Viime viikko hujahti niin vauhdilla ohi, etten enää ehtinyt blogin pariin ollenkaan! Tuli murehdittua vanhemman kisun terveyttä ja käytyä lopulta kahdella eläinlääkärillä. Soitin myöskin Oulun Eläinlääkäriasema Lemmikkiin, josta saimme neljä vuotta sitten aivan erinomaista hoitoa ja palvelua ja jossa kisu tuolloin hoidettiin terveeksi. Jätin epätoivoisena heille sähköpostia, kun en tiennyt mitä kissan suhteen pitäisi tehdä eikä sitä tuntunut tietävän paikalliset eläinlääkäritkään (tai ne kaksi, joilla kävimme). Lemmikistä ihana eläinlääkäri soitti minulle työpäivänsä päätteeksi ♥ ja kertoi mielipiteensä. Raskaushormoneissani itkeä pillitin puhelimessa, sillä tuollainen sydämellään työtään tekevä eläinlääkäri olisi kyllä enemmän kuin tarpeen Kokkolassakin! Toki täälläkin niitä varmasti on, mutta turhan moni ei tunnu tietävän kissoista riittävästi ja moni juttu tuntuu olevan arvailujen varassa.

Viime viikolla ensimmäinen eläinlääkäri totesi kissan nisän vieressä olevan patin nisäkasvaimeksi, kun taas toinen eläinlääkäri sanoi, että se voi olla myös nisätulehdus. Saimme antibioottikuurin ja passituksen leikkaukseen, jos patti ei kuurilla häviä. Samalla kissasta otettiin jo pyynnöstäni röntgenkuvat ja onneksemme keuhkoista eikä vatsastakaan löytynyt mitään ylimääräistä. Nimittäin nisäkasvaimet leviävät yleensä ensimmäisenä keuhkoihin, mutta onneksi ei olla siinä pisteessä.

Tänään olin vielä yhteyksissä Oulun Lemmikkiin ja sieltä eläinlääkäri suositteli seuraavaksi leikkausta ja niinpä meillä on nyt sitten leikkausaika varattuna tulevalle perjantaille. Eläinlääkärit ovat kaikki olleet sitä mieltä, että kissa kannattaa ehdottomasti leikata, sillä kissa on niin hyväkuntoinen, vaikka ikää onkin jo 15 vuotta. En voi jättää asiaa tähän ja odottaa, mitä ehkä tulisi tapahtumaan. Mies oli alusta asti samaa mieltä, joten leikkaukseen mennään ehdottomasti!

Viime viikon perjantaina täytin vuosia ja sunnuntaina pienen minilomamme jälkeen iltapäivällä kotiin palattuamme koti täyttyi synttärivieraista ♥. Sain aivan ihania lahjoja, vaikka en mitään pyöreitä edes täyttänyt! Kuvan kukkakimppu yksi näistä.

Miniloma Oulussa oli aivan ihana ja tarpeellinen! Nähtiin ystäviä ja rentouduttiin hotellissa. Vierailimme ensimmäistä kertaa Lapland Hotels Oulussa, mutta varmasti suuntaamme sinne toistekin. Hotelli oli visualistille ihana elämys tumman, mystisen ilmapiirinsä kera! Mies oli soittanut hotelliin etukäteen, että tulemme synttäreitä juhlistamaan ja huoneessa odottikin mahtava herkkulautanen täytteenään mm. hedelmiä, juustoja ja suklaata.

Mikään lapsiperheen hotelli tuo ei kuitenkaan ole; kohderyhmä selvästi hieman jotain muuta kuin lapsiperheet. Ei ollut leikkipaikkaa eikä respassa jaossa lapsille edes värityskirjan tapaista, mutta reipas poikamme viihtyi hotellissa silti mainiosti. On sen verran matkustellut, että on joka paikassa kuin kotonaan. Hänelle riitti leikkipaikaksi eräs kellarissa oleva aulatila, jossa oli kymmenen jättikokoista jumppapalloa :D. Niin ja onneksi mukana oli oma matkalaukku täynnä leluja!

Miniloman ja synttäreiden vieton jälkeen onkin energiaa (vai onko?) remonttiin, jonka aloitimme eilen… Ensimmäisen remppatunnin jälkeen tuntui kyllä jo siltä, että miten ihmeessä olemme kahdeksan vuotta sitten rakentaneet kokonaisen omakotitalon, sen verran tuntui kiristävän hermoja, mutta alku aina hankalaa vai mitä ;D. Suuri hatunnosto niille, jotka rakentavat taloa pienten lasten kera! Yritimme illalla miehen kanssa suunnitella remppaa eteenpäin ja tuntui, ettei se onnistunut edes yhden kolmevuotiaan läsnäollessa: puheenvuoroja sai oikein jonottaa! Ensimmäinen remppapäivä vaati niin mehuja, että nukahdin ennen yhdeksää kun olin saattelemassa poikaa yöunille, heh!

Instagramiin tulee varmaankin näitä remppakuulumisia hieman enemmän kuin tänne blogin puolelle, joten jos kiinnostaa, niin seurailkaahan siellä! Aloitimme tuon olohuoneesta aulaan johtavan käytävän umpeen levyttämisellä ja tänään tilasin taiteoven tuohon tilaan. Näyttää nyt vähän siltä, että oviaukko tuohon tilaan tehdäänkin meidän makkarista.

Käytävätilastahan oli alunperin tulossa vaatehuone, mutta nyt aloinkin toistamiseen suunnittelemaan ja pohtimaan, jos siitä tulisikin työhuoneeni. Pieni ja kompaktihan se on kuin mikä, mutta hyvällä suunnittelulla sinne kyllä mahtuisi erilaisia säilytyskalusteita! Helpommalla pääsisimme näin, jos vaatehuoneen voisi jättää nykyiselle paikalleen, ei tarvitsisi juuri sähkötöitäkään tehdä. Mutta kalliimmaksi tämä tulisi, sillä joutuisimme ostamaan enemmän uusia kalusteita… Nimittäin nykyisen työhuoneeni kalusteita ei voi tällaisenaan siirtää käytävään, mutta nykyiseen vaatehuoneeseen ne taas kävisivät. Käytävän mitat ovat suunnilleen 1,1 metriä x 3 metriä. Hyvin haasteellinen muoto työhuoneelle siis!

Tätä täytyy nyt miettiä tarkkaan, vaikka ehdinkin jo tuossa aamupäivän surffailulla valita Ikean valikoimista työhuoneeni uuden kalustuksen :D. Kalusteissa ratkaisevaa on niiden syvyys: syvyyttä olisi hyvä olla maksimissaan 30 cm, jotta homma toimii! Ikeasta löytyisi kyllä kivan näköisiä eikä kovin syviä kalusteita hyvään hintaan! Kokemuksesta myös tiedämme, että Ikean kalusteet kestävät – toisin kuin turhan usein luullaan.
Käytävän toiseen päätyyn tulisi työpöytä (teetän esim. vanerilevyn seinästä seinään ja siihen joku taikoo jalat :D) ja toiseen päätyyn korkea kaappi. Käytävän varrelle sitten niitä 30-senttisiä kaappeja sen verran mitä mahtuu. Miltä teidän korvaanne kuulostaa? Koska joudun nyt työhuoneeni osalta pihistämään neliöissä, niin viihtyvyydestä en pihistä! Huoneen täytyy olla toimivuuden lisäksi kiva katsella, jotta siellä inspiroi tehdä töitä.

Vanhempi kissamme on jo 15,5-vuotias. Varasin hänelle juuri eläinlääkäriajan huomiselle, sillä löysin jokin aika sitten yhdestä hänen nisästään pienen patin. Kun tunnustelin pattia nyt hieman tarkemmin, osa siitä puhkesi päästäen kirkasta nestettä ulos. Olen todella huolissani ja pelkään nisäkasvainta… Nisätulehdus olisi parempi eikä niin vakava vaihtoehto.

Kissa on muuten todella virkeä ja hyväkuntoinen eikä hänen voinnissaan ole ollut mitään poikkeavaa. Ruoka maistuu erittäin hyvin eikä hänen ikäänsä uskoisi lainkaan! Tämän kuvan mies otti esikoisen raskausaikana; sylissäni oleva vanhempi kisuneiti oli tuolloin 11-vuotias.

Luin juuri, että yli 10-vuotiaiden kissojen nisiä tulisi tarkkailla ja tunnustella kuukauden välein. Se on kyllä meillä jäänyt tekemättä, en ollut tuohon tietoon aiemmin törmännytkään, mutta aika äkkiä tämän patin onneksi huomasimme. Sitä ainakin kuvittelisi, että jos kyseessä on kasvain, kissa jotenkin oirehtisi ja muuttuisi vai mitä?

Onko teillä kokemusta kissan nisäkasvaimista tai nisätulehduksista? Toivoisin niin saavani lukea positiivisia kokemuksia aiheesta ja ettei tämä välttämättä ole mitään hengenvaarallista. Tänä raskausaikana on ilman tätäkin jo ihan riittämiin huolenaiheita… Tigru on niin monin tavoin ainutlaatuinen kissa ettei sanat riitä sitä kuvaamaan! En millään ole vielä vuosikausiin valmis tuosta murusestani luopumaan ♥. Tämä kisunen on aina ollut se mun sydänkäpynen, kunnes poikamme syntymän jälkeen löysi sen ykkössylin miehen sylistä (vauva kun asui tissillä). Olin tuolloin niin onnellinen, että miehellä oli aina aikaa sylitellä kissojakin, joten eivät jääneet juurikaan mistään paitsi.

Tämä vanhempi kissaneiti onkin ominut miehen täysin itselleen: mieheltä pyytää ruokaa, rapsutuksia, syliä ja milloin mitäkin. Kun mies vei pojan eilen yöunille, olin kissojen kanssa olohuoneessa. Kun mies tuli olohuoneeseen, kissa ryntäsi heti hänen jalkojensa juureen iltaruokaa pyytämään, vaikka olisi voinut pyytää sen minultakin :D. Meidän kissat saavat kolme ateriaa päivässä (noin klo 9, 15 ja 21) ja tämä vanhempi kissa (tai hänen mahansa) on kuin kello! Jos kello on viisi yli yhdeksän, alkaa armoton ruokamaukuminen. Hassu! ♥ Yksi todiste siitä, miten hänestä on tullut miehen kissa, on se, kun mies tulee töistä kotiin: on kuin kissa vasta silloin heräisi päivään ja menee miehen luokse naukumaan! Toki onneksi minunkin sylini kelpaa edelleen! Uskon, että kisu on jo alkanut vaistoamaan raskauteni, sillä hän on alkanut tulemaan mahani päälle nukkumaan aivan kuin esikoisenkin raskausaikana.

Nyt täytyy viettää pieni lekotteluhetki kisu kainalossa ♥

Terkut sunnuntai-illasta! 

Kiitos, että käytte täällä edelleen, vaikka postaustahti on ollut aika verkkaisen puoleinen :D. Nyt tähän sunnuntai-iltaan minulle tarjoutui pieni blogituokio ennen kuin mies uppoutuu autotallin aarteidensa pariin! Löysin tämän kauniin kodin kuvat, jotka halusin jakaa heti täälläkin – niin inspiroivaa!

Oma sisustusintoni on ollut jo viikkoja, ehkä jopa kuukausia, taka-alalla. Kun ei ole inspiraatiota asian suhteen, ei mitään muutoksiakaan sen saralla tapahdu. Olen siis ollut ihan tyytyväinen kotimme sisustuksen nykytilaan ja käyttänyt aikani ja energiani tärkeämpiin asioihin. Välillä mietin, palautuuko sisustusintoni koskaan… Vai onko se nyt vain tämä vaihe, kun on pieni lapsi ja toinen tuloillaan, että aikaa ja jaksamista ei vain riitä joka asiaan? Oli niin tai näin, niin nautin kyllä edelleen silloin tällöin kauniiden sisustuskuvien katselemisesta. Blogeja en ole tullut seuranneeksi, sillä tuntuu, etten tällä hetkellä saa niistäkään oikein mitään irti.

Nyt maaliskuun aikana meidän olisi tarkoitus aloittaa kotona muutosremppa: käytävä vaatehuoneeksi, nykyinen vaatehuone työhuoneeksi ja nykyinen työhuoneeni vauvan huoneeksi! Hengästyttää jo pelkkä miettiminenkin… Kunpa joku tekisi tuon kaiken puolestamme! Jostain syystä remppainnostuskin on täysi nolla, joten saapa nähdä milloin saamme projektin aloitettua… ;) Missään nimessä tätä ei jätetä vauvan syntymän jälkeiselle ajalle, joten tässä on nyt kesään asti aikaa remppailla!

Työhuoneeni tulee pienenemään puolella ja olen kovasti miettinyt, mitä kivaa sinne keksisin. Kattovalaisimen tulee olla tehokas, sillä huoneessa ei ole ikkunaa. Tämäntapainen valaisin on yksi vaihtoehto; mistähän näitä löytää?:

Tulevan työhuoneeni haluaisin myöskin maalata jollain kauniilla sävyllä, ehkä jollain puuteriroosalla… Mietintämyssy on päässä! Sävy ei saa olla liian tumma, koska huoneessa ei ole luonnonvaloa, mutta ei myöskään mikään ällöttävän vaaleanpunainen. Löytyisikö ehdotuksia maalisävyihin?

Rakenneultrakin lähestyy hitaasti mutta varmasti, enää kolmisen viikkoa! Toivottavasti vauvalla on kaikki hyvin ♥. Vauva ei tokikaan hetkeen omaa huonetta tarvitse, mutta arkea helpottaa kummasti, jos hänen tavaroilleen on alusta lähtien jokin järkevä säilytyspaikka eikä niitä tarvitse ripotella sinne tänne… Tämä nykyinen työhuoneeni tulee siis muuttumaan vauvan huoneeksi. Tässä huoneessa yksi seinä on tapetoitu valtavalla mustavalkoisella ruusun kuvalla ja se saa ensimmäisenä lähtöpassit. Tuota seinää on katseltu kohta kahdeksan vuotta; nyt koittaa uusi aika! Tapettia en enää halua eli jokin kiva maalisävy on tuolle seinälle suunnitelmissa.

Tällaiset kuulumiset täältä tällä kertaa! Yritän ehtiä kirjoittelemaan ensi viikon aikana lisää, katsotaan onnistunko! Mukavaa sunnuntai-iltaa! :)

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)