/

Ihanaa alkanutta marraskuuta, blogiystävät! 

Marraskuu alkoikin kivoilla pikkupakkasilla ja auringonpaisteella. Tosin tuosta jälkimmäisestä voisin näin loppuvuodesta jo luopua, sillä näin kotona työskennellessä ja täällä siis myös valoisaan aikaan ollessa näkyy pölypallerot vähän turhankin hyvin… Likaisista ikkunoista puhumattakaan! Ei yhtään haittaa, että jo neljän jälkeen hämärtää :D.

Pitemmittä puheitta: tänään ajattelin vinkata teille isänpäivätuotteesta, jonka lisäsin myyntiin alkuviikosta. Olin jo ajatellut, että näitä sana-avaimenperiä ei tulisi tälle isänpäivää ollenkaan myyntiin, mutta eräs ihana asiakas oli päättänyt toisin ja kyseli avaimenperien perään. Ihana huomata, että on asiakkaita jo niinkin pitkän ajan takaa, että he muistavat, mitä isänpäivänä viime vuonna myytiin! ♥

Näinpä isänpäiväavaimenperät ovat taas tilattavissa MioSa. designin verkkokaupassa. Jos joku ei ole vielä hankkinut isänpäivämuistamista, toimii tämä kivana sellaisena! Kannattaa vain pitää kiirettä tilauksen kanssa, jotta paketti ehtii varmasti perille. Nämä kun tehdään käsin ja aina tietyllä sanalla, ei näitä löydy valmiina varastosta, vaan teen näitä sitä mukaa, kun tilauksia tupsahtelee. Tämän viikon aikana kun tilaa, ehtii hyvin vielä isänpäiväksi perille!

Tämän vuoden isänpäiväavaimenperät muodostuvat mustasta mokkanahkanauhasta ja kolmesta puuhelmestä: valkoinen, musta ja käsittelemätön puu. Käsittelemättömässä puuhelmessä on omavalintainen sana mustalla tekstillä. Verkkokaupasta löytyy valmiina muutamia vaihtoehtoja, mutta sanaksi voi valita jonkin muunkin (kaupan puolelta löytyy tähän vielä tarkemmat ohjeet). Avaimenperän teksti on vedenkestävää ja se kestää myös vedellä pyyhkimistä. Tuotteen käsintehdystä luonteesta johtuen jokainen avaimenperä on uniikki eli huomioithan, että kahta tekstin osalta samanlaista sana-avaimenperää ei varmastikaan synny.

Nämä isänpäiväavaimenperät löytyvät Miehille-tuoteryhmästä nimellä Avaimenperä sanalla. Toki toimivat kivasti myös pienenä joululahjana, jos isänpäivälahja on jo hankittuna! Kurkista myös muut miehille suunnatut tuotteemme blogiesittelystä täältä.

Minä alan tästä kohta ruuanlaittopuuhiin ja sen jälkeen olisikin eteisen parissa hääräilyä. Eteisen kaappi on nyt hankittu ja koottu, vielä pitäisi lattialistoja ja seinäkoukkuja poistella, jotta saadaan tällä hetkellä aulassa nököttävä kaappi omalle paikalleen. Sitten sen jälkeen täytyy vielä hetki makustella sitä kenkätelinettä… Mutta eiköhän tästä muutoksesta ihan hyvä tule! :)

/

Tämä lokakuun viimeinen päivä on omiaan pieneen muisteloon! Ajattelin nimittäin kurkistaa hieman taaksepäin ja muistella tekemiäni joulukattauksia aiemmilta vuosilta. Tämän idean sain Facebookin aamulla muistutellessa vuoden takaisista puuhistani: tuolloin vietin työpäivää tehden kattauksia ja valokuvaten niitä!

Ensimmäinen kattaus oli tummanpuhuva, jossa oli tehosteväreinä punaista ja kultaa:

Toinen kattaus oli vaaleampi ja luonnonläheisempi, mutta ei omaan silmääni niin erityisen jouluinen, vaikka pöydällä havuja olikin ja valosarjakin taustalla tuikki:

En yleensä koskaan suunnittele joulukattauksia mitenkään etukäteen, vaan ne syntyvät aattoaamuna aamusaunan jälkeen hetken mielijohteesta. Joskus saattaa tulla pieni kiirepaniikki, kun haluankin pöytään liinan, joka on vielä ihan ruttuinen… Poika puuhastelee isänsä kanssa jotain mukavaa (viime jouluaattona pelasivat tuossa vaiheessa ulkona jääkiekkoa) ja minä hääräilen kattauksen ääressä. Jouluaatto on niin ihania hetkiä täynnä! Se aamupäivä vielä suht hiljaisessa kodissa, kunnes sitten iltapäivän puolella on talo täynnä lämpöä ja puheensorinaa ♥.

Tällä kertaa huvittaa tehdä poikkeus ja suunnitella kattausta jo näinkin hyvissä ajoin, heh! Ajattelin näistä aiemmista kattauksistani poimia ne kivoimmat jutut tämän joulun kattaukseen. Vaikka jokainen kattaus on aina sinä käsillä olevana jouluna tuntunut juuri täydelliseltä, näin jälkikäteen huomaan, että yhtä sun toistakin yksityiskohtaa voisi jättää pois…

Viime vuonna katoin joulupöydän Vanamo Decon tekstiilein* ja kattauksen pääsävyinä olivat valkoinen ja harmaa. Tuolloin pidin muistaakseni taukoa kamerasta ja kuvia tuli taltioitua vain puhelimen kameraan. Kuvasaldoa mm. tuosta kattauksestani löytyy Välipäivien haahuilua -postauksestani. Tykkäsin kovasti kattaustekstiileistä, mutta tänä jouluna kaipaan kattaukseen ehkä jotain punaista!

Vuonna 2015 joulukattauksemme olikin raikkaan punavalkoinen, kuten Punavalkoinen joulupöytä -postauksestani näkyy. Kattaus oli ehkä jopa liiankin raikas ja siitä jäi ikään kuin se joulun tunnelma puuttumaan. Ehkä enemmänkin vain talvikattaus? Ne on kuulkaas tarkkoja juttuja nämä!

Poikani syntymävuonna, jouluna 2014, joulupöytämme näytti tältä (postaus Joulupöydän kattaus):

Ihan kiva kattaus tuokin, mutta ehkä liian valkoinen… Ja ehkä havut joulupöydässä eivät sittenkään ole oma juttuni…

Entäs sitten tulppaanit jouluna – ei, kerta riitti ja tuo testikerta osui jouluun 2012; postaus Kurkistus Joulupäivään. Tulppaanit edustavat minulle kevättalvea, valoisan kauden alkua ja kuuluvat tammikuuhun, kun päivä pitenee. Muutenkaan lemppareiden joukkoon eivät yletä tällaiset joulunpunaiset tulppaanit, mutta pitihän sitä kokeilla! Jouluna on omat, tunnelmalliset kukkansa. Kärkipäässä valkoiset amaryllikset ♥.

Vuonna 2012 ennen joulua vietimme erästä viiden naisen pikkujoulukahvitusta ja silloin tein tällaisen kattauksen, joka on edelleen yksinkertaisuudessaan kovasti mieleeni:

Vaikka kattaus oli hyvin simppeli ilman mitään hörsylöitä, siinä on jotenkin sellaista joulun tunnelmaa, jota tavoittelen tänäkin jouluna! Sen ainakin tiedän, että valkoinen pöytä vaatii ylleen muutakin kuin valkoisen pellavaliinani, koska astiatkin ovat valkoisia. Ehkä pellavaliinan päälle vielä nuo mustat kangastabletit tai sitten jotain punaista… Minulta löytyisi sellainen punavalkoinen, pienen kaitaliinan tyylinen, taidankin kokeilla sitä pöydän keskelle poikittain. Meillä vietetään tulevana viikonloppuna sekä lauantaina että sunnuntaina pikkujouluja, joten sitähän voisi samalla loihtia jonkin harjoitusjoulukattauksen?

*Saatu osana blogiyhteistyötä.

/

Tällainen usein samanlaisena toistuva arki-iltojen kaava meillä: kun iltapäivä alkaa hämärtymään, sytyttelen kynttilöitä sinne tänne, laitan musiikkia soimaan ja sen jälkeen alan ruuanlaittopuuhiin. Tänä syksynä olen oivaltanut, että nämä kaksi pientä toimenpidettä (kynttilät & musiikki) saavat minut viihtymään keittiössä huomattavasti paremmin, joten niitähän on sitten käytettävä!

Liedellä kiehuu hiljaa jokin, uunissa paistuu jotain sen kaveriksi. Kynttilöiden liekit lepattavat, musiikki soi taustalla. Katan pöytää ja tämän hetken kissat hyödyntävät: heti on yksi viiksinaama keittiön tasoilla. Ihan pakko käydä nuuhkimassa kattilasta tulevia höyryjä, vaikka siinä meinaa naama samalla palaakin!

Törmäsin johonkin vanhaan kuvaani, jossa yksi nojatuoleistamme oli tässä ruokailutilan ja olohuoneen rajalla. Se näytti niin kivalta, että täytyi siirtää taas yksi nojatuoli tähän. Siitä tulikin aika houkutteleva nurkkaus lattiavalaisimen kera. Tähän myös takkatuli lämmittää ihanasti tai lämmittää se kyllä sohvalle asti… En malta odottaa niitä iltoja, kun tässä nojatuolin paikalla nököttää joulukuusemme ♥. Muistelen viime vuoden joulun aikaa: iltaisin oli niin ihanan tunnelmallista käpertyä sohvannurkkaan ja ihastella sivusilmällä joulukuusta. Niinpä tänä vuonna voin skipata sen perinteisen Mihin joulukuusi tänä vuonna -pähkäilyni; paikka on nyt jo hyvissä ajoin päätetty – kiitos viime vuoden joulumuiston!

Nyt kun tämä juttu näin yllättäen kääntyi jouluisiin aiheisiin, niin minäpäs taidan lähipäivinä kaivaa joulukoristelaatikkoni esille ja tehdä pientä penkomista! Ajattelin, että voisin ensimmäistä kertaa tämän kotimme aikana tehdä pientä joulukoristekarsintaa ja laittaa ehkä joitain kiertoon, jos sellaisia löytyy.

Toissapäivänä täällä meilläpäin satoi ensilumi ja sanoin pojalle, että nytpäs se pukki taisi lähteä poroineen matkaan! Pääsevät vihdoinkin liikkumaan, kun maassa on lunta. Poika totesi: Joo, ja se Korvatunturi on niin niin kaukana. Ymmärtää siis pienikin, että matka on pitkä ja vielä täytyy hetken verran jouluaattoa odotella :).

Meillä on ollut oikein mukava lauantaipäivä! Heti aamulla sain ystäväni pienen vauvansa kera kylään ja sen jälkeen suunnistimme fammon synttäreille. Siellä poika leikki innoissaan serkkujensa kanssa ja kotiin tultuamme oli vuorossa taas hieman puuhommia. Hiki tuli pintaan vesisateesta huolimatta ja kohta taitaakin olla pienen purtavan aika. Vielä olisi luvassa saunaa ja Gladiaattoreita, joita perheemme miesväki seuraa… Itse taidan sillä välin lueskella Kaikkien aikojen Joulu -lehteä, jonka ostin eilen. Ihanaa lauantai-iltaa teillekin! ♥