Tosiaan, loma lähestyy! Hitaasti, mutta varmasti, ja se tarkoittaa myös kolmevuotiaamme ensimmäistä lentokonekokemusta – poikamme ensimmäinen lento lähestyy! Kovasti olemme jo asiasta puhuneet ja olen kertoillut, mitä edessä on, mutta toki se todellisuus koittaa vasta sitten :D. Olen sanonut, että siellä pitää istua aika kauan omalla istuimella turvavöissä, aivan kuten autossa. Että matka on pitkä… Automatkustajana hän on kyllä huippuluokkaa noin pieneksi lapseksi, ollut aina, mutta nyt kesälläkin pisimmät automatkat katkaisi muutamaan otteeseen onnistuneesti tabletti/kännykkä lastenohjelmineen. Nyt lentokoneessa tuota ”pelastusta” ei ole, joten antakaahan hyvät vinkkinne, millä saada lapsen aika kulumaan lennon aikana?

Hän ottaa käsimatkatavarakseen oman reppunsa, jonne pakkaamme unikaverin lisäksi joitain pikkukirjoja, piirustusvälineet, jokusen auton tai muun vastaavan (saa toki itse valita) sekä pieniä, hitaasti syötäviä välipaloja, heh! Mitäs muuta..? Yleensä lyhyemmillä kotimaan matkoilla mukana on ollut tuo kuvassakin näkyvä Ryhmä Hau -laukku, mutta tälle matkalle se on liian pieni. Oma reppu kulkee myös kätevästi selässä silloin, kun on tarvetta.

Itselläni on jännitettävää omassa lentopelossani jo yllin kyllin, mutta vähän jännitän toki myös tuota, pitkästyykö lapsi ihan täysin jossain kohtaa. Ja sitä, miten hän reagoi nousun ja laskun aikana: sattuuko korviin tms. Itseäni ei koskaan satu, menee vain korvat lukkoon, mutta miestä usein sattuu. Millähän voisi moisen estää tai asiaa helpottaa?

Menemme lentokentälle yöjunalla (makuuhytissä toki), joka on jo kokemus yksistäänkin :D, joten voi olla, että uni maistuu jonkin verran menolennollakin. Jos saisi tunnin kulumaan päikkäreihin ja toisen ruokailuun, niin olisi enää kaksi tuntia kulutettavana ;). En kyllä mitenkään hirveästi jännitä, otan tuollaiset asiat aika rennosti, mutta toki pieni jännitys takaa aina asian onnistumisen vai mitä! Ja jos M ei ole saanut yöjunassa nukuttua, on matkustaminen väsyneenä toki rasite.

Tuntuu jotenkin aivan ihanalta ja sellaiselta liian hyvää ollakseen totta -fiilikseltä, että pääsemme lomalle koko perheen voimin! Kun edellisestä vastaavasta lomasta on kulunut niinkin pitkään kuin neljä vuotta, ylittää halu lähteä lentopelon! Nautin niin valtavasti, kun näen poikani nauttivan siellä: hän rakastaa uimista ja siellähän saa polskia uima-altailla tai rantavedessä vaikka aamusta iltaan ♥. Tämä on minulle ja miehellenikin ensimmäinen loma, jossa ei jatkuvasti kierrellä kohdetta, vaan mennään lapsen ehdoilla ja otetaan niin rennosti kuin vain mahdollista! Oma arkeni on niin hektistä ja työ on (kotitoimiston vuoksi) läsnä jatkuvasti, että nyt haluan vain olla enkä halua suunnitella lomalle mitään etukäteistekemistä. Jos en halua tehdä lomalla mitään, en tee mitään enkä pode siitä huonoa omatuntoa. Olen viettänyt varsinaista lomaa (loma = ei sisällä mitään työntekoa) viimeksi yli neljä vuotta sitten, joten olen tämän niin täydellisesti ansainnut! Tällä tulevalla lomallamme tullaan menemään ihan täysin fiilispohjalta ja tehdään sitä, mikä sattuu milloinkin huvittamaan!

Mutta jos nyt palataan tuohon varsinaiseen postausaiheeseen :D, niin miten teillä on aikoinaan lapsen ensimmäinen lento sujunut? Kuulisin kokemuksistanne enemmän kuin mielelläni eli ei muuta kuin kaikki vinkit ja kikka kolmoset jakoon!

Syksy on alkanut aivan ihanan aurinkoisena ja lämpimänä, ainakin täällä meilläpäin! Viikonlopun sää oli todella upea; ottaen huomioon, että elelimme jo syyskuun puolella. Sunnuntaina alkuillasta kävimme rannalla nautiskelemassa syysauringosta. Olin varustanut pojan hyvin trikoopipoa myöten, mutta aika pian sai alkaa vaatteita riisumaan… Jotenkin oletin, että kun merellä nyt aina tuulee, että tuollakin olisi ollut vilpoisaa, mutta niin lämmin oli, että hyvin olisimme voineet uidakin! Meri oli aivan tyyni, tuulesta ei tietoakaan.

Paikka oli Valkohieta; hyvin tuttu uimaranta lapsuudestani. Kävimme siellä usein, joko pyörillä teitä pitkin kavereiden kanssa tai sitten veneellä ohi ajaessamme. Muistan, että Valkohiekoilla oli aina kylmä vesi! Silti siellä oli niin ihana uida, sillä pohjassa ei ole kiviä ja vesi on niin ihanan kirkasta. Nyt sunnuntaina valitsimme tämän paikan mm. laavun vuoksi. Meillä oli aikomuksena paahtaa jälkiruokavaahtokarkit nuotiolla, mutta se oli aivan täynnä makkaranpaistajista, joten mussuttelimme sitten paahtokarkkeja (kuten poikani sanoo) rannalla istuskellen ja ilta-auringosta nautiskellen. Hyvin tyhjeni pussi näinkin!

Jospas seuraavalla kerralla tällä rannalla käydessämme nuotion ääressä olisi vähemmän ruuhkaa! Ja toivotaan, että nämä aurinkoiset syyskuun päivät jatkuisivat pitkään! Sitten niiden jälkeen voisikin sataa heti se ensilumi ;D.

Mukavaa alkanutta viikkoa, blogiystävät! ♥
Kuuntelin tänä aamupäivänä elämäni ensimmäisen podcastin ja voin sanoa, että olen koukussa! En ole ollut kovinkaan perillä podcasteista ylipäätään, mutta päätin tutustua niihin ja päätin, että niistä tulee osa tätä starttaavaa syksyäni. Niinpä aloitin tänään niihin tutustumisen saatuani viikonloppuna linkin Modernisti Kodikas -blogin Kertulta; pääsin muutamien muiden tavoin kuulemaan ennakkoon hänen ensimmäisen podcast-jaksonsa ja tykkäsin niin paljon! Kyseessä on siis Suomen ensimmäinen sisustus- ja designaiheinen podcast-sarja nimeltä Designtarinoita. Sarja lanseerataan torstaina 7.9. ja ensimmäisen jakson vieraana on Balmuirin toimitusjohtaja Heidi Jaara.

Selvennyksenä vielä, että podcast on siis verkossa julkaistava puheohjelma tai sarja, jota voi tilata ja kuunnella juuri itselleen sopivaan aikaan. Kertun sanoja lainatakseni; ne ovat kuin audiomaailman oma Netflix. Parasta podcasteissa on se, että niitä voi kuunnella samalla kun tekee jotain muuta, esim. kun ajaa töihin tai suorittaa kotiaskareita. Kuunnellessani tuon ensimmäisen Designtarinoita-jakson, valmistui samalla kolme MioSa. designin tilausta :D. Mukavaa vaihtelua musiikin tilalle!

Nyt en millään malttaisi odottaa ensi viikkoa, jolloin toinen jakso on kuunneltavissa. Todella mielenkiintoisia vieraita luvassa! Itse kiinnostuin tuon jakson myötä vielä enemmänkin haastateltavasta ja löysin Heidi Jaarasta tämän artikkelin vajaan kahden vuoden takaa ja se todella kosketti. Huikea tarina! Nyt kun jatkossa näen Balmuirin tuotteita, näen ne tämän podcastin ja tuon kyseisen artikkelin vuoksi ikään kuin pintaa syvemmältä.

Kiitos Kerttu! Täällä odotetaan innolla jatkoa :)
Mutta nyt takaisin töiden pariin, hieman lähti työpäivä rönsyilemään…