/

Vanhempi kissamme on jo 15,5-vuotias. Varasin hänelle juuri eläinlääkäriajan huomiselle, sillä löysin jokin aika sitten yhdestä hänen nisästään pienen patin. Kun tunnustelin pattia nyt hieman tarkemmin, osa siitä puhkesi päästäen kirkasta nestettä ulos. Olen todella huolissani ja pelkään nisäkasvainta… Nisätulehdus olisi parempi eikä niin vakava vaihtoehto.

Kissa on muuten todella virkeä ja hyväkuntoinen eikä hänen voinnissaan ole ollut mitään poikkeavaa. Ruoka maistuu erittäin hyvin eikä hänen ikäänsä uskoisi lainkaan! Tämän kuvan mies otti esikoisen raskausaikana; sylissäni oleva vanhempi kisuneiti oli tuolloin 11-vuotias.

Luin juuri, että yli 10-vuotiaiden kissojen nisiä tulisi tarkkailla ja tunnustella kuukauden välein. Se on kyllä meillä jäänyt tekemättä, en ollut tuohon tietoon aiemmin törmännytkään, mutta aika äkkiä tämän patin onneksi huomasimme. Sitä ainakin kuvittelisi, että jos kyseessä on kasvain, kissa jotenkin oirehtisi ja muuttuisi vai mitä?

Onko teillä kokemusta kissan nisäkasvaimista tai nisätulehduksista? Toivoisin niin saavani lukea positiivisia kokemuksia aiheesta ja ettei tämä välttämättä ole mitään hengenvaarallista. Tänä raskausaikana on ilman tätäkin jo ihan riittämiin huolenaiheita… Tigru on niin monin tavoin ainutlaatuinen kissa ettei sanat riitä sitä kuvaamaan! En millään ole vielä vuosikausiin valmis tuosta murusestani luopumaan ♥. Tämä kisunen on aina ollut se mun sydänkäpynen, kunnes poikamme syntymän jälkeen löysi sen ykkössylin miehen sylistä (vauva kun asui tissillä). Olin tuolloin niin onnellinen, että miehellä oli aina aikaa sylitellä kissojakin, joten eivät jääneet juurikaan mistään paitsi.

Tämä vanhempi kissaneiti onkin ominut miehen täysin itselleen: mieheltä pyytää ruokaa, rapsutuksia, syliä ja milloin mitäkin. Kun mies vei pojan eilen yöunille, olin kissojen kanssa olohuoneessa. Kun mies tuli olohuoneeseen, kissa ryntäsi heti hänen jalkojensa juureen iltaruokaa pyytämään, vaikka olisi voinut pyytää sen minultakin :D. Meidän kissat saavat kolme ateriaa päivässä (noin klo 9, 15 ja 21) ja tämä vanhempi kissa (tai hänen mahansa) on kuin kello! Jos kello on viisi yli yhdeksän, alkaa armoton ruokamaukuminen. Hassu! ♥ Yksi todiste siitä, miten hänestä on tullut miehen kissa, on se, kun mies tulee töistä kotiin: on kuin kissa vasta silloin heräisi päivään ja menee miehen luokse naukumaan! Toki onneksi minunkin sylini kelpaa edelleen! Uskon, että kisu on jo alkanut vaistoamaan raskauteni, sillä hän on alkanut tulemaan mahani päälle nukkumaan aivan kuin esikoisenkin raskausaikana.

Nyt täytyy viettää pieni lekotteluhetki kisu kainalossa ♥

/

Terkut sunnuntai-illasta! 

Kiitos, että käytte täällä edelleen, vaikka postaustahti on ollut aika verkkaisen puoleinen :D. Nyt tähän sunnuntai-iltaan minulle tarjoutui pieni blogituokio ennen kuin mies uppoutuu autotallin aarteidensa pariin! Löysin tämän kauniin kodin kuvat, jotka halusin jakaa heti täälläkin – niin inspiroivaa!

Oma sisustusintoni on ollut jo viikkoja, ehkä jopa kuukausia, taka-alalla. Kun ei ole inspiraatiota asian suhteen, ei mitään muutoksiakaan sen saralla tapahdu. Olen siis ollut ihan tyytyväinen kotimme sisustuksen nykytilaan ja käyttänyt aikani ja energiani tärkeämpiin asioihin. Välillä mietin, palautuuko sisustusintoni koskaan… Vai onko se nyt vain tämä vaihe, kun on pieni lapsi ja toinen tuloillaan, että aikaa ja jaksamista ei vain riitä joka asiaan? Oli niin tai näin, niin nautin kyllä edelleen silloin tällöin kauniiden sisustuskuvien katselemisesta. Blogeja en ole tullut seuranneeksi, sillä tuntuu, etten tällä hetkellä saa niistäkään oikein mitään irti.

Nyt maaliskuun aikana meidän olisi tarkoitus aloittaa kotona muutosremppa: käytävä vaatehuoneeksi, nykyinen vaatehuone työhuoneeksi ja nykyinen työhuoneeni vauvan huoneeksi! Hengästyttää jo pelkkä miettiminenkin… Kunpa joku tekisi tuon kaiken puolestamme! Jostain syystä remppainnostuskin on täysi nolla, joten saapa nähdä milloin saamme projektin aloitettua… ;) Missään nimessä tätä ei jätetä vauvan syntymän jälkeiselle ajalle, joten tässä on nyt kesään asti aikaa remppailla!

Työhuoneeni tulee pienenemään puolella ja olen kovasti miettinyt, mitä kivaa sinne keksisin. Kattovalaisimen tulee olla tehokas, sillä huoneessa ei ole ikkunaa. Tämäntapainen valaisin on yksi vaihtoehto; mistähän näitä löytää?:

Tulevan työhuoneeni haluaisin myöskin maalata jollain kauniilla sävyllä, ehkä jollain puuteriroosalla… Mietintämyssy on päässä! Sävy ei saa olla liian tumma, koska huoneessa ei ole luonnonvaloa, mutta ei myöskään mikään ällöttävän vaaleanpunainen. Löytyisikö ehdotuksia maalisävyihin?

Rakenneultrakin lähestyy hitaasti mutta varmasti, enää kolmisen viikkoa! Toivottavasti vauvalla on kaikki hyvin ♥. Vauva ei tokikaan hetkeen omaa huonetta tarvitse, mutta arkea helpottaa kummasti, jos hänen tavaroilleen on alusta lähtien jokin järkevä säilytyspaikka eikä niitä tarvitse ripotella sinne tänne… Tämä nykyinen työhuoneeni tulee siis muuttumaan vauvan huoneeksi. Tässä huoneessa yksi seinä on tapetoitu valtavalla mustavalkoisella ruusun kuvalla ja se saa ensimmäisenä lähtöpassit. Tuota seinää on katseltu kohta kahdeksan vuotta; nyt koittaa uusi aika! Tapettia en enää halua eli jokin kiva maalisävy on tuolle seinälle suunnitelmissa.

Tällaiset kuulumiset täältä tällä kertaa! Yritän ehtiä kirjoittelemaan ensi viikon aikana lisää, katsotaan onnistunko! Mukavaa sunnuntai-iltaa! :)

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

/

Minulle tulee puuron suhteen aina sellaisia kausia, että välillä se on ihan hittiruoka ja välillä ei maistu ollenkaan. Tällä viikolla alkoi taas puuron hittikausi! Minä kun teen töitä kotona, on välillä lounasruoka pienoinen ongelma. Mies syö töissä ja poika päiväkodissa ja minun pitäisi sitten kyhätä lounasruoka itselleni. Joskus se on edellisen päivän päivällisjämät, mutta usein kun arkena kokkaan, teen ruokaa siten, että sitä riittää kahdelle peräkkäiselle päivälliselle. Niinpä joudun lounasajan koittaessa säästämään edellisen päivän ruokia päivällisaikaan :D. Mies keksi tähän ratkaisun ja ehdotti puuroa – loistoidea, miten olinkaan unohtanut puuron!

Tänäänkin söin lounaaksi neljän viljan puuroa kohmeisten mustikoiden ja mansikoiden kera – kyllä maistui! Puuro on siitäkin kiva, että sen lisukkeita voi vaihdella mielin määrin. Tänään tein puuron mikrossa, sillä tuntuu turhalta keitellä yhtä puuroannosta kattilassa… Joskus teen puuron veteen ja joskus maitoon, kumpikin versio maistuu!

Usein lounas tulee nautittua tietokoneen ääressä samalla töitä tehden, mutta pikkuhiljaa olen alkanut siirtymään lounaani kanssa joko ruokapöydän tai sitten telkkarin ääreen. Lounasaikaan tulee sopivasti Remppa vai muutto (taidan olla aika koukussa ohjelmaan)… Lisäksi olen vihdoin sisäistänyt sen, että vaikka teen töitä kotona, voin silti pitää kunnon lounastauon eikä siihen tarvitse sisältyä työntekoa!

Millähän saisin poikanikin innostumaan puurosta? Hän söi puuroa kaksivuotiaaksi saakka päivittäin siten, että ainakin aamupalalla oli puuroa, joskus myös iltapalalla eli usein kaksi puuroannosta päivässä. Ei ehkä ihme, että kiintiö tuli täyteen? :D Nyt hän on syönyt sentään vispipuuroa ja suklaapuuroa, heh! Vinkkejä, millä saisin hänetkin innostumaan puurosta, jotta voisimme joskus syödä sitä ihan koko perheen lounasruokana?

Mielessäni on pyörineet myöskin tuorepuurot – löytyykö teistä tuorepuuron ystäviä? Nyt saa laittaa jakoon parhaat tuorepuuroreseptit, niitäkin söisin mielelläni niiden helppouden vuoksi! Tai eipä tuo mikropuurokaan nyt niin haasteellinen valmistettava ole :D