/

Katson usein lastani ja hänestä otettuja kuvia ja mietin, että tuo pieni poika on kauneinta minun maailmassani.
Samalla toivon, että jokainen lapsi saisi olla ainakin omille vanhemmilleen se ihanin, kaunein ja ihmeellisin asia maan päällä. Jokainen lapsi ansaitsee sen.

Ilman kuvia unohtaisi monet asiat. Surettaa ihan ajatellakin! Unohtaisi, miten yli-ihana hän oli vauvana, miten supersöpö yksivuotiaana. Miten hänen hiuksensa kihartuivat tuolloin, kunnes alle kaksivuotiaana istahdimme ensimmäistä kertaa parturin tuoliin. Nyt hän käy siellä jo kuin vanha tekijä parturille kuulumisiaan rupatellen. Miten ihanat pulloposket hänellä oli ja on edelleen. Miten usein olenkaan kuullut ”Ihan isänsä näköinen, ei voi erehtyä! Mutta äitin nenä. Ja posket!” Kyllä kyllä ja näistä poskistamme olemme suunnattoman ylpeitä :D ♥.

Unohtaisin sen, miten hänellä oli yksivuotiaana hassu vaihe pitää jalkaa syöttötuolin tarjottimella, myös syödessä. Ja kun menit korjaamaan asentoa yrittäen piilottaa jalkaa… Mikä temperamentti sieltä kuohahtikaan! :D

Nyt tästä rakkaasta esikoisestani on tulossa isoveli. Onnekas on pieni vauvamme, kun saa kasvaa tämä ihana hassutteleva satusetä isoveljenään. Järjestin teille arvonnan vauvamme sukupuoleen liittyen; saitte veikata, kumpi meille syntyy. Huomattavasti suurin osa teistä veikkasi tyttöä. Minulla itselläni ei ole mitään ns. äidinvaistoa omaan odotusaikaiseen sukupuolen veikkaukseen; olen ollut molemmilla kerroilla ihan pihalla kumpi vauva mahassa majailee :D. Tällä kertaa sain kuitenkin ihmeellisen varman tunteen, kun olin astumassa ovesta ulos ja lähdössä miehen kanssa rakenneultraan. Se tunne oli hyvin rauhallinen ja varma. Laitoin eräälle ystävälleni viestinkin tuolloin ja kirjoitin, että nyt tuli erittäin vahva tunne siitä, että vauva on poika ja niinhän se on ♥.

Tämä äiti saa toisen tuollaisen poikamaisen sydänkäpysen ja isi saa toisen pikkukaverin ♥.

En voi sanoa, etteikö vaatekaupoilla kirpaise, kun en saa tälläkään kertaa ostella niitä kauniita tyttöjen vaatteita. Eri värejä kuin esikoiselle, sillä emme kuulu niihin, jotka haluavat pukea poikavauvansa vaaleanpunaiseen. Sitten taas samaan aikaan olen niin ikionnellinen siitä, että saan toisen tuollaisen mussukan pojanviikarin, jota pusutella mennen, tullen ja palatessa. Suunnattoman kiitollinen siitä, että saamme toisen lapsen, joka tuo perheeseemme sisarusrakkauden. Onnellinen siitä, että esikoisemme saa pikkuveljen ♥.

Poikammehan arvasi alusta asti, että vauva on poika. Kun näytin hänelle ensimmäisen ultrakuvan kysyen mikä tässä on, hän vastasi kana :D. Pian sen jälkeen hän alkoi kuitenkin veikkaamaan, että vauva on poika enkä voi sanoin kuvailla sitä riemua auton takapenkillä, kun hän kuuli, että vauva tosiaan on poika! Hänellä on ollut jo viikkokausia vauvalle nimikin: Veikko, heh! Erikoisinta tässä on se, että emme tunne ketään Veikkoa, mutta edesmennyt pappani oli Veikko (M ei häntä koskaan ehtinyt tapaamaan). Veikko-pappa oli syntynyt 8.5.1914 eli päivälleen sata vuotta aiemmin kuin M. Emme ole kuitenkaan puhuneet papasta Veikkona, vaan Halkokarin pappana. Aika jännä yksityiskohta vai mitä! Sen kuitenkin tiedän jo tässä vaiheessa, että Veikkoa vauvasta ei tule – se olkoon nyt tämä odotusajan nimi ;).

Suoritin arvonnan poikaa veikanneiden kesken ja arpaonni osui nimimerkkiin Aikku! Olen lähettänyt sinulle sähköpostia.

Ihanaa torstai-iltaa! :)

/

Ihana huhtikuu on täällä! Huhtikuu on jo niin kevätkuukausi, vaikka tällä kertaa lumimäärät ja pakkasmittari puhuvatkin ihan omaa kieltään. Mutta sieltä se kevät tulee, enemmin tai myöhemmin, joten sitä odotellessa! Jokos teitä on joku tänään aprillipilalla jekuttanut?

Olemme tänäkin vuonna viettäneet hyvin perhekeskeistä pääsiäistä. Eilen kävimme pikkutrullimme kanssa virpomassa isovanhemmilla, kummeilla ja parilla muulla tutulla ja saalis oli melkoinen! Sanoimmekin tänään M:lle, että näitä suklaamunia ei tarvitse syödä tämän pääsiäisen aikana, vaan tämän päivän jälkeen ne säästetään sitten tuleville karkkipäiville :D. Mutta kyllä oli ihana seurata pienen riemua eilen ja eilen hän sai saaliilla herkutella aina ruuan päätteeksi ja vähän muulloinkin :P. Todella reippaasti hän virpoi jokaisen oven takana ja pitkän rämpsyn luetteli ulkomuistista tuosta noin vain! Päivän vietimme vanhempieni luona ja illaksi suuntasimme perinteisesti pääsiäiskokolle. Tänään vuorossa on vierailua miehen vanhempien luona ja huomenna pojan serkkupoikien luona. Nyt on pidetty lomaa myöskin kodinmuutosprojektista, mutta tänään iltasella se saa taas hieman jatkoa.

Kun M tuli torstaina päiväkodista kotiin, hän hihkaisi heti ovelta: ”Heippa äiti! Mää ostan sulle tänään pääsiäiskukkia!” Ja niin sain sitten kauppareissulta noita ihania helmililjoja. Pieni poikani on aina niin huomaavainen kaikkia, etenkin äitiä, kohtaan ♥.

Arvonta vauvamme sukupuoleen liittyen päättyikin viikolla ja palaan siihen heti lähipäivinä! ;)

Mukavia pääsiäispyhiä!

/

Puoliväli ylitetty, jee! ♥

Se tietää myös sitä, että rakenneultra on ihan nurkan takana. Olemme miehen kanssa tälläkin kertaa samaa mieltä siitä, että jos vain sukupuoli näkyy, otamme tiedon mielellämme vastaan. Sukupuoli on niin suuri osa ihmisen identiteettiä, että haluan ajatella vauvaa tästä eteenpäin jompana kumpana enkä vain vauvana. Tiedän myöskin erään pikkumiehen, joka haluaisi jo tietää, onko se vauva pikkuveli vai pikkusisko!

Ajattelin tähän vähän vertailla näitä kahta raskauttani ja sitten saisitte heittää sukupuoliveikkauksia kehiin! Voisin sitten arpoa oikein arvanneiden kesken jonkin kivan yllärikaulakorun yritykseni MioSa. designin valikoimasta!

Ensimmäisessä raskaudessa voin kaikin puolin suht hyvin! Alussa oli pientä väsymystä, mutta se ei kestänyt kovinkaan pitkään. Pahoinvointia ei ollut juuri nimeksikään (pitiköhän vain pari kertaa oksentaa…), kuvotusta lähinnä. Kaikki kylmä ja raikas upposi! Mitään rasvaista ruokaa ei tehnyt mieli, mutta mitään suuria makeanhimojakaan en kokenut. Himoitsin lähinnä pakastemarjoja…

Tällä toisella kierroksella väsymys oli alussa niin jäätävää, että epäilin sen johtuvan jo jostain muusta kuin raskaudesta. En olisi noussut joulukuussa ollenkaan, jos ei olisi ollut pakko… Pahoinvointi on ollut suht voimakasta kuvotusta, oksentaa ei ole tarvinnut. Tietyt hajut ja ruuat saivat lähes oksentamaan, ehkä suurin inhokki oli sika-nautajauheliha! Tällä kertaa on tehnyt enemmän mieli rasvaista ruokaa; enemmänkin ylipäätään ruokaa kuin mitään herkkuja! Makeanhimoa ei ole ollut juurikaan, mutta olen taas himoinnut pakastemarjoja: etenkin mansikoita. Tämän raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana sai kyllä hyvin tarkkaan miettiä, mitä saisi syödyksi… Viikon ruokalistojen miettiminen oli tuskaa, sillä hyvin moni ruoka sai aikaan pelkkää kuvotusta. Etenkin kokkaaminen oli paha! Siinä kun tuli väkisinkin haisteltua sitä ruokaa, ei sitä tehnyt sitten enää mieli syödä. Hävettää myöntää, mutta yhdessä vaiheessa suurin herkkuni oli Saarioisten jauhelihapizza :D. Hyi yäk, en ollut syönyt niitä yli vuosikymmeneen ja sitten yhtäkkiä kannoin niitä kotiin joka kauppareissulta… Nyt taitaa taas mennä aika pitkä aika seuraavan hankintaan :P.

Närästyksestä olen kärsinyt molemmilla kerroilla, mutta nyt tiesin pyytää tehokkaat lääkkeet jo ennen kuin se paheni viime kerran kaltaiseksi. Viime raskaudessa kiloja kertyi 9, nyt taidetaan päätyä aika samoihin lukemiin. Tosin nyt raskauden viimeinen kolmannes osuu kesään, joten sitä turvotusta on varmaan mahdoton ennustaa… Ensimmäisessä raskaudessa iho ja hiukset voivat mielestäni oikein hyvin, nyt tunnen oloni huomattavasti enemmän rähjääntyneeksi. Olenpa saanut tässä matkan varrella kokea jopa muutaman finnin sitten teinivuosien!

Mitä itse vauvasta osaan sanoa, niin hän vaikuttaa huomattavasti rauhallisemmalta tapaukselta kuin veljensä. Olen käynyt kolmessa ultrassa (ensimmäinen oli aivan alkuvaiheessa) ja näissä kahdessa jälkimmäisessä bebe on vain köllinyt ja nukkunut tyytyväisenä. Esikoinen ei ollut koskaan ultrattaessa paikoillaan, vaan pyöri ja liikkui melkoisen energisesti – sama mihin aikaan päivästä ultrattiin! Hän oli usein vain sellaista sekaista äärikuvamössöä liikkeineen. Hän liikkui myös mahassa hyvin tarmokkaasti ja ne liikkeet kyllä tuntuivat! Muistan M:n raskausajalta mm. sen jouluaaton aaton, kun tunsin ensimmäiset potkut! Istuin ruokapöydän ääressä, kun yhtäkkiä tuli niin tarmokas potku, että housujen vyötärönauha rullaantui alas :D. Käytin silloin vielä normihousuja; ei tokikaan mammahousujen vyötärönauhalle olisi noin käynyt, heh!

Poikamme luonteesta sai hyvin viitteitä siis jo raskausaikana ja sama touhukkuus on jatkunut aina näihin päiviin saakka! Uskon, että nimi on enne ja kun keksin pojallemme nimen vain muutamia päiviä ennen ristiäisiä, toi nimi minulle heti mieleen vallattoman, pilke silmäkulmassa hymyilevän ja elelevän pojanvekkulin ja juuri sellainen tuosta lähes neljävuotiaasta rakkaastamme on kasvanut ♥.

Kaiken kaikkiaan raskauteni ja raskausoireet ovat olleet suht samanlaiset keskenään; tässä nykyisessä suurimpana erona ensimmäiseen armottomampi alkuraskauden väsymys sekä finnit! :D

Kävimme muuten M:n kanssa viime viikolla vaatekaupoilla ja samalla tuli tehtyä vauvallekin ensimmäiset (kuvissa näkyvät) hankinnat! Parit housut ja bodyt tarttuivat mukaan, kauniin vaaleita ja neutraaleja sävyjä – ihanasti pienelle vauvalle sopivia ♥.

Miten teillä raskausoireet erosivat eri raskausten välillä vai erosivatko lainkaan? Arvasitteko oireiden perusteella vauvan sukupuolen?

Nytpäs sitä hauskaa arvontaa kehiin! Kumman veikkaat meille syntyvän ja perustelut?
Arvonnan viimeinen osallistumispäivä on 27.3.2018.