/

Eteisen toiminnallisuudesta (tai enemmänkin sen puutteesta) postailin viime viikolla otsikolla Kenkäsäilytysratkaisu eteiseen. Kiitos kommenteistanne asiaan liittyen! Asiaa mietittyäni tulin sellaiseen tulokseen, että ei ongelma taida pelkällä kenkätelineellä ratketa. Nimittäin koska eteisessä on tilaa, menisi kaikki se tila ikään kuin hukkaan pelkällä lattiamallin kenkätelineellä. Sinnehän mahtuisi jokin kaappikin, jossa voisi kätevästi säilöä pojan ulkovaatteet ja kengät!

Aloinkin sitten etsiskelemään kaappeja ja löysin sopivalta vaikuttavan Ikean valikoimista. Eteisen leveys kun on 130 cm, ei kaappi voisi olla hirmuisen leveä, sillä en halua tukkia koko tilaa pelkällä kaapilla. Myöskin syvyys oli tärkeä seikka: sitä täytyisi olla alle 60 cm, jotta kaappi ei olisi syvempi kuin eteisen ja aulan välillä oleva seinänpätkä.

Ikean sivuilta löysin Stuva-vaatekaapin, joka on 60 cm leveä ja 50 cm syvä. Tämä näyttääkin tällä hetkellä varteenotettavimmalta vaihtoehdolta. Ei liian leveä eikä liian korkeakaan, lisäksi simppelin valkoinen. Sen viereen jäisi tilaa vielä kenkätelineellekin, esim. Mixrack-kenkäteline* M-koossa mahtuisi kaapin viereen lattialle säilömään meidän vanhempien eniten käytössä olevia kenkiä. Eteisen vieressä aulan puolella (näkyy alemmassa kuvassa) on yksi kaapisto täynnä kenkiä, joten pitkä matka ei ole senkään luokse.

Kenkätelineen yläpuolelle seinään jäisi tilaa vielä 2-3 koukulle, joihin vieraat voisivat ripustaa ulkovaatteensa. Koukuiksi voisi aulan seinältä napata parit Muuton Dotsit*, sillä niitä ei sitten enää aulan puolella niin montaa tarvitsisi. Kokonaisuus näyttäisi jotakuinkin tältä:

Tässä tosiaan näkyy tämä eteisen vieressä oleva aulan seinusta, joka harvemmin näyttää näin tyhjältä, vaan koukuissa roikkuu vaikka ja mitä:

Seuraava pähkäilyn aihe taitaisikin olla sitten tuo aulan seinänpätkä: mitä siihen, jotta siitä tulisi mahdollisimman toimiva? Tosin tuolla asialla ei ole mikään kiire, sitä voisi sitten ajan kanssa mietiskellä, kun ensin näkee, miten uudistuneen eteisen kanssa lähtee arki sujumaan. En kuitenkaan halua tuohon kohtaan mitään korkeaa kaappia, jos ei ihan pakko; mieluiten kaappi eteisen puolelle, josta se ei näy joka suuntaan.

Miltäs kuulostaa tällainen hieman jatkojalostettu ratkaisu?

*Sisältää mainoslinkin.

(Tuotekuvat Ikea, FDS.)

/

Isänpäivälahja ja -ideat ovat pyörineet mielessäni viime päivinä ja nyt näitä miehille suunnattuja tuotteita löytyy myös yritykseni MioSa. designin valikoimista! Avasin viikonloppuna verkkokauppaan uuden tuoteryhmän nimeltä Miehille, josta löytyy avaimenperiä ja kaulakoruja erityisesti miesten mieltymyksiä vastaamaan. Tosin tuotteet ovat melkoisen unisex-tyylisiä, että toki näitä voi käyttää neutraaleista/tummemmista sävyistä pitävät naisetkin! Yksi suosittu avaimenperämme onkin ollut sävyistä valkoinen-musta-puu muodostuva avaimenperä ja nyt sitä löytyy myös toisenlaisessa sävyjärjestyksessä (puu-musta-valkoinen):

Tämä mustassa mokkanauhassa roikkuva avaimenperä on nimeltään Aaron. Jos avaimenperään toivoo hieman enemmän väriä eivätkä pastellisävyt iske, tarjoaa Nick-avaimenperä oivan vaihtoehdon sporttisine denimin ja petroolin sävyineen. Kolmantena sävyvaihtoehtona löytyy musta-harmaa-valkoinen -vaihtoehto:

Isänpäivälahja voi olla myöskin kaulakoru! Nick-avaimenperän kaveriksi sopii paremmin kuin hyvin saman sävymaailman omaava, mokkanahkanauhainen kaulakoru Sebastian! Kaulakoruissa pituus on noin 90 cm; juuri oikea pituus viimeistelemään rennon lookin.

Jos käsittelemätön puu mokkanahkanauhassa tuntuu enemmän omalta jutulta, löytyy tästäkin pari vaihtoehtoa Dominick-kaulakorun muodossa joko kahdella tai neljällä puuhelmellä:

Poikamme vauvakirjaan on kolme vuotta sitten kirjattu Tämän hetken trendi vauvanhoidossa -kohtaan mieheni suusta Isien kasvava osallistuminen. Ja sehän on totta! Tosin en usko, että se mikään ohimenevä trendi on, vaan tämä ominaisuus on tullut jäädäkseen ja mikäs sen ihanampaa!

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että kun äideille on äitiyskoruja/imetyskoruja, niin miksei miehille ole vastaavaa! Kyllähän isätkin kantavat vauvoja sylissä tai rintarepussa, ruokkivat pullon kautta tai sylittelevät muuten vain! Varmasti vauva silloinkin kaipaa jotain sormillaan kosketeltavaa tai ehkä jopa maisteltavaakin siinä sivussa, joten kun ikeniä oikein kutisee isin sylissä, niin tässäpäs turvallinen makusteltava:

Tämä mustista, elintarvikelaatuisista silikonihelmistä ja käsittelemättömästä puuhelmestä muodostuva kaulakoru on nimeltään Benjamin.

Samanlaisia koruja löytyy myös kokomustana sekä harmaana, ilman puuhelmeä. Nämä löydät nimen Liam alta. Nämä silikonikorut sopivat ihanasti myös pienten poikien kaulaan roikkumaan! ♥ Verkkokaupassa onkin näiden silikonikorujen kohdalla valittavana nauhan pituudeksi joko 60 cm (lapselle sopiva) tai 90 cm (aikuiselle miehelle sopiva).

Olisipa söpö kaksikko; isä ja poika, samanlaiset korut kaulassaan! Tai vaikka musta isälle ja harmaa pojalle?

Nyt minua kiinnostaisi kuulla, mikä näistä Miehille-osion tuotteista on sinun suosikkisi ja kenelle sen antaisit! Vastaamalla tähän kysymykseen kommenttikentässä, voit voittaa tuotteen itsellesi! Lahjan saajahan voi olla isäsi, puolisosi, lastesi isä, veljesi, poikasi, ystäväsi… Arvonta päättyy 29.10.2017 klo 21. Arpaonnea! :)

/

Omasa mehtäsä – kuten täällä Keski-Pohjanmaalla kuuluu sanottavan! Sielläpä vierähti eilinen sunnuntaipäivämme aika tehokkaasti. Tai no itse metsässä emme olleet paria tuntia kauempaa, loppuajan sitten kyläilimme. Metsä on vanhempieni ja sieltä olemme jo yli seitsemän vuoden ajan saaneet takkapuumme. Myös takkamme viereisen puutilan koivuklapit ovat vanhempieni metsästä. Vanhempani ovat tehneet metsään kivan laavun nuotiopaikkoineen ja kylläpäs vain oli lämmin istuskella laavussa styroksipalasten päällä nuotion lämmittäessä nokan edessä! Makkarat siinä paistoimme ja äitini keräsi sammalta loppuvuoden istutuksiin. Nuotion äänissä, hajuissa, lämmössä ja tunnelmassa on ihan oma taikansa.

Mummuanikin kävimme katsomassa ja voi että sai taas nauraa tuolle pikkumiehen hoksaavaisuudelle! Isomummulla on kuulo jo sen verran heikentynyt, että hän ei kuule kaikkia pojan puheita. Aina saan toistaa hänen sanomisensa mummulle. Eilen poika sitten hoksasi mennä aivan mummun eteen puhumaan ja puhuikin erittäin kovalla äänellä :D. Mummu nauroi niiiin makiasti ja lopuksi totesi, että no nyt olisi kuurokin kuullut!

Oli jo pimeää, kun palasimme eilen illalla kotiin, joten takkapuut jäivät vielä peräkärryyn odottelemaan. Joskos ne tänään päätyisivät sitten puuvajaan asti! Olen innolla katsellut joidenkin kuvia ensilumesta ja voi miten kuumeisesti odotan lunta tännekin ♥. Tosin talvirenkaat täytyy sitä ennen ehtiä vaihtamaan… Mutta nyt maanantain puuhia jatkamaan. Minulla on selvästi ollut tänään jonkinmoisia käynnistymisvaikeuksia, saapa nähdä onko ilta yhtä takkuinen :).