/

Täksi päiväksi aikomani postaus jää nyt odottelemaan toista hetkeä. Täällä on ollut ja on edelleen huolta sairastuneesta tädistä ja nyt viimeisimpänä loukanneesta mummustani. Hänen olkapään murtumisestaan (Päivä, joka säikäytti -postaus) ei ehtinyt kulua edes puoltatoista vuotta ja nyt on saman käden kyynärpää murtunut. Luut kuulemma niin murskana ja huonossa asennossa, että leikkaus on edessä.

Voi että noita ikäihmisiä! Etenkin suht itsepäisiä sellaisia… Täytyy yrittää muistaa, että jos itse elän noin pitkään ja jos joku perheenjäseneni sanoo minulle toistuvasti ja painokkaasti, että älä enää aja pyörällä (sillä aina löytyy joku autoileva kauppa- ym. reissuille auttamaan), niin minä uskon ja sillä sipuli. Nyt on sitten leikkaus ja pitkä toipumisaika edessä, jälleen kerran. Kolme pyöräonnettomuutta saa nyt kyllä riittää!

Kovissa kivuissakin mummu oli kyllä yhtä ruutia täynnä kuin ennenkin. Röntgenkuviin mennessään huuteli sängystä: Tuokaa mulle kotua kunnon vaatteet näitten ryysyjen tilalle! Kun häntä vietiin kolmatta kertaa kuviin, tuumasi hoitajalle Ei varmasti enää mitään kuvia, mua aivan pyörryttää jo se säteily! :D

Mutta kuten tuossa vuoden takaisessa kuvassakin on nähtävissä, niin sateen jälkeen paistaa aina aurinko, eikös vaan?
Joten eiköhän tälläkin kertaa ♥.

/

Aurinkoinen torstaipäivä, iltapäivän cappuccinotuokioni ♥! Sen seuraksi muutamia kauniita sisustuskuvia, joita pysähdyin hieman pidemmäksikin toviksi selailemaan. Näitä kuvia katsellessani tulin samalla miettineeksi, että pitäisiköhän tilata jokin sisustuslehti alkavan syksyn kunniaksi… Vaikka nettikuvat niin kivoja, inspiroivia ja helposti saatavilla ovatkin, eivät ne voita sitä paperilehden tuomaa fiilistä ja ennen kaikkea sen tuoksua! Mikä sisustuslehti on sinun lempparisi?

Tämä kyseinen asunto sijaitsee satavuotiaassa kerrostalossa ja ajan patina onkin hyvin joissain kohdin näkyvissä, kuten kuuluukin. Remonttia on toki tehty, mutta vanhaa kunnioittaen. Asunto huokuu jotain hieman erilaista ja pehmoista fiilistä, johon tykästyin.

Keittiö oli kokonaisuutena mielestäni aivan hurmaava! Kaapistoiden kauniin harmaa sävy miellyttää silmää, samoin niiden taustaseinän laatoitus kivoine yksityiskohtineen:

Spottivalot syvennyksissä ovat kiva lisä ja ovat erityisesti iltahämärässä varmasti hyvin tunnelmallinen näky.

Viimeisin sävyihastukseni taitaa olla tuo sävy, joka on ruokapöydän valaisimen kuvussa. Hieman tuollainen hiekan/beigen/harmaan sekoitus – aivan upean herkullinen sävy! Hyvin lähelle samaa sävyä kuin viime talvena ostamassani Cooee Designin maljakossa.

Keittiön ihanana yksityiskohtana on myös käynti parvekkeelle, tässä kuvassa silmä lepää:

Kun katselin näitä kuvia, taustalla soi rauhoittava ranskalaistyylinen musiikki, joka sopi kuviin kuin nenä päähän!

Juuri eilen sanoin miehelle ukkospilviä seurattuamme, että eikö ole ihanaa, kun kohta saa taas aloittaa syysfiilistelyt mm. takan ja kynttilöiden kera. Hän olikin yllättäen sitä mieltä, että ei juurikaan kyseistä ajanjaksoa odota, vaan voisi elää kesäkautta aina… Ehkä te sitten fiilistelette mun kanssa syksyllä..? :D

Viimeisenä kauniina tilana on tämän asunnon kylpyhuone, joka on ihanan valoisa pienen nurkkaikkunan ansiosta:

Olen nykyään hyvin tykästynyt tämänkaltaisiin kylpyammeisiin, tosi kauniita!

Mitäs sanotte tästä; oliko asunto teidän makuunne?

Nyt jatkan vielä hetken hommia, sitten mutka postiin ja takaisin kotiin, jonne muukin perhe on varmasti sillä välin saapunut. Saamme tänään ystäviä kylään ja huominenkin vapaapäivä vierähtää ystävien parissa. Mukava aloitus viikonlopulle!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

/

Meidän kodissamme on tainnut olla koko kesän ajan sama look. Jos jossain, niin ruokapöydällä ja sohvapöydällä ovat tainneet tavarat vaihtua, mutta muuten ollaan menty samalla linjalla aina huhtikuulta tähän päivään asti. Jopa sohvatyynyt ovat pysyneet samoina! Viime viikolla hoksasin ensimmäistä kertaa miettiä sisustukseen liittyviä asioita, kun maalattavaksi lähtenyt tuolini poistui olohuoneen kulmauksesta Soihtu-lattiavalaisimen vierestä. Siihen jäi tyhjä paikka ja voitteko kuvitella, että seuraavana päivänä ihmettelin miehelle että mitä meillä on ollut tuossa, kun siinä on nyt noin tyhjä kohta! :D Edes mies ei saanut päähänsä, mitä siitä puuttuu, vaikka paikalta kadonnut tuoli nökötti hänen autotallissaan… Sitten hoksasin että niin, siinähän oli kuukausia se yksi musta tuoli. No nyt siihen paikalle siirtyi palmu!

Palmu muutti meille vuosi sitten alkukesästä ja uskomatonta mutta totta: on hoidostani huolimatta hengissä edelleen! Uutta multaa se kyllä kaipaisi, sillä multaraja on yhtäkkiä kesän aikana painunut turhan alas… Varmaankin riittää, jos vain lisään uutta multaa ruukun pinnalle? Sama pitäisi tehdä peikonlehdelleni… Palmuvehkan siirsin uuteen ruukkuun alkukesästä ja juuri äsken sitä kastellessani huomasin, että uutta pukkaa ja vieläpä aika reilulla kädellä!

Bongasitteko kissan ensimmäisestä kuvasta? Kuvissa näkyy hänen liikkeensä minua kohti… Tämä pian 15-vuotias kisuneiti on niin täysin sylikissa ♥. Istahdin kamera kädessäni sohvalle ja kissa laittoi sen heti keittiöstä merkille. Niinpä hän suuntasi syliini, jääden vain matkan varrella hetkeksi mietiskelemään:

Kissat antavat viherkasvien olla yllättävän rauhassa! Tämän vanhemman kisun herkkua ovat tulppaanit; niitä kyllä talvella yrittää nakertaa mennen tullen, mutta muut eivät kiinnosta. Palmu ei taas meinannut talvella saada rauhaa nuoremmalta kisulta, että saapas nähdä, miten ensi talvena käy!

Palmu siirtyi tuohon olohuoneen ja ruokailutilan rajalle ikään kuin tilanjakajaksi. Sehän on perinteisesti ollut joulukuusemme paikka… Tänään on elokuun ensimmäinen päivä, mutta jotenkin fiilis sanoo, että on jo syyskuu. Sää ja hiljalleen putoilevat lehdet kertovat omaa tarinaansa, kalenterista viis. Silti toivon, että saamme nauttia suht lämpimästä ja aurinkoisesta elokuusta, jotta on sitten taas voimaa uuteen syys- ja talvikauteen! ♥