä siitä puuttuu, vaikka paikalta kadonnut tuoli nökötti hänen autotallissaan… Sitten hoksasin että niin, siinähän oli kuukausia se yksi musta tuoli. No nyt siihen paikalle siirtyi palmu!

Palmu muutti meille vuosi sitten alkukesästä ja uskomatonta mutta totta: on hoidostani huolimatta hengissä edelleen! Uutta multaa se kyllä kaipaisi, sillä multaraja on yhtäkkiä kesän aikana painunut turhan alas… Varmaankin riittää, jos vain lisään uutta multaa ruukun pinnalle? Sama pitäisi tehdä peikonlehdelleni… Palmuvehkan siirsin uuteen ruukkuun alkukesästä ja juuri äsken sitä kastellessani huomasin, että uutta pukkaa ja vieläpä aika reilulla kädellä!

Bongasitteko kissan ensimmäisestä kuvasta? Kuvissa näkyy hänen liikkeensä minua kohti… Tämä pian 15-vuotias kisuneiti on niin täysin sylikissa ♥. Istahdin kamera kädessäni sohvalle ja kissa laittoi sen heti keittiöstä merkille. Niinpä hän suuntasi syliini, jääden vain matkan varrella hetkeksi mietiskelemään:

Kissat antavat viherkasvien olla yllättävän rauhassa! Tämän vanhemman kisun herkkua ovat tulppaanit; niitä kyllä talvella yrittää nakertaa mennen tullen, mutta muut eivät kiinnosta. Palmu ei taas meinannut talvella saada rauhaa nuoremmalta kisulta, että saapas nähdä, miten ensi talvena käy!

Palmu siirtyi tuohon olohuoneen ja ruokailutilan rajalle ikään kuin tilanjakajaksi. Sehän on perinteisesti ollut joulukuusemme paikka… Tänään on elokuun ensimmäinen päivä, mutta jotenkin fiilis sanoo, että on jo syyskuu. Sää ja hiljalleen putoilevat lehdet kertovat omaa tarinaansa, kalenterista viis. Silti toivon, että saamme nauttia suht lämpimästä ja aurinkoisesta elokuusta, jotta on sitten taas voimaa uuteen syys- ja talvikauteen! ♥

/

Voi kuulkaas, viimeistä viedään! Ja tulipas tällainen täysin suunnittelematon viikon blogilomakin tähän kohtaan… Arki alkoi viime maanantaina jo siltä osin, että mies palasi töihin, kun taas minä jatkoin lomailua pojan kanssa. Meillä oli joka päivälle jotain mukavaa tekemistä; pääosin ystävien tapaamisia. Perjantain mies vietti kaveriporukalla Jyväskylän ralleissa ja meillä oli M:n kanssa niin touhukas päivä, että hän tokaisi jo viiden maissa katotaanko äiti vähän aikaa lastenohjelmia ja mennään sitten nukkumaan! Olimme olleet koko päivän ystävien kanssa meripuistossa, joten kyllähän se meri-ilma laittaa väsyttämään! Olimme kuitenkin sopineet toisten ystävien kanssa rantatreffit, joten suunnistimme vielä pariksi tunniksi rannalle. Oli tosi lämmin päivä ja kun kotoa lähdimme, oli täysin pilvistä, mutta matkalla aurinko alkoi taas paistamaan ja saimme nauttia ihan mahtavasta ilta-auringosta koko illan. Pienet nauttivat sydämensä kyllyydestä eivätkä olisi kahdeksaltakaan halunneet lähteä pois! ♥

Hassun varjoisen näköisen kuvan puhelimeni otti, vaikka aurinko paistoi eikä kellokaan ollut kuin seitsemän (kuvasta päätellen yö…). Poika on nyt nukkunut lähes joka yö reilut 12 tuntia, että varmaan aika touhua täynnä ovat kesäpäivämme olleet. Haluan järjestää hänelle mukavia lomamuistoja, joita on kiva yhdessä sitten talven mittaan muistella. Lomarytmi on vieläkin päällä ja se pitäisikin nyt suht pian kääntää arkirytmiksi, sillä päiväkotiarki alkaa tiistaina. Tänä aamuna perheemme miehet nukkuivat kymmeneen ja se ei kyllä tiistaina onnistu :D. Täytyy yrittää saada illalla aikaisemmin unen päästä kiinni, mutta se taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty!

Eilen kävimme juhlistamassa pojan 12 vuotta täyttäviä serkkupoikia ja siellä saimme ex tempore -idean lähteä illaksi kesäteatteriin, sillä kuulimme, että viimeisiä näytöksiä viedään! Niinpä lähdimme synttärijuhlista kotiin vaatteita vaihtamaan, kun poika suunnisti serkkujensa kanssa fammon ja faffan kyydissä mökille. Parempaa säätä ei olisi kesäteatterissa voinut olla; aurinko lämmitti niin kivasti eikä Kahvila Sahan merimaisemissakaan moittimista ollut!

Kesäteatterista suuntasimme poikaa noutamaan ja siellä pieni olikin luomien lupsahdellessa jo todennut, että kohta mennään nukkumaan! Pakkasimme autoon hyvin väsyneen kolmevuotiaan ja juuri rantasaunasta tulleet 12-vuotiaat. Serkkupojat jäivät omaan kotipihaansa ja sekös pientä harmitti. Hän niin nauttii serkkujensa seurasta; ovat aina niin kilttejä ja huomaavaisia pientä kohtaan, että kukapa ei sellaisesta kohtelusta nauttisi! Automatkalla hoki väsyneenä, että haluaa äitin syliin ja kotona nukahtikin aivan samantien vähän ennen iltakymmentä. Mietin juuri, että en ikinä voisi elää lapsen kanssa ilman suht tarkkoja rytmejä, sillä niin paljon ne helpottavat elämää! Eikä lapsen tarvitse koskaan väsykiukkuilla, kun ruoka- ja uniajat pysyvät samoina. Nyt heinäkuussa rytmit ovat olleet meidän tapaamme enemmän tai vähemmän kesälomalla, mutta on tällainen huolettomuus näin kerran vuodessa ihan kivaakin! Jos ei muuta, niin maistuupa taas se arki himpun verran paremmalta! :)

Mutta, kuten alussa totesin: viimeistä viedään! Lomapäivää nimittäin! Mies sai juuri nurmikon leikattua (kasvoi melkoiseen lomapituuteen sekin) ja poika toi jo rantakassin jalkojeni juureen – seuraava ohjelmanumero on jo siis päätetty eli rannalle, ciao!

/

Heinäkuu lähestyy loppuaan ja ajattelin tehdä pienen yhteenvedon ja koota tähän muutamia tämän kesäkuukauden lemppareitani! Heinäkuu oli täysin erilainen kuin aiemmat, yleensä nimittäin tähän aikaan vuodesta on koettu helleaalto jos toinenkin… Itse en hellettä kaipaa, mutta aurinkoa olisi voinut näkyä enemmänkin. Mutta jos säät ovat mitä ovat eikä niihin vaikuttaakaan voi, täytyy hyvät puolet löytää muista asioista ja sehän on helppoa!

Heinäkuussa on herkuteltu tuoreilla marjoilla, oi että! Erityisesti minä ja poikani emme voi ohittaa marjakojuja ostamatta jotain… Yleisimmin mukaan tarttuu mansikoita, vadelmia ja herneitä – niitä mussutamme niin että napa paukkuu! Kirsikat minulta jää yleensä ostamatta, sillä en tykkää, kun sisällä on kivi eivätkä kirsikat suussani maistu juuri miltään. Joskus täytyy aina testiksi ostaa ja todeta juu ei, en maista mitään :D. Näinpä tuoreet marjat ja mansikkakakku pääsevät tälle listalleni!

Vuoden ympäri se päivän yksi kahvihetki on minulle erityinen, se katkaisee päivän aina kivalla tavalla ja siitä kupposesta nautitaan eikä sitä hörpätä ohimennen. Näin kesällä nämä hetket ovat erityisiä, sillä ne tulee usein nautittua ulkona joko taivasalla tai lasiterassilla!

Viimeisin lempparijuttuni tässä kuussa ovat nämä ihanat kengät, jotka ostin eilen Vaasasta (kiitos vinkistä Sinä!). Kenkäpari maksoi 15 euroa, mutta koska kahdellakympillä sai kaksi paria, ostin näiden suloisten vaaleanpunaisten lisäksi mustat. Eilen pojan kanssa puistoon lähtiessäni sujautin nämä kengät jalkaan ja ihana pieni herrasmieheni tokaisi Sulla on hienot kennät äiti! ♥

Heinäkuun kohokohtiin pääsee myös kesäloma ja sieltä ennen kaikkea oman perheen kanssa vietetty aika ja yhdessä tehdyt lomareissut. Tämän kuvan otin Kuopion kanavaristeilyltä; laiva oli juuri lähtenyt satamasta ja se pikkasen jänskätti niin, että täytyi ihan tuolia puristaa. Kuva tuo mieleen ihania lomamuistoja! ♥

Yksi heinäkuun lemppareitani oli uusi kello! Sain yhteydenoton Daniel Wellingtonilta ja valitsin uudeksi kellokseni tämän upean klassisen kaunottaren: Classic Petite Bondi*. Kellossa on valkoinen nahkaranneke ja kauniit, ruusukultaiset metalliyksityiskohdat. Pari muutakin kellovaihtoehtoa jäi vielä mieleeni pyörimään…

Sain ilahduttaa myös miestäni hänen heinäkuisena syntymäpäivänään! Juuri kun olimme nousseet synttäriaamiaispöydästä, toi lähetti paketin kotiovellemme. Ihan täydellinen ajoitus! Mies valitsi kellonsa toki itse, mutta jälkikäteen mua niin huvitti, sillä kellomme ovat hyvin samanlaiset; miehellä vain valkoiset kohdat mustina :D. Hänen valintansa oli upea Classic Sheffield*. Ja kyllä, olen testannut hänen kelloaan salaa omaankin ranteeseeni ja voipi olla, että sitä joku joskus lainaa…

Tässä vielä tällainen vertailukuva kelloistamme. Upeasti sopii ruusukulta mustankin kanssa!
Se, miksi oma käteni näyttää ehkä hieman omituisen vääntyneeltä johtuu siitä, että käytän oikeasti kelloa oikeassa kädessä, mutta koska oikeassa kädessä oli kamera, täytyi kello laittaa vasempaan ja se on minulle hieman luonnotonta :D.

Daniel Wellington tarjoaa blogini lukijoille – 15 % alennuksen kaikista tuotteistaan koodilla WHITE15. Koodi on voimassa 31.8.2017 saakka ja valikoimaa pääsette kurkkimaan täältä. Kannattaa pitää tämä mielessä, jos esim. kellohankinta on ajankohtainen!

Itse ostin vuosien tauon jälkeen viime kesänä uuden rannekellon. En raaskinut panostaa, vaan pihistin (eipä olisi taaskaan kannattanut…). Ihmettelin, kun siitä oli jo nyt patteri loppunut ja vaihdatin pari viikkoa sitten uuden. No eipä toimi edelleenkään, joten ei olisi voinut parempaan saumaan tämä uusi kello saapua!

Nyt ulos aurinkoon – suloista sunnuntaipäivää teillekin!

*Saatu blogin kautta.