/

Eilen kyselin vinkkiä tuolin sävyyn (kiitokset, palaan kommentteihin myöhemmin) ja tänään pähkinänä kenkäsäilytysratkaisu! Meidän eteinen on kokenut monenlaisia versioita tässä 7,5 vuoden aikana. Alunperin siellä oli eräs korkeahko kenkäkaappi, joka kyllä kahden aikuisen taloudessa toimi, mutta siirtyi sitten ehkä kolmen vuoden käytön jälkeen vaatehuoneeseen. Sen jälkeen eteiseen päätyi Ikean Bestå-sarjaa ja kokonaisuus oli tosi kiva. Kunnes sitten saimme pienen pojan palleroisemme ja eteinen oli jälleen muutoksen kourissa. Beståt siirtyivät aulan puolelle ja eteisen lattia jäi tyhjäksi. Ikään kuin odottamaan, mitä siihen keksin. Ja sille tolalle se sitten näiksi vuosiksi jäikin… Olen vimmatusti muokkaillut sitä aina sopivaksi, käytännölliseksi ja silmää miellyttäväksi ja nyt olisi taas muutosten aika.

Kaiholla katselen tätä kuvaa keväältä 2013: näyttikö meidän eteinen joskus tuolta – noin seesteiseltä? :D

Etenkin välikausina koen tuskaa eteisemme kanssa: se täyttyy kenkäpareista! Samaan aikaan kun saatetaan käyttää sekä kesä- että syyskenkiä ja joku vilukissa on kaivanut esille jo talvikengätkin… En yhtään liioittele, kun sanon, että joskus pikkueteisemme lattian on vallannut yli 20 kenkäparia. Yli 20 paria eli yli 40 kenkää, ei paljon naurata! Ja meitä asuu täällä vain kolme kenkien kuluttajaa! Tähän asti olen vain laittanut silmät kiinni kaaokselta, mutta nyt täytyy alkaa toimimaan. Tätä nykytilannetta on katseltu riittävästi.

Millainen kenkäsäilytysratkaisu teillä on? Olisi mahtavaa, jos eteisen vieressä olisi vaatehuone, niin tätä kenkäasiaa ei tarvitsisi tuskailla, mutta koska vaatehuonetta ei ole, täytyy keksiä jotain muuta. Kokosin tähän kollaasiin muutaman kenkätelineen, mutta jotenkin näistä mikään ei ihan täysin iske. Odotan sellaista kolahdusta jonkin tuotteen kohdalla – siitä aina tietää, että tämä se on! Sehän tässä just onkin, kun on vaatimuksena myös se ”kiva katsella”, niin ei voi vain ostaa ensimmäistä vastaan tulevaa. Ja jotenkin tökkii tuollainen matala teline lattiatasossa; mitäs sitten seinille sen yläpuolelle? Eteisen seinässä on ollut alusta asti pari koukkua, jotka ovat paikallaan oikein toimivia mm. pojan arkiulkovaatteille, mutta koukkuja saisi kyllä laittaa seinään pari lisää.

Noista viidestä telineestä silmää miellyttää eniten vasemmalla ylhäällä oleva Umbran Imelda-kenkäteline. Mutta sen kanssa tulisi taas mieleen, että mitäs muuta? Tuntuu, että eteisessä menisi neliöitä hukkaan, jos sinne iskisi yksinään tuon. Eteisessä on leveyttä 140 cm ja tuon kyseisen telineen leveys on reilut 80 cm. Eli jäisi juuri sellainen pieni pätkä hukkatilaa :D. Silmää miellyttävä vaihtoehto on myös Mixrack-kenkäteline*, jonka unohdin kollaasista. Löytyisikö teiltä ehdotuksia kenkätelineistä tai kenties kokonaan muista ratkaisuista?

*Sisältää mainoslinkin.

(Tuotekuvat lainattu Etola, Ikea, Jysk, Suomikoti.) 

/

Täällä mietityttää erään tuolini uusi sävy… Makustelen asiaa enkä ole vielä osannut päättää, jääkö tuoli tällaiseksi vai saako se sittenkin vielä uuden sävyn pintaansa. Tuli mieleeni, että mitäs minä tätä yksinäni pähkäilen, vaan tehän voisitte ottaa osaa tähän pähkäilyyn! Mitä mieltä olette: onko sävy silmissänne hyvä näin vai olisiko teillä kenties ehdottaa jotain vielä parempaa sävyä?

Kyseessä on musta tuoli, joka näkyi viime talvena Ensimmäinen musta huonekalu -postauksessani. Ostin tuolloin näitä tuoleja kirppikseltä lopulta kaksi kappaletta, niin paljon niihin silloin tykästyin. Toinen on vielä alkuperäisasussaan mustana ja jos/kun kyllästyn siihen, saa sekin uuden maalipinnan. Mutta vielä se saa olla mustana, olen nimittäin alkanut tykkäämään siitä ihan noinkin! Etenkin näin talvikaudella se näyttää kivalta, mutta ehkä se kesää kohti mentäessä saa jonkin puuteriroosan sävyn. Olisipa aika herkkku!

Tähän tavoittelin nyt sellaista harmaan ja ruskean sekoitusta, ei mitään liian tummaa ruskeaa, mutta ei perusharmaatakaan. Lopputulos onkin noita kahta, mutta myös lilaa ja sitä en tilannut :D. Jännä juttu miten koko tuoli muuttui hirmuisesti, vaikka vain sävy vaihtui! Tuntuu, että se on ihan erilainen muodoltaankin kuin alkuperäinen musta.

Mies maalasi tämän tuolin mulle (hioin ja pohjamaalasin tuolin itse kesällä, hieman on projekti venähtänyt…) ja se täytyy joka tapauksessa vielä kertaalleen maalata. Eli nyt mietin, maalataanko pintakerros samalla sävyllä vai vedetäänkö pintaan jokin toinen sävy, esimerkiksi perus beige?

Tänään kyllä niin huvittaa laittaa kotiin vielä vähän syksyisempää ilmettä: lisää kynttilöitä sekä pehmeämpiä ja lämpimämpiä tekstiilejä. Pitäisiköhän jokin valosarjakin viritellä pallovalojen seuraksi? Mutta nytpäs jään odottelemaan tuoliin liittyen kovaa kommenttitulitusta cappuccinokupponen kourassani! ;)

Niin ja hei; hyvää nimpparia mulle ja muille sitä tänään viettäville!

/

Täällä on ihana kotilauantai meneillään; toivottavasti tekin olette nauttineet tästä päivästä!

Mahdoton miten aika rientää – lokakuun puolivälissä mennään ja itse olen vasta tällä viikolla kunnolla oivaltanut, että lokakuuta elellään! Upeat ruskan sävyt ovat vallanneet puut ja samaan aikaan lehdet tippuvat puista, päivä lyhenee, kaupoissa joulujutut lisääntyvät… Minua ei yhtään haittaa niiden ilmestyminen kauppoihin jo lokakuussa; miksi ihmeessä nyt tuollaista harmittelemaan! Eihän niitä ole pakko ostaa, vaikka ne siellä hyllyillä tarjolla ovatkin. Oikeastaan tänään Prismassa ollessamme ehkä aavistuksen verran jopa odotin, pärähtävätkö joululaulut soimaan… Mutta niitä varmasti joudun vielä tovin odottelemaan!

Toivon, että saisimme pysyvän lumen maahan jo marraskuun puolella. Marraskuu on lumettomana niin mahdottoman synkkä. Mutta jos tämä toive ei toteudu, täytyy sitten vain tunnelmoida kotona enemmän… Vaikka mieluusti tuon ruskataulun kohta valkoiseen maisematauluun vaihtaisin:

Lähdin pojan kanssa päivällä kyläilyreissulle ja jätimme miehen autotallipuuhastelemaan useaksi tunniksi. Autossa kotimatkalla hoilottelimme duona Känkkäränkkää. Itse muistin sanat ulkoa, poika huudahti lauseista aina viimeiset sanat ja hihkui innoissaan. Laulussa kerrotaan noidasta ja ne ovat nyt hänen mielestään hyvin mielenkiintoisia (ja pelottavia). Mies tuli autotallin ovelle katsomaan, oli kuulemma niin ankaraa basson jumputusta, hahah!

Kotiuduimme vasta myöhään iltapäivällä ja suunnitelma oli selvä: lämmintä keittoa ja takkatulta, kiitos! Ulkona on nimittäin satanut lähes koko päivän, kuten näistä takkapuukassiinkin osuneista sadepisaroista näkee:

Ensimmäisenä kotiin tultuamme sytyttelin kuitenkin kynttilät ja sen jälkeen vaihdoin kotivaatteisiin. Intoilin siinä miehelle, että yksi hetki, jolloin olen elämässä hyvin onnellinen on se, kun vaihdan jostain tultuani kotivaatteet päälle ja vedän villasukat jalkaan. Ja se tunne siinä samalla kun tiedän, että tänään en enää lähde ulos, vaan olemme kotona koko perhe! Tuo pieni hetki on aina niin ihana ja onnea täynnä! Tunnistatteko saman? Tosin äkkiä purskahdin siinä nauramaan, sillä miehen ilme oli melkoisen huvittunut :D. Aivan kuin miehet eivät muka nauttisi samoista jutuista…

Kohta täällä lämmitetään sauna ja vain ollaan ja nautitaan. Voi olla, että hae(tuta)n uuden takkapuukassillisen… Joskus on hieman hankalaa sovittaa lämpötilojen suhteen yhteen tämä villasukkaeläjä ja bokserieläjä, mutta onneksi meillä on lasitettu terassi, jonne voi mennä bokserit päällä vilvoittelemaan :D.

Ihanan tunnelmallista iltaa – oli se sitten kotilauantai tai työlauantai! :)