Selailin yhtenä päivänä vanhoja kuviani ja bongasin jokusen olohuonekuvan, jotka oli otettu suht samasta kuvakulmasta vuosien varrelta. Täytyi kerätä kuvat kasaan ja tehdä pientä vertailua. Sohva, lipasto ja pöytävalaisin ovat pysyneet samoina, mutta muut asiat ovat kuvissa vaihtuneet. Hassua, miten näiden kuvien myötä tuli ikään kuin ikävä joitain sisustusesineitäni; onneksi ne odottavat kaapissa uutta kauttaan! Esimerkkinä tuo valkoinen maljakko tässä ensimmäisessä kuvassa:

Olen ollut siihen ihan kyllästynyt ja se onkin ollut kaapissa jo pitkään. Onneksi en ole kuitenkaan laittanut sitä kiertoon, sillä tuon kuvan nähtyäni tykästyin siihen taas! Se sopiikin erinomaisesti pionikimpulle, joten ei muuta kuin ensi kesää odotellen… Hmm, mitkähän muut kukat näyttäisi siinä kivalta?

Tässä hieman värittömämpi look muutaman vuoden takaa. Liian väritöntä nykyiseen makuuni, mutta tuolloin tykkäsin. Näistä kuvista tuli kaipuu myöskin noita Juhani Melenderin taulujani kohtaan! Mulla on ollut tässä jo tovin käynnissä sellainen taulurumba ja taulut ovat seilanneet siellä täällä. Vaihtelua täytyy saada, ettei pääse kyllästymään! Mutta nyt pitkäksi venähtäneen kesätauon jälkeen on noiden aika palata taas olohuoneeseen, se on selvä! Ostin nuo taulut ollessani viimeisilläni raskaana esikoisestani. Vierailin Suvin kanssa hänen isänsä eli kyseisen taiteilijan työhuoneella ja kylläpäs siellä olikin toinen toistaan upeampia teoksia! Vielä kolmatta haaveilen, mutta sen aika tulee myöhemmin. Ensin täytyisi saada aikaiseksi tehdä pientä karsintaa nykyisen taulukokoelmani äärellä. Missä muuten säilytätte tauluja, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole esillä? Vievät valtavasti tilaa, vaikka jokaiselle ei omia kehyksiä olekaan (se vielä puuttuisikin :D).

Tämä on vanha kuva (ja siksi hieman epätarkka), joka henkii joulunodotusta ♥. Ja selvästi nuo kaksi taulua kaipaavat sen kolmannen kaverikseen, näytti liian tyhjältä kaksistaan! Tuo punainen ”joulutaulukin” on tällä hetkellä kaapissa, ehkä sille löytyisi tänä vuonna joulukodistamme paikka parin vuoden tauon jälkeen! Kuvan Eamesin tuoli on jo pitkään ollut työtuolinani, sillä se on matalampaa istumakorkeutta ja on siksi juuri soppeli työpöytäni ääreen.

Neljäntenä tähän vielä olohuoneen nykyinen lipastolook! Taulut ovat vaihtuneet ja mukaan on päässyt koivuinen kello. Lähivuosien aikana olen kaivannut mustavalkoharmaaseen sisustusmaailmaan pysyviä, lämpimämpiä sävyjä. Kausittain vaihtuvat sävyt eivät ole enää riittäneet. Ensimmäinen tuohon sävymaailmaan viittaava hankintani jokunen vuosi takaperin taisi olla tuo Cooee Designin hiekan sävyinen maljakko. Ihan lemppari ollut jo pitkään! Sen kaveriksi sopii niin hyvin paitsi puuteriroosat sävyt, myös vaalean persikkaiset! Sitä löytyy Marimekon tyynynpäällisestä, joka pilkistää hieman kuvan vasemmassa reunassa:

Tuon kyseisen tyynynpäällisen löysin nettikirppikseltä; oli ihan uusi ja laput paikoillaan. Myös nojatuolissa oleva Tine K Homen tyyny on kirppislöytö, samoin viereinen torkkupeitto. Niillä sain kivasti lisää tuollaisia lämpimiä ja maanläheisiä sävyjä kotiin!

Huvitti oikein, kun tätä edellistä kuvaa katsoin: Marimekon tyynyn vieressä on myöskin kirppistyynynpäällinen! :D Annon ihana hiekan sävyinen tyyny, joka on tosi pehmoinen ja kiva käyttää sohvalla makoillessa! (Kuka ikinä sitä sitten ehtiikään harrastaa…)

Mutta nyt on perhe taas ruokittu ja minä nautin vielä hetken cappuccinoani. Kello on 17.50 ja sanoin juuri miehelle, että nyt istun ensimmäistä kertaa tälle päivää alas ja olen tekemättä mitään ainakin 20 minuutin ajan! Taidan kohta napsauttaa saunan päälle ja siinäpä se illan ohjelma pääpiirteissään sitten onkin. Mukavaa viikonloppua! :)

Mainitsinkin Kirppistelyä ja baarijakkaroita -postauksessani, miten olen erityisesti tämän vuoden ajan ollut innostunut kirpputoreista. Nettikirppiksiltä tulee ehkä useammin tehtyä arvokkaampia löytöjä, kun taas livekirppiksiltä tulee ostettua enemmänkin vaatteita ja kodin pienesineitä. Jälkimmäisestä nämä ovat hyvä esimerkki:

Pari keramiikkaesinettä eurolla-parilla. Tykästyin molempien muotoon niin paljon, että ne oli ostettava. Näin ne heti mielessäni mattamustina; erityisesti tuo kahvallinen ruukku näkyi heti silmissäni mattamustana ja kyllä siitä upea tulikin vai mitä! Yhtenä loppukesän iltana ne saivat pihallamme uuden sävyn pintaansa. Kun vilautin näitä Instagramin puolella, sain useita kysymyksiä käyttämästäni spraymaalista, joten jaan tämän tännekin: mielestäni paras spraymaali löytyy merkiltä Maston.Niissä suihku on tosi hyvä, ei tule helposti valumia ja maalausjälki on priimaa! Merkin mattamusta spraymaali on erityisen kaunis!

Täällä on sairasteltu jotain syksyn ensimmäistä superpitkää flunssaa 2-3 viikkoa, kunnes viime viikonloppuna tauti oli vihdoin ohi! Ensimmäisenä sen sai päiväkodista esikoisemme, sen jälkeen tauti tarttui kuopuksellemme, sitten miehelle ja viimeisenä minulle. Minä sainkin sitten sairastaa sitä ”seisovilla jaloillani”, kuten äitini sanoi ja niin se sitten pitkittyi pitkittymistään. En kyllä yhtään tässä mielessä odota pitkää talvikautta, sillä kaiken maailman pöpöt jylläävät minkä ehtivät! Muistan miten suojassa esikoinen aikoinaan oli, kun perheessä ei ollut päiväkoti-ikäistä eikä pöpöjä näin ollen juuri kotiimme kantautunut. Toista on ollut nyt kuopuksen kohdalla, mutta onneksi hänenkään ei ole tarvinnut sairastaa reilun vuoden aikana kuin kolme flunssaa *koputtaa puuta*!

Minä istuskelen täällä ruokapöydän äärellä kynttilänvalossa joulumusiikkia kuunnellen. Lapset nukkuvat, mies on omissa touhuissaan ja kissat norkoilevat selkäni takana jälleen uutta ruoka-ateriaa. Tein vielä pari työjuttua tässä ennen kuin siirryn olohuoneen puolelle. Miehellä alkoi isyysvapaa eilen ja saamme nauttia tästä luksuksesta kolme täyttä viikkoa! Aika mahtavaa! 

He-hei! Se on jälleen tämä odotettu perjantai-ilta käsillä! Vaikka tätä viikonloppua usein kovasti odottaakin, niin pyrin kyllä tekemään arjestakin mukavaa ja odottamisen arvoista, sillä arkeahan tämä elämä enimmäkseen on. Ei elämää voi elää niin, että aina odottaa jotain muuta kuin sitä nykyhetkeä. Elämä on tässä ja nyt. Jos huomaa aina odottavansa viikonloppua tms. todella hartaasti, kannattaa pysähtyä miettimään, mistä se johtuu ja mitä asialle ehkä voisi tehdä!

Täällä on tähän perjantaihin herätty tänä aamuna klo 6.10. Puoli seitsemältä olimme koko perhe olohuoneen sohvalla, mies tosin jo töihin lähtöä tekemässä. Meidän yksivuotiaamme on päättänyt, että aamukuuden jälkeen ei välttämättä tarvitse nukkua, ikinä, eikä kenenkään tässä talossa. Aika karu muutos, kun esikoinen saattoi päästellä kymmeneenkin… Toki hän vastaavasti valvoi sitten illallakin pidempään. Tänä iltana pojat kävivät yöunille jo puoli kahdeksan maissa. Jännä nähdä, alkaako huominen päivä vielä aikaisemmin kuin tänään! Tällainen rytmi on kuitenkin mukavaa nyt, kun lapsia on enemmän kuin yksi: on tärkeää saada iltaan tätä omaa aikaa!

Tulin piipahtamaan blogissa ennen kuin istahdamme miehen kanssa sohvalle tämäniltaisen Vain elämää -jakson pariin. Katsomme kaikki sarjat aina tallenteina. Vältämme näin mainokset ja voimme katsoa ohjelmat omien aikataulujemme mukaisesti. Odotan kovasti illan jaksoa, sillä luvassa on Lauri Tähkän päivä, jei!

Tähkästä heiniin ja trendeihin, nimittäin olen lukenut ja havainnoinut, että heinät ovat kuulemma nyt kovin trendikkäitä sisustuksessa! Viime kuukausina olen ollut kyllä pihalla kuin lumiukko kaikista sisustukseen liittyvistä asioista, mutta toki oman kodin sisustuksen parissa hääräillyt ihan entiseen tapaani. Heiniä meiltä on löytynyt jo vuosikausia erilaisina rykelminä ja kokoonpanoina; niiden sävyt on tosi kauniita eikä niihin kyllästy varmaan koskaan! Loppukesästä mulla oli aikomuksena poimia kotiin vielä muutama osmankäämi, mutta harmillisesti se aina jäi. Esikoisellekin tuosta pienestä haaveestani kerroin ja takapenkiltä kuului lähes joka automatkalla: ”Äiti tuolla on niitä juttuja mitä sää halusit! Mää voin tulla sun kans hakemaan!” Bongaamamme kasvupaikat vaan oli aina suht haastavia, joten taisi jäädä nyt seuraavaan kesään meidän osmankäämireissut.

Heinät säilyvät hyvinä vuodesta toiseen eikä kimppuja välttämättä tarvitse uusia. Tuo yläkuvan kimppu on alkukesältä ja käytin sitä mm. esikoisen synttäreillä toukokuun alussa. Se hieman varisee, jos sitä liikuttaa. Olen kuullut mm. äidiltäni, että siihen voisi suihkia hiuslakkaa, niin ei enää varisisi – en ole vielä testannut tuon toimivuutta, oletteko te?

Valkoisessa pullossa oleva heinä on peräisin upeasta kimpusta, jonka eräs ystäväni toi reilu vuosi sitten toisen lapsemme syntymän kunniaksi ♥.

Mutta nyt pieni kierros keittiöön ja sitten kutsuukin sohva!

Ihanaa syyskuun viimeistä viikonloppua!