Tällainen usein samanlaisena toistuva arki-iltojen kaava meillä: kun iltapäivä alkaa hämärtymään, sytyttelen kynttilöitä sinne tänne, laitan musiikkia soimaan ja sen jälkeen alan ruuanlaittopuuhiin. Tänä syksynä olen oivaltanut, että nämä kaksi pientä toimenpidettä (kynttilät & musiikki) saavat minut viihtymään keittiössä huomattavasti paremmin, joten niitähän on sitten käytettävä!

Liedellä kiehuu hiljaa jokin, uunissa paistuu jotain sen kaveriksi. Kynttilöiden liekit lepattavat, musiikki soi taustalla. Katan pöytää ja tämän hetken kissat hyödyntävät: heti on yksi viiksinaama keittiön tasoilla. Ihan pakko käydä nuuhkimassa kattilasta tulevia höyryjä, vaikka siinä meinaa naama samalla palaakin!

Törmäsin johonkin vanhaan kuvaani, jossa yksi nojatuoleistamme oli tässä ruokailutilan ja olohuoneen rajalla. Se näytti niin kivalta, että täytyi siirtää taas yksi nojatuoli tähän. Siitä tulikin aika houkutteleva nurkkaus lattiavalaisimen kera. Tähän myös takkatuli lämmittää ihanasti tai lämmittää se kyllä sohvalle asti… En malta odottaa niitä iltoja, kun tässä nojatuolin paikalla nököttää joulukuusemme ♥. Muistelen viime vuoden joulun aikaa: iltaisin oli niin ihanan tunnelmallista käpertyä sohvannurkkaan ja ihastella sivusilmällä joulukuusta. Niinpä tänä vuonna voin skipata sen perinteisen Mihin joulukuusi tänä vuonna -pähkäilyni; paikka on nyt jo hyvissä ajoin päätetty – kiitos viime vuoden joulumuiston!

Nyt kun tämä juttu näin yllättäen kääntyi jouluisiin aiheisiin, niin minäpäs taidan lähipäivinä kaivaa joulukoristelaatikkoni esille ja tehdä pientä penkomista! Ajattelin, että voisin ensimmäistä kertaa tämän kotimme aikana tehdä pientä joulukoristekarsintaa ja laittaa ehkä joitain kiertoon, jos sellaisia löytyy.

Toissapäivänä täällä meilläpäin satoi ensilumi ja sanoin pojalle, että nytpäs se pukki taisi lähteä poroineen matkaan! Pääsevät vihdoinkin liikkumaan, kun maassa on lunta. Poika totesi: Joo, ja se Korvatunturi on niin niin kaukana. Ymmärtää siis pienikin, että matka on pitkä ja vielä täytyy hetken verran jouluaattoa odotella :).

Meillä on ollut oikein mukava lauantaipäivä! Heti aamulla sain ystäväni pienen vauvansa kera kylään ja sen jälkeen suunnistimme fammon synttäreille. Siellä poika leikki innoissaan serkkujensa kanssa ja kotiin tultuamme oli vuorossa taas hieman puuhommia. Hiki tuli pintaan vesisateesta huolimatta ja kohta taitaakin olla pienen purtavan aika. Vielä olisi luvassa saunaa ja Gladiaattoreita, joita perheemme miesväki seuraa… Itse taidan sillä välin lueskella Kaikkien aikojen Joulu -lehteä, jonka ostin eilen. Ihanaa lauantai-iltaa teillekin! ♥

Eteisen toiminnallisuudesta (tai enemmänkin sen puutteesta) postailin viime viikolla otsikolla Kenkäsäilytysratkaisu eteiseen. Kiitos kommenteistanne asiaan liittyen! Asiaa mietittyäni tulin sellaiseen tulokseen, että ei ongelma taida pelkällä kenkätelineellä ratketa. Nimittäin koska eteisessä on tilaa, menisi kaikki se tila ikään kuin hukkaan pelkällä lattiamallin kenkätelineellä. Sinnehän mahtuisi jokin kaappikin, jossa voisi kätevästi säilöä pojan ulkovaatteet ja kengät!

Aloinkin sitten etsiskelemään kaappeja ja löysin sopivalta vaikuttavan Ikean valikoimista. Eteisen leveys kun on 130 cm, ei kaappi voisi olla hirmuisen leveä, sillä en halua tukkia koko tilaa pelkällä kaapilla. Myöskin syvyys oli tärkeä seikka: sitä täytyisi olla alle 60 cm, jotta kaappi ei olisi syvempi kuin eteisen ja aulan välillä oleva seinänpätkä.

Ikean sivuilta löysin Stuva-vaatekaapin, joka on 60 cm leveä ja 50 cm syvä. Tämä näyttääkin tällä hetkellä varteenotettavimmalta vaihtoehdolta. Ei liian leveä eikä liian korkeakaan, lisäksi simppelin valkoinen. Sen viereen jäisi tilaa vielä kenkätelineellekin, esim. Mixrack-kenkäteline* M-koossa mahtuisi kaapin viereen lattialle säilömään meidän vanhempien eniten käytössä olevia kenkiä. Eteisen vieressä aulan puolella (näkyy alemmassa kuvassa) on yksi kaapisto täynnä kenkiä, joten pitkä matka ei ole senkään luokse.

Kenkätelineen yläpuolelle seinään jäisi tilaa vielä 2-3 koukulle, joihin vieraat voisivat ripustaa ulkovaatteensa. Koukuiksi voisi aulan seinältä napata parit Muuton Dotsit*, sillä niitä ei sitten enää aulan puolella niin montaa tarvitsisi. Kokonaisuus näyttäisi jotakuinkin tältä:

Tässä tosiaan näkyy tämä eteisen vieressä oleva aulan seinusta, joka harvemmin näyttää näin tyhjältä, vaan koukuissa roikkuu vaikka ja mitä:

Seuraava pähkäilyn aihe taitaisikin olla sitten tuo aulan seinänpätkä: mitä siihen, jotta siitä tulisi mahdollisimman toimiva? Tosin tuolla asialla ei ole mikään kiire, sitä voisi sitten ajan kanssa mietiskellä, kun ensin näkee, miten uudistuneen eteisen kanssa lähtee arki sujumaan. En kuitenkaan halua tuohon kohtaan mitään korkeaa kaappia, jos ei ihan pakko; mieluiten kaappi eteisen puolelle, josta se ei näy joka suuntaan.

Miltäs kuulostaa tällainen hieman jatkojalostettu ratkaisu?

*Sisältää mainoslinkin.

(Tuotekuvat Ikea, FDS.)

Isänpäivälahja ja -ideat ovat pyörineet mielessäni viime päivinä ja nyt näitä miehille suunnattuja tuotteita löytyy myös yritykseni MioSa. designin valikoimista! Avasin viikonloppuna verkkokauppaan uuden tuoteryhmän nimeltä Miehille, josta löytyy avaimenperiä ja kaulakoruja erityisesti miesten mieltymyksiä vastaamaan. Tosin tuotteet ovat melkoisen unisex-tyylisiä, että toki näitä voi käyttää neutraaleista/tummemmista sävyistä pitävät naisetkin! Yksi suosittu avaimenperämme onkin ollut sävyistä valkoinen-musta-puu muodostuva avaimenperä ja nyt sitä löytyy myös toisenlaisessa sävyjärjestyksessä (puu-musta-valkoinen):

Tämä mustassa mokkanauhassa roikkuva avaimenperä on nimeltään Aaron. Jos avaimenperään toivoo hieman enemmän väriä eivätkä pastellisävyt iske, tarjoaa Nick-avaimenperä oivan vaihtoehdon sporttisine denimin ja petroolin sävyineen. Kolmantena sävyvaihtoehtona löytyy musta-harmaa-valkoinen -vaihtoehto:

Isänpäivälahja voi olla myöskin kaulakoru! Nick-avaimenperän kaveriksi sopii paremmin kuin hyvin saman sävymaailman omaava, mokkanahkanauhainen kaulakoru Sebastian! Kaulakoruissa pituus on noin 90 cm; juuri oikea pituus viimeistelemään rennon lookin.

Jos käsittelemätön puu mokkanahkanauhassa tuntuu enemmän omalta jutulta, löytyy tästäkin pari vaihtoehtoa Dominick-kaulakorun muodossa joko kahdella tai neljällä puuhelmellä:

Poikamme vauvakirjaan on kolme vuotta sitten kirjattu Tämän hetken trendi vauvanhoidossa -kohtaan mieheni suusta Isien kasvava osallistuminen. Ja sehän on totta! Tosin en usko, että se mikään ohimenevä trendi on, vaan tämä ominaisuus on tullut jäädäkseen ja mikäs sen ihanampaa!

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että kun äideille on äitiyskoruja/imetyskoruja, niin miksei miehille ole vastaavaa! Kyllähän isätkin kantavat vauvoja sylissä tai rintarepussa, ruokkivat pullon kautta tai sylittelevät muuten vain! Varmasti vauva silloinkin kaipaa jotain sormillaan kosketeltavaa tai ehkä jopa maisteltavaakin siinä sivussa, joten kun ikeniä oikein kutisee isin sylissä, niin tässäpäs turvallinen makusteltava:

Tämä mustista, elintarvikelaatuisista silikonihelmistä ja käsittelemättömästä puuhelmestä muodostuva kaulakoru on nimeltään Benjamin.

Samanlaisia koruja löytyy myös kokomustana sekä harmaana, ilman puuhelmeä. Nämä löydät nimen Liam alta. Nämä silikonikorut sopivat ihanasti myös pienten poikien kaulaan roikkumaan! ♥ Verkkokaupassa onkin näiden silikonikorujen kohdalla valittavana nauhan pituudeksi joko 60 cm (lapselle sopiva) tai 90 cm (aikuiselle miehelle sopiva).

Olisipa söpö kaksikko; isä ja poika, samanlaiset korut kaulassaan! Tai vaikka musta isälle ja harmaa pojalle?

Nyt minua kiinnostaisi kuulla, mikä näistä Miehille-osion tuotteista on sinun suosikkisi ja kenelle sen antaisit! Vastaamalla tähän kysymykseen kommenttikentässä, voit voittaa tuotteen itsellesi! Lahjan saajahan voi olla isäsi, puolisosi, lastesi isä, veljesi, poikasi, ystäväsi… Arvonta päättyy 29.10.2017 klo 21. Arpaonnea! :)