Jouluna tulee täyteen seitsemän ja puoli vuotta asumista tässä kodissamme. Yllättävän pitkä aika; jo kahdeksas vuosi menossa! Välillä tuntuu, että kotimme on ihan uusi, mutta sehän on kohta jo kymmenvuotias!

Talo on pysynyt kuitenkin melko uudenveroisen näköisenä, mitä nyt eteisen ja aulan pari seinää kaipaisivat hieman paikkamaalia. Mutta nyt viime kuukausina mietteissä on ollut keittiö ja etenkin keittiötaso! Rakentaessamme halusin välttämättä mattamustan laminaattitason keittiöön ja se sopi miehellekin, sillä hän ei halunnut kokonaan valkoista keittiötä. Valitsin tason 20-millisenä, sillä ohut taso miellyttää visuaalisesti eniten. Halusin tasosta myös teräväreunaisen ilman mitään pyöristyksiä, vaikka tiesin, että se saattaa kolhiintua helpommin. Hyvänä on kuitenkin tämän yli seitsemän vuotta pysynyt! Naarmuja toki löytyy, mutta ei mitään isompia. Kokkausnurkkauksessa on tason reunassa pari kolhua, mutta muuten teräväreunainen taso on pysynyt hyvänä.

Mattamusta keittiötaso on kuitenkin sieltä tasojen haasteellisemmasta päästä! Pöly näkyy, kaikki näkyy. Jos pyyhin pölyt, ei se pahimmassa tapauksessa enää vartin päästä näytä siltä, vaan pölyhiukkasia on jo näkyvissä. Meidän keittiön on pelastanut sijainti; sinne ei paista suoraan aurinko oikeastaan koskaan, vain hetken ajan iltapäivän puolella ruokailutilan kautta. Keväisin on kuitenkin rankkaa, kun auringonsäteet paljastavat kaiken sormenjäljistä pölyhiukkasiin… Tätä ”ongelmaa” on toki luvassa jatkossakin, mutta nyt kaipaan keittiöön jotain muuta mustan tason tilalle. Vaaleanharmaa on ollut mielessäni jo pitkään, jokin sellainen betonin kaltainen, mutta materiaali saisi olla laminaatti, sillä se on niin huoleton. Emmekä tässä vaiheessa raaski satsata tasoon tuhansia euroja… Alunperinkin valitsimme tasoksi laminaatin, sillä alusta lähtien oli tiedossa, että se vaihdetaan joskus, kun mustaan kyllästyy. Koska tasomateriaalina laminaatti on suht edullinen, ei vaihto näin 7-8 vuoden jälkeen tunnu mahdottomalta ajatukselta. Naureskelinkin eilen kalustemyyjän kanssa, että yllättävän pitkään tätä mustan tason haasteellisuutta jaksoinkin, heh!

Eilen otin ensimmäisen askeleen ja lähdin kiertelemään kalusteliikkeitä. Yksi karsiutui pois jo sen takia, että eivät valmista 20-millisiä tasoja ja se on itselleni yksi valintakriteeri. Vielä olisi ainakin pari liikettä käymättä, mutta yhdestä otin jo kivan mallikappaleen testiin. Tason pinta on tuollainen betonimaisen näköinen, mutta mietin vielä sävyä, onko se sittenkin liian tumma… Tosi vaikeaa päättää koko taso yhden pienen mallikappaleen perusteella! Musta oli helppo valita, sillä musta on musta eikä se siitä muuksi sävyksi suuremmalla pinnalla muutu!

Tässä mallipala on 30-millinen eli meille se tulisi 20-millisenä, kuten nykyinen musta tasokin on:

Mustaa tasoa pohdiskeleville tiedoksi vielä tuo, miten hyvin mustasta pinnasta sormenjäljet erottuvat (yläkuvasta näkyy). Tämänkin tiedostimme etukäteen, mutta halusimme mustan tason silti :D. Joskus vain käy niin, että mikään miinuspuoli ei onnistu kumoamaan aiemmin tehtyä päätöstä!

Nyt makustellaan tätä sävyä – mitäs raati sanoo? Onko sinulla ehkä ehdottaa jokin tietty vaaleanharmaa taso? Talosanomat-blogin Jennin keittiötä ihastelen aina valtavasti ja ottaisin heidän keittiötasonsa heti meillekin, mutta kyseinen kalustefirma ei myy pelkkää tasoa eli täytyisi rempata koko keittiö :D.

Täällä treffattiin ystäviä oikein urakalla kuluneen viikonlopun aikana! Meillä oli kalenterissa ensimmäinen pikkujouluviikonloppu ja sitä juhlittiinkin näin hyvissä ajoin useamman ystävän kera. Näissä pikkujouluissa ei ollut miehiä paikalla lainkaan; vain äitejä ja lapsia. Pikkujoulut jakaantuivat kahdelle päivälle siten, että juhlijoita oli yhteensä viiden naisen ja kuuden lapsen verran. Olipas meillä mukavaa!

Ensimmäiset pikkujoulut vietimme jätskibaariteemalla, mutta silloin unohtui kokonaan kuvien ottaminen. Oli kyllä aikomus ottaa kolmesta ihanasta pikkutontusta kuvat, mutta se sitten jotenkin jäi. Toiset pikkujoulut sisälsivät puolestaan enemmän perinteisiä jouluherkkuja, mutta niiden lisäksi pöydästä löytyi myös suklaata, sipsejä ja popcorneja – jälkimmäiset hieman enemmän lasten makuun kuin joulutortut! Kahvin lisäksi me äidit maistelimme blogilahjaksi saamaani inkivääriglögiä. Aika vahva inkiväärin maku glögissä oli, itselleni riitti puoli lasia :D. Mutta mukavaa vaihtelua maistella erilaisia glögejä niiden perinteisten lisäksi! Mustikkaisen glögin voittanutta ei ole vielä kuitenkaan vastaan tullut… Mikä on sinun lempiglögimakusi?

Vielä haluaisin viettää pikkujouluja ihan vain oman perheen kesken ja sitten vielä kaksin miehen kanssa. Täytyypäs kaivaa kalenteriin jokin kolonen, sillä etenkin tuo jälkimmäinen ns. parisuhdeaika on aina jostain kumman syystä hieman hankalammin järjestettävissä (jos meinataan oikein kotoa poistua) ja meinaa jäädä muiden menojen jalkoihin… Tulevana viikonloppuna vietän puolestaan iltaa erään ystäväni kanssa; ystävän, jota voisin jopa siskoksinikin kutsua ♥, joten ehkä voisimme yhdistää tuohonkin iltaan jotain pikkujouluista!

Eilen kävin kampaajalla ja samalla reissulla piti napata kaupasta mukaan jotain jouluista. Mutta siitäpäs lisää seuraavassa numerossa! Työssäni on alkanut vuoden kiireisin aika ja se verottaa blogiaikaani entisestään. Välillä on kuitenkin mukavaa järjestää tuokioita blogillekin! Jokos teillä alkaa lähestyvä joulu näkymään kodeissanne? :)

En muista milloin aloinkaan pohtimaan arkiastioidemme päivitystä, jokunen tovi siitä jo on. Ennen kaikkea päivitystä vaativat arkilasit! Halusin joistain eriparilaseistamme eroon ja tilalle yhtä ja samaa sarjaa. Ruokalautasten kohdalla sama, mutta niiden päivittäminen on vasta ajatuksen asteella. Haluaisimme nimittäin sellaiset lautaset, joita voi pitää kätevästi ja nopeasti käden ulottuvilla tiskialtaan yläpuolella olevassa astiakaapissa. Kaapissa on sellainen ritiläosa, johon lautasen tulee hyvin asettua ja yllättävän monissa mieluisissa lautasissa reunat on sellaiset, että lautanen ei sovi noiden ritilöiden väliin. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan? Emme koe ainakaan toistaiseksi kivana ajatuksena sitä, että ruokalautaset täytyisi ottaa esiin vetolaatikoista, joten etsinnässä jotkin valkoiset lautaset, jotka asettuvat hyvin astiakaappiin! Arabian KoKo* on ollut yksi vaihtoehto… Iittalan Teemaa* meiltä löytyy ruokalautasten osalta vain neljän ison lautasen verran, mutta niissä reuna on juuri sellainen, että lautasta ei voi säilyttää astiakaapissa ja niinpä ne jäävät turhan usein käyttämättä, koska lojuvat laatikon pohjalla… Eniten olen ihastunut KoKo-sarjan 28-senttiseen*, hieman syvempään lautasmalliin; se voisi sopia kaappiinkin, heh! En kyllä usko olevani ainoa, jolla on tämä sama ”ongelma”?

Mutta arkilasit meillä on nyt vaihdettu uusiin enkä voisi olla tyytyväisempi! ♥

Näistä on hörpitty vettä, mehua, maitoa, kahvia, glögiä… Ei tarvitse hirveästi astianpesukoneeseen asetellessa varoa, osuvatko toisiinsa. Lisäksi lasit tuntuvat hyvin vankoilta eivätkä varmasti ihan pienestä rikkoonnu. Niin paljon kuin Iittalan Kastehelmi-laseista pidänkin, niin niiden laatu ei ole vielä vakuuttanut… Kartio-laseja meillä on ollut pitkään, mutta niihinkin on alkanut ilmaantumaan säröjä. Ja niissä se pieni koko on vähän turhankin pieni (lapselle hyvä) ja isompi koko taas liian ison ja kömpelön tuntuinen omaan käteeni.

Koska kotimainen ei tällä kertaa johtanut ostopäätökseen, päätyi meidän arkilaseiksemme aika ex tempore Ikeassa kaappiostoksilla ollessamme Flimra-lasit. Tusinan nostin kärryyn ihan vain siksi, koska lasit näyttivät superkauniilta ja tuntuivat kivoilta kädessä! Koska mieskään ei vastustellut (hintalappu synnytti varmaan samantien sydänemojin hänen mielessään :D), niin mikä ettei! Ehkä hieman tällaiset jouluhenkiset, mutta niin kai jouluihmisellä kuuluukin!

Muistuttavat kovasti Hobstar-lasejani (ovat kuitenkin hieman pienemmät ja kevyemmät), joista nykyään nautin päivittäisen cappuccinoni. Tämä muutos tapahtui kesällä; sitä ennen ykkössijalla olivat Iittalan Ego-kupit. Vaihtelu kuitenkin virkistää!

Nämä toimivat kivasti arkena, mutta käyvät myös juhlassa. Ajattelinkin kattaa nämä joulupöytään vesi-/maitolaseiksi. Kerrankin kaikille riittää samanlaiset lasit toisiksikin laseiksi!

Tämä postaus syntyi päivällä hetken mielijohteesta, kun lämmitin itselleni lasillisen glögiä työpäivää katkaisemaan. Ajattelin sitten samalla napata lasista kuvan; tosin vasta siinä vaiheessa, kun lasin pohja alkoi näkymään eikä glögiä ollut enempää – siksi näin vajaa lasillinen…

Mutta nyt hieman viikkosiivouksia ja sitten mies aikoi sujahtaa autotallin uumeniin ja minä ajattelin starttailla erästä askarteluprojektia, kun olen saanut pojan yöunilleen. Miehelle hankkimani isänpäivälahja vielä vaiheessa nimittäin!

*Sisältää mainoslinkin.