/

Jotkut mieltävät joulun ajanjaksoksi, joka alkaa jouluaatosta ja päättyy joulunpyhiin tai ehkä loppiaiseen. Joidenkin mielestä joulu alkaa hieman ennen aattoa ja päättyy nuutinpäivään. Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi – sanoo vanha sananparsi. Vanha kansa on sitä mieltä, että tuo ajanjakso on joulun ja joulurauhan aikaa. Ajanjakso, joka ajoittuu ”Tuomaan päivästä” Nuutinpäivään eli välille 21.12.-13.1.

Sitten on jouluihmisten ryhmä, joille joulu on se viides vuodenaika! Se ei ole muutama päivä siellä täällä, vaan se on ajanjakso, joka täyttyy ennen kaikkea joulunodotuksesta ja painottuu ajalle (viikoille/kuukausille) ennen joulua ♥. On sitten makuasia, mihin kohtaan se kenenkin kohdalla päättyy. Toiset tykkäävät, että kodin jouluasua saa ihailla pitkälle tammikuuhun, toiset haluavat aloittaa uuden vuoden ikään kuin raikkaalta ja puhtaalta pöydältä. Itse lukeudun enemmän jälkimmäiseen jouluihmisten joukkoon. Joulukuusi on meillä ollut joskus loppiaiseen saakka, mutta jotenkin olen huomannut, että joulukuusi tammikuussa muistuttaa vain siitä, että joulu on ohi ja se tunne ei ole ikinä kovin mukava. Jos fiilistelen tammikuussa joulukuusen tunnelmassa, tuntuu se siltä, kuin roikkuisin menneessä. Näin ollen nautin N Y T nämä viikot ennen jouluaattoa ihan täydestä sydämestäni! Se ei tarkoita sitä, ettenkö nauttisi käsillä olevista hetkistä, mutta se edessä häämöttävä ihana juhla ja välillä sen miettiminen vain tuo niin paljon lisäpotkua tähän arkeen! ♥

Mielestäni on tärkeää, että jokainen löytää sen itselleen oikean ja merkityksellisen tavan odottaa, nauttia ja viettää joulua! Ilo on tässä elämässä otettava niistä asioista, mistä sen vain suinkin irti saa!

Kokosin tähän muutaman eri joulukattauskuvan. Olen itse asiassa tehnyt aiempien vuosien joulukattauksistani ihan oman postauksensakin kaksi vuotta sitten otsikolla Menneiden vuosien joulukattauksia. Joulupöydän kattamisesta on tullut mulle yksi joulun ohjelmanumero :D. Ilman blogia en kyllä muistaisi, miltä vuodelta mikäkin kuva on!

Tässä joulua 2016:

Tässä joulupäivä 2012:

Jouluaattoa vuodelta 2013, jolloin odotin esikoistamme:

Tämä on myöskin vuodelta 2012, joulukuun alusta, jolloin olin kutsunut ätini ja tätini kotiimme pikkujoulukahvitteluille. Tuosta tuli perinne ja olemme vuosia kokoontuneet meille herkuttelun ja hyvän seuran pariin. Viime jouluna tuo jäi välistä, mutta silloin kokoonnuimme vanhempieni luona ja meillä sitten puolestaan vasta viime ystävänpäivänä. Kahvitteluiden osallistujamäärä kasvoi pikkuhiljaa vuosien mittaan, sillä viime kerralla mukana oli minun, äitini ja hänen neljän siskonsa lisäksi molemmat poikani ♥. Nyt näyttää siltä, että tuo ystävänpäivä taisi jäädä viimeiseksi yhteiseksi kokoontumiskerraksemme näissä merkeissä. Hartaasti toivomme, että näin ei olisi, mutta elämä tuo välillä eteen asioita, joihin emme voi vaikuttaa, vaikka kuinka koko sydämistämme niin toivoisimme. Nautitaan siis läheisistämme, sillä koskaan emme voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan! ♥

Tämän viimeisen kattauskuvan tunnelma ja sävyt ovat eniten mieleeni ja sellaista taidan tavoitella tänä tulevana jouluna! Muistelen kyllä, että olen aiempinakin jouluina niin aikonut tehdä, mutta aina viime hetkillä olenkin saanut jotain ihan muunlaista ideaa :). Joskus joku täällä kommentoi, että nuo mustat tabletit on jouluksi liian synkät, mutta ei minun mielestäni ollenkaan! Ei musta ole välttämättä aina mikään surun väri. Noissa tableteissa kimaltelee joukossa hopeaa, joten sopivat jouluun vallan mainiosti. Joskus joulupöydässämme on ollut valkoinen pellavaliina ja se ei kyllä sovi lainkaan! Ihan liian valkoista, kun astiatkin ovat valkoiset. Niistä kattauksista on jäänyt puuttumaan se tietty fiilis, mikä kuuluu jouluun ♥. Mikä tämän postauksen kattauksista on Sinun suosikkisi? 

Ihanaa muuten, että olette jättäneet tänne kommentteja, kiitos paljon! Kommentit näkyvät, kun klikkaa postauksen lopussa olevaa ”comments”-kohtaa. Mutta nyt jatkamaan torstaipäivän puuhasteluja! :)

/

Selailin yhtenä päivänä vanhoja kuviani ja bongasin jokusen olohuonekuvan, jotka oli otettu suht samasta kuvakulmasta vuosien varrelta. Täytyi kerätä kuvat kasaan ja tehdä pientä vertailua. Sohva, lipasto ja pöytävalaisin ovat pysyneet samoina, mutta muut asiat ovat kuvissa vaihtuneet. Hassua, miten näiden kuvien myötä tuli ikään kuin ikävä joitain sisustusesineitäni; onneksi ne odottavat kaapissa uutta kauttaan! Esimerkkinä tuo valkoinen maljakko tässä ensimmäisessä kuvassa:

Olen ollut siihen ihan kyllästynyt ja se onkin ollut kaapissa jo pitkään. Onneksi en ole kuitenkaan laittanut sitä kiertoon, sillä tuon kuvan nähtyäni tykästyin siihen taas! Se sopiikin erinomaisesti pionikimpulle, joten ei muuta kuin ensi kesää odotellen… Hmm, mitkähän muut kukat näyttäisi siinä kivalta?

Tässä hieman värittömämpi look muutaman vuoden takaa. Liian väritöntä nykyiseen makuuni, mutta tuolloin tykkäsin. Näistä kuvista tuli kaipuu myöskin noita Juhani Melenderin taulujani kohtaan! Mulla on ollut tässä jo tovin käynnissä sellainen taulurumba ja taulut ovat seilanneet siellä täällä. Vaihtelua täytyy saada, ettei pääse kyllästymään! Mutta nyt pitkäksi venähtäneen kesätauon jälkeen on noiden aika palata taas olohuoneeseen, se on selvä! Ostin nuo taulut ollessani viimeisilläni raskaana esikoisestani. Vierailin Suvin kanssa hänen isänsä eli kyseisen taiteilijan työhuoneella ja kylläpäs siellä olikin toinen toistaan upeampia teoksia! Vielä kolmatta haaveilen, mutta sen aika tulee myöhemmin. Ensin täytyisi saada aikaiseksi tehdä pientä karsintaa nykyisen taulukokoelmani äärellä. Missä muuten säilytätte tauluja, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole esillä? Vievät valtavasti tilaa, vaikka jokaiselle ei omia kehyksiä olekaan (se vielä puuttuisikin :D).

Tämä on vanha kuva (ja siksi hieman epätarkka), joka henkii joulunodotusta ♥. Ja selvästi nuo kaksi taulua kaipaavat sen kolmannen kaverikseen, näytti liian tyhjältä kaksistaan! Tuo punainen ”joulutaulukin” on tällä hetkellä kaapissa, ehkä sille löytyisi tänä vuonna joulukodistamme paikka parin vuoden tauon jälkeen! Kuvan Eamesin tuoli on jo pitkään ollut työtuolinani, sillä se on matalampaa istumakorkeutta ja on siksi juuri soppeli työpöytäni ääreen.

Neljäntenä tähän vielä olohuoneen nykyinen lipastolook! Taulut ovat vaihtuneet ja mukaan on päässyt koivuinen kello. Lähivuosien aikana olen kaivannut mustavalkoharmaaseen sisustusmaailmaan pysyviä, lämpimämpiä sävyjä. Kausittain vaihtuvat sävyt eivät ole enää riittäneet. Ensimmäinen tuohon sävymaailmaan viittaava hankintani jokunen vuosi takaperin taisi olla tuo Cooee Designin hiekan sävyinen maljakko. Ihan lemppari ollut jo pitkään! Sen kaveriksi sopii niin hyvin paitsi puuteriroosat sävyt, myös vaalean persikkaiset! Sitä löytyy Marimekon tyynynpäällisestä, joka pilkistää hieman kuvan vasemmassa reunassa:

Tuon kyseisen tyynynpäällisen löysin nettikirppikseltä; oli ihan uusi ja laput paikoillaan. Myös nojatuolissa oleva Tine K Homen tyyny on kirppislöytö, samoin viereinen torkkupeitto. Niillä sain kivasti lisää tuollaisia lämpimiä ja maanläheisiä sävyjä kotiin!

Huvitti oikein, kun tätä edellistä kuvaa katsoin: Marimekon tyynyn vieressä on myöskin kirppistyynynpäällinen! :D Annon ihana hiekan sävyinen tyyny, joka on tosi pehmoinen ja kiva käyttää sohvalla makoillessa! (Kuka ikinä sitä sitten ehtiikään harrastaa…)

Mutta nyt on perhe taas ruokittu ja minä nautin vielä hetken cappuccinoani. Kello on 17.50 ja sanoin juuri miehelle, että nyt istun ensimmäistä kertaa tälle päivää alas ja olen tekemättä mitään ainakin 20 minuutin ajan! Taidan kohta napsauttaa saunan päälle ja siinäpä se illan ohjelma pääpiirteissään sitten onkin. Mukavaa viikonloppua! :)

/

Mainitsinkin Kirppistelyä ja baarijakkaroita -postauksessani, miten olen erityisesti tämän vuoden ajan ollut innostunut kirpputoreista. Nettikirppiksiltä tulee ehkä useammin tehtyä arvokkaampia löytöjä, kun taas livekirppiksiltä tulee ostettua enemmänkin vaatteita ja kodin pienesineitä. Jälkimmäisestä nämä ovat hyvä esimerkki:

Pari keramiikkaesinettä eurolla-parilla. Tykästyin molempien muotoon niin paljon, että ne oli ostettava. Näin ne heti mielessäni mattamustina; erityisesti tuo kahvallinen ruukku näkyi heti silmissäni mattamustana ja kyllä siitä upea tulikin vai mitä! Yhtenä loppukesän iltana ne saivat pihallamme uuden sävyn pintaansa. Kun vilautin näitä Instagramin puolella, sain useita kysymyksiä käyttämästäni spraymaalista, joten jaan tämän tännekin: mielestäni paras spraymaali löytyy merkiltä Maston.Niissä suihku on tosi hyvä, ei tule helposti valumia ja maalausjälki on priimaa! Merkin mattamusta spraymaali on erityisen kaunis!

Täällä on sairasteltu jotain syksyn ensimmäistä superpitkää flunssaa 2-3 viikkoa, kunnes viime viikonloppuna tauti oli vihdoin ohi! Ensimmäisenä sen sai päiväkodista esikoisemme, sen jälkeen tauti tarttui kuopuksellemme, sitten miehelle ja viimeisenä minulle. Minä sainkin sitten sairastaa sitä ”seisovilla jaloillani”, kuten äitini sanoi ja niin se sitten pitkittyi pitkittymistään. En kyllä yhtään tässä mielessä odota pitkää talvikautta, sillä kaiken maailman pöpöt jylläävät minkä ehtivät! Muistan miten suojassa esikoinen aikoinaan oli, kun perheessä ei ollut päiväkoti-ikäistä eikä pöpöjä näin ollen juuri kotiimme kantautunut. Toista on ollut nyt kuopuksen kohdalla, mutta onneksi hänenkään ei ole tarvinnut sairastaa reilun vuoden aikana kuin kolme flunssaa *koputtaa puuta*!

Minä istuskelen täällä ruokapöydän äärellä kynttilänvalossa joulumusiikkia kuunnellen. Lapset nukkuvat, mies on omissa touhuissaan ja kissat norkoilevat selkäni takana jälleen uutta ruoka-ateriaa. Tein vielä pari työjuttua tässä ennen kuin siirryn olohuoneen puolelle. Miehellä alkoi isyysvapaa eilen ja saamme nauttia tästä luksuksesta kolme täyttä viikkoa! Aika mahtavaa!