/

Mielen päällä uusi seinävalaisin! Joskus netissä seikkaillessa saattaa yllättäen löytyä oikea helmi ja sellaisen löysin tässä yhtenä päivänä erilaisia seinävalaisimia googletellessani! Kyseessä on mm. Finnish Design Shopissa myytävä Normann Copenhagen Rise-valaisin*. Söpö kuin mikä!

Tässä valaisimessa yhdistyy kauniisti puunsävy saarnipuun muodossa sekä ikisuosikkisävyni kuten valkoinen, harmaa tai musta. Kaikki yhdistelmät ovat kauniita, mutta ehkä meille valitsisin joko valkoisen tai harmaan vaihtoehdon. Valaisinta on saatavilla myös keltaisena ja upeana petroolinvihreänä*.

Kuten olen pariin otteeseen aiemmin maininnutkin, minulla on etsinnässä uusi seinävalaisin ruokailutilamme päätyseinälle ja harmi vain, niin söpöjä kuin nämä ovatkin, niin taitavat sopia paremmin lukuvaloiksi tai yöpöytävaloiksi kuin meidän tarkoitukseemme, jossa valaisinten täytyisi antaa myös yleisvaloa tilaan.

Valaisinpaikkoja ruokailutilamme seinässä on kaksi, mutta välillä olen miettinyt, jos seinälle laittaisikin vain yhden seinävalaisimen ja peittäisi toisen aukon vaikka taululla :D. Tuollainen kahden samanlaisen valaisimen symmetrisyys ei ole nimittäin enää vuosiin oikein innostanut ja olen muutenkin hieman kyllästynyt näihin nykyisiin, vaikka niissä ei sinänsä mitään vikaa olekaan, mutta kun niitä kahdeksatta vuotta katselee, kaipaa jotain pientä vaihtelua… Miltä teidän mielestänne kuulostaa yhden seinävalaisimen ratkaisu tähän? Entä olisikohan teillä ehdottaa valaisinvaihtoehtoja, joko yhden tai kahden valaisimen ratkaisuja – ottaisin vinkkejä ilomielin vastaan! Itse olen etsinnöissäni päätynyt lähinnä umpikujaan. Toki tämä ei mikään kiireellinen juttu ole eikä mikään täysin pakollinenkaan eli jos kivaa ei löydy, en väkisin osta jotain puolikivaa, vaan jatkan etsintöjä kaikessa rauhassa…

Näistä mietinnöistä päivää aloittelemaan – mukavaa sellaista teillekin!

*Sisältää mainoslinkin. 

(Tuotekuvat lainattu FDS.)

/

Mistä seikoista muodostuu täydellinen arki-ilta? Tarvitaanko siihen loppujen lopuksi edes mitään ihmeellistä?
Olen viime viikkoina miettinyt paljon sitä, miten arjesta olisi hyvä tehdä sellaista, että sitä ei tarvitse paeta. Joskus huomaa ihmisten elävän arkea ikään kuin pakkopullana, kamalan kiireen kourissa, viikonloppuja odottaen, mikä on näissä ruuhkavuosissa kyllä ihan ymmärrettävääkin. Kiire ja kaikkien perheenjäsenten menot ja aikataulujen järjestäminen imaisevat helposti mukaansa. Itse en kuitenkaan missään nimessä halua elää siten, että odotan joko joulua tai kesälomaa. Haluan elää nuo puolikkaat vuodet tuossa välissäkin nauttien. Toki odotan joulua läpi vuoden (kuten varmasti tiedättekin :D), mutta se ei mitenkään estä elämästä hetkessä ja/tai nauttimasta käsillä olevasta arkipäivästä.

Elämä on suurimmaksi osaksi arkea, hyvin suurella murskaprosentilla. Miksi siitä arjesta ei tekisi sellaista, josta nauttii, josta oma perhe nauttii? Se on tärkeää perheen aikuisille, mutta se on äärettömän tärkeää myös perheen lapsille. Heidän lapsuutensa muodostuu siitä arjesta. Eikä sen tarvitse olla mitään ihmeellistä; pienet teot ovat tässäkin asiassa suuressa roolissa. Mietiskelin eilen kotona puuhastellessani sitäkin, että jos vanhemmilla on hyvä fiilis, niin kyllähän se sama olotila väistämättä välittyy lapseenkin!

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että vaikka kuinka ihanaa se arki olisikin, niin kyllä niitä pieniä extrojakin silloin tällöin kaipaa. Näillä tarkoitan vaikka pientä yhden yön lomaa lähikaupungissa. Jonkinmoinen irtiotto kotiympyröistä saa sen arjenkin maistumaan taas astetta kivemmalta.

Päätin eilen (kuten ainakin Instagramin Stories-puolelta ilmi kävikin), että tänä maanantai-iltana teemme jotain erityisen kivaa! Poika oli isänsä kanssa ulkona hämähäkkikeinussa, kun aloin ottamaan pizzatarvikkeita valmiiksi esille. Siinä maanantain alkuillassa pyöräytimme pizzataikinan ja täytimme sen kaappiin jääneillä mozzarellalla ja parmankinkulla. Alle toki ketsuppia ja tomaattipyrettä. Ketsuppi on tässä se tärkeä, sillä se tuo pizzaan kivan makean mausteen! Harmittelin hieman, sillä tiesin, että poika ei pizzasta tykkää, mutta hän sai sitten omaa herkkuaan: nuudeleita. Hän on ollut hieman kuumeinen nyt pari päivää eikä ruoka ole niin hyvin maistunut, mutta nuudelit tuntuvat maistuvan aina…

Kun pizzataikina oli kohoamassa, laitoin saunan lämpenemään ja sytyttelin kynttilöitä. Tuntui jotenkin ihan erityiseltä illalta, vaikka oli täysin tavallinen maanantai-ilta. Se on joskus niin pienestä kiinni. Muita arki-iltojen piristäjiä ovat mm. kävely-/pyörälenkki koko perheen voimin, kissat mukaan lukien, omalle pihalle tehty pieni nuotio, jossa paistaa eväitä, pelituokio, johon molemmat vanhemmat osallistuvat sekä lämmin vaahtokylpy pitkän kaavan mukaan. Mitä sinä keksit tähän listan jatkoksi? Erityisesti kiinnostaisi kuulla ideoita juurikin perheen yhteisiksi tekemisiksi!

Toki joskus tympii ja tylsistyttää ja huvittaa vain makoilla sohvalla torkkupeiton alla, mutta sekin on täysin sallittua eikä siitä tarvitse itseään soimata! Jos siihen on oikeus miehillä, on siihen oikeus myös naisilla. Kuka muka on sanonut, että äidit eivät voisi joskus vain olla? Koskaan en ole tuollaista sääntöä missään nähnyt enkä kuullut :D.

Tulipa muuten ”vahingossa” aika jouluinen kuva tästä viimeisestä…

Millainen on sinun mielestäsi täydellinen arki-ilta? Minä tein tästä arkipäivästänikin aika täydellisen: hyvän taustamusiikin seuraksi nappasin eteisestä tuoksukynttilän ja sytytin sen tähän työpöydälleni kookoksen tuoksua tuomaan. Villasukat jalassa – kyllä sujuu työt kivasti! Niin ja olenkohan kertonutkaan, että vanhempi kisuneitiseni viihtyy täällä työhuoneessani paremmin kuin hyvin. Hän on ominut täysin täällä olevan nojatuolin ja nukkuu aina työpäivisin siinä villapaita-/torkkupeittomytyssä. ♥

/

Tosiaan, loma lähestyy! Hitaasti, mutta varmasti, ja se tarkoittaa myös kolmevuotiaamme ensimmäistä lentokonekokemusta – poikamme ensimmäinen lento lähestyy! Kovasti olemme jo asiasta puhuneet ja olen kertoillut, mitä edessä on, mutta toki se todellisuus koittaa vasta sitten :D. Olen sanonut, että siellä pitää istua aika kauan omalla istuimella turvavöissä, aivan kuten autossa. Että matka on pitkä… Automatkustajana hän on kyllä huippuluokkaa noin pieneksi lapseksi, ollut aina, mutta nyt kesälläkin pisimmät automatkat katkaisi muutamaan otteeseen onnistuneesti tabletti/kännykkä lastenohjelmineen. Nyt lentokoneessa tuota ”pelastusta” ei ole, joten antakaahan hyvät vinkkinne, millä saada lapsen aika kulumaan lennon aikana?

Hän ottaa käsimatkatavarakseen oman reppunsa, jonne pakkaamme unikaverin lisäksi joitain pikkukirjoja, piirustusvälineet, jokusen auton tai muun vastaavan (saa toki itse valita) sekä pieniä, hitaasti syötäviä välipaloja, heh! Mitäs muuta..? Yleensä lyhyemmillä kotimaan matkoilla mukana on ollut tuo kuvassakin näkyvä Ryhmä Hau -laukku, mutta tälle matkalle se on liian pieni. Oma reppu kulkee myös kätevästi selässä silloin, kun on tarvetta.

Itselläni on jännitettävää omassa lentopelossani jo yllin kyllin, mutta vähän jännitän toki myös tuota, pitkästyykö lapsi ihan täysin jossain kohtaa. Ja sitä, miten hän reagoi nousun ja laskun aikana: sattuuko korviin tms. Itseäni ei koskaan satu, menee vain korvat lukkoon, mutta miestä usein sattuu. Millähän voisi moisen estää tai asiaa helpottaa?

Menemme lentokentälle yöjunalla (makuuhytissä toki), joka on jo kokemus yksistäänkin :D, joten voi olla, että uni maistuu jonkin verran menolennollakin. Jos saisi tunnin kulumaan päikkäreihin ja toisen ruokailuun, niin olisi enää kaksi tuntia kulutettavana ;). En kyllä mitenkään hirveästi jännitä, otan tuollaiset asiat aika rennosti, mutta toki pieni jännitys takaa aina asian onnistumisen vai mitä! Ja jos M ei ole saanut yöjunassa nukuttua, on matkustaminen väsyneenä toki rasite.

Tuntuu jotenkin aivan ihanalta ja sellaiselta liian hyvää ollakseen totta -fiilikseltä, että pääsemme lomalle koko perheen voimin! Kun edellisestä vastaavasta lomasta on kulunut niinkin pitkään kuin neljä vuotta, ylittää halu lähteä lentopelon! Nautin niin valtavasti, kun näen poikani nauttivan siellä: hän rakastaa uimista ja siellähän saa polskia uima-altailla tai rantavedessä vaikka aamusta iltaan ♥. Tämä on minulle ja miehellenikin ensimmäinen loma, jossa ei jatkuvasti kierrellä kohdetta, vaan mennään lapsen ehdoilla ja otetaan niin rennosti kuin vain mahdollista! Oma arkeni on niin hektistä ja työ on (kotitoimiston vuoksi) läsnä jatkuvasti, että nyt haluan vain olla enkä halua suunnitella lomalle mitään etukäteistekemistä. Jos en halua tehdä lomalla mitään, en tee mitään enkä pode siitä huonoa omatuntoa. Olen viettänyt varsinaista lomaa (loma = ei sisällä mitään työntekoa) viimeksi yli neljä vuotta sitten, joten olen tämän niin täydellisesti ansainnut! Tällä tulevalla lomallamme tullaan menemään ihan täysin fiilispohjalta ja tehdään sitä, mikä sattuu milloinkin huvittamaan!

Mutta jos nyt palataan tuohon varsinaiseen postausaiheeseen :D, niin miten teillä on aikoinaan lapsen ensimmäinen lento sujunut? Kuulisin kokemuksistanne enemmän kuin mielelläni eli ei muuta kuin kaikki vinkit ja kikka kolmoset jakoon!