/

*Kaupallinen yhteistyö MioSa. design*

Tämän pidempään en malttanut olla postailematta jouluaiheisia juttuja! Marraskuukin jo ja kaikkea! Ja olihan tässä jo reilu viikko väliä ja muita aiheita! Pääsin tänään niin kivasti kasvattamaan joulufiilistä, kun kuvailin aamupäivällä jouluaiheisia juttuja. Ajattelin nimittäin esitellä teille yritykseni MioSa. designin joulukorttimallit. Postikortteja innostuin tekemään ja painattamaan ensimmäistä kertaa viime keväänä ja koska niiden vastaanotto oli niin hyvä, ajattelin jatkaa aihetta myös näin joulun kynnyksellä! Tokikaan päätuotteeni postikortit eivät ole, mutta sopivat kivasti tilauksen kylkeen tai jotain lahjaa täydentämään. Keväällä hyvin suosittuja settejä olivat jokin avaimenperä tai avainkaulakoru yhdistettynä Kiitos tai Sinä olet kultaa -korttiin. Niitä sitten annettiin lahjoiksi sekä kouluihin, päiväkoteihin että lasten harrastuksiin.

Joulukortteja syntyi viisi ja tein niistä hieman eri tyylisiä keskenään; osa modernimpaa joulua ja osa perinteisempää joulua edustavia. Sellaisia, joista itsekin tykkäisin. Aloitetaan näistä modernimmista malleista:

Modernista joulusta kertoo mielestäni fontin lisäksi simppeli tekstikortti pastellisävyineen; kortin pohjana on hempeä vaaleanpunainen ja teksti on lämpimän beige. Kultaista joulua -kortin toisesta yläkulmasta löytyy pienesti tähtien tuiketta. Kaikkien korttien taustalle mahtuu osoitetietojen lisäksi oma joulutervehdys.

Mietin monesti, tykkäänkö pastellinsävyisestä joulusta kotonani, mutta vielä en ole uskaltautunut kokeilemaan! Sen sijaan ostin käytettynä ison mustan, samettisen joulutähden. Se on jo jotain erilaista aiempiin jouluihimme verrattuna! Tähden mukana ei tullut lamppua ja mietin, tarviiko se edes lamppua sisäänsä, sillä on näyttävä ihan yksistäänkin. Se päätyi nyt alkuun aulaamme Muuton Dots-ripustimeen.

Joukossa täytyy tietenkin olla yksi joulukortti, josta löytyy hieman pilkettä silmäkulmasta! Tämä Merry kissmas -kortti oli hirmuisen vaikea kuvattava, koska kamera ei saanut tarkennettua vaaleaan korttiin ja näin ollen teksti jäi näkymään huonosti. Teksti näkyy paljon selvemmin luonnossa, kuten myös verkkokaupan kuvassa!

Lämpöisiä jouluhetkiä -kortin toivotus pitää sisällään kaiken olennaisen ja sen voi jokainen tulkita omalla, tärkeäksi ja hyväksi havaitsemallaan tavalla! Lämpimät jouluhetket syntyvät tässä osoitteessa läheisistä ihmisistä ympärillä, kynttilöiden loisteesta, tähtien tuikkeesta, joulumusiikista, herkutteluhetkistä, valkoisesta maisemasta ja lumen narskumisesta kengän alla sekä joulun mauista ja tuoksuista ♥.

Otin näitä kuvia joulumusiikin soidessa taustalla ja kyllä tuli niin jouluinen fiilis että! Meinasin jo, että lämmitän glögit, mutta valokuvaaminen vei mennessään ja glögi unohtui. Ehkä illemmalla! Näitä kuvia ottaessani tuli mieleen, kuinka paljon tykkäänkään valokuvaamisesta – etenkin tällaisen jouluaiheisen, mutta kyllä muutenkin se kamera vain tuntuu hyvältä kädessä. Sitä uppoutuu sellaiseen omaan kuplaansa puuhastelemaan ja jotenkin sulkee kaiken muun ulkopuolelleen. Ihanan rentouttavaa ja innostavaa!

Nämä verkkokauppani kortit on painettu Suomessa, Pohjanmaalla. Korttien kappalehinta on 1,90 €, mutta niitä voi ostaa myös joko 10 tai 20 kappaleen settihintaan täältä.
Eräs asiakas mainitsi, että tuntuu hassulta, kun kortti maksaa vähemmän kuin toimituskulut 3,90 €. Asia on tosiaan näin, mutta yleisesti ottaen toimituskulut ovat kaupassamme suht edulliset, alkaen 3,90 €. Posti nostaa useita kertoja vuodessa hintojaan, joten verkkokauppojen on tultava perässä (tai sitten toimituskulut sisältyvät tuotteiden hintaan ja ne puolestaan nousevat). Miksi toimituskulut sitten maksavat enemmän kuin yksi postikortti? Toimituskulut ovat meille yrittäjille muutakin kuin itse postitus. Toimituskulut ovat meille tuloa eli tilitämme myös niistä valtiolle 24 % arvonlisäveroa. Tämän jälkeen maksamme toimituskuluista, kuten muistakin tuloistamme, tuloveroa. Jäljelläolevan summan tulisi kattaa tuotteen pakkaus- ja lähetysmateriaali, kuljetus postiin sekä itse postitusmaksu. Nämä kustannukset ovat meille aina samat, tilasipa asiakas sitten yhden tai 100 tuotetta/postikorttia. Toivottavasti tämä hieman avasi asiaa!

Oli mukava hipsiä kotona joulumusiikin tahdissa kuvausrekvisiittaa esiin kaivellen. Kaikkiin näihin kuvissa käyttämiini esineisiin liittyy muuten sellainen kiva yksityiskohta, että olen ostanut nämä kaikki aikanaan (JUL-kynttilää ja eukalyptuksen oksaa lukuunottamatta) käytettyinä eli ovat kirppislöytöjä!

Yksi joulukorteista on valkopohjainen. Joulu – ihmisen parasta aikaa sai sävyikseen valkoista, mustaa ja punaista. Elämä on ihmisen parasta aikaa -lausahduksesta tunnetun muistolle! ♥

Joulun taika -joulukorttiin raapustin pari lausetta, jotka on hyvä jouluna pitää mielessä! Miehenikin osallistui ja keksi erään tosi kivan ja konstailemattoman runon, mutta sitä ei enää tälle joululle ehditty painattaa – jospas sitten ensi vuoden jouluksi painetaan korttiin tämä insinöörin jouluruno! Ette varmasti malta odottaa! :D

Istun tässä ruokapöydän ääressä koneella ja näpyttelen tätä postaustani. Kuopus on ulkona päikkäreillä, mies on oikaissut sohvalle ja esikoinen selailee joulua varten postilaatikkoon tupsahtaneita lelukirjojaan ja -lehtisiään. Hän käveli hetki sitten ohitseni ja huikkasi: ”Äiti, sää oot yhtä ihana ku joulu!” Minun ihana pieni jouluintoilijani ♥. Ja eiköhän me pikkuveljestä samanlainen saada! ;)

/

Kun on kaksi pientä lasta, jotka saavat vapaasti leikkiä kotonaan omia leikkejään ja viedä leluja mukanaan sinne tänne, on suht hankalaa ottaa kotikuvia ennen massiivista raivausoperaatiota! Ja minä kun tykkään kirjoitella tätä blogia suht spontaanisti postauksia etukäteen suunnittelematta. Monesti tulee fiilis, että huvittaisi kirjoittaa, mutta kuvat on ottamatta… Elän muutenkin niin hetkessä, etten oikein osaa ajatella, että seuraavana viikonloppuna otan viikkosiivousten jälkeen kotikuvat paria seuraavaa postausta silmälläpitäen! Mutta ehkä pitäisi, jos haluan kotikuvia silloin tällöin postailla..? Nimittäin kotimme on harvoin joka paikasta sellainen, että huvittaisi kaivaa kameraa esille kokonaiskuvia ottaakseen :D. Sen vuoksi rajatut kuvakulmat on usein aika pop!

Nämä kuvat otin kuitenkin viime viikolla, kun siivooja oli käynyt. Hän käy meillä kerran kuukaudessa ja tuon yhden päivän ajan kotonamme on kaikki omilla paikoillaan ♥. Siitä hetkestä nautimme (mies tykkää järjestyksestä lähes yhtä paljon kuin minä :D)! Aina puhumme, että yritetään nyt säilyttää tämä järjestys ja kas kummaa, seuraavana aamuna näyttää jo ihan toiselta! Aiemmin ihmettelin, että kuka täällä sotkee, mutta vuosien mittaan olen huomannut kerääväni aina joko omia siellä täällä lojuvia tavaroitani tai pyydän esikoista keräämään omiaan… Toivon, että kuopuksemme tulisi tässä isäänsä eikä juuri jättäisi tavaroitaan lojumaan!

Tältä näyttää kotonamme tänä syksynä ennen kodin maltillisesti alkavaa pukeutumista jouluun! Ennen joulujuttujen saapumista haluan hieman karsia tavaraa, sillä nyt esillä on vähän sitä sun tätä, jotka ovat vain kiireessä ajautuneet paikoilleen sen kummemmin asiaa miettimättä. Lopputulos on sitten sellainen, että tavaraa on omasta mielestäni esillä hieman liikaa. Makuasioita; joku saattaa ajatella, että ei ollenkaan liikaa ja toinen ajattelee päinvastoin. Huomaan, että meillä on tavaraa esillä kuitenkin paljon enemmän kuin vaikka neljä vuotta sitten. Maku aina muuttuu ja välillä tykkää tällaisesta runsaammasta ilmeestä ja välillä karsitummasta. Nyt haluan hieman karsia, sillä joulun aika on yleensä niin kovin runsasta, että jos ne tähän vielä lisäisi, tulisi ihan tavaraähky!

Sain tuon keittiössä tällä hetkellä nököttävän huonekuusen miehen äidiltä jokunen vuosi takaperin. Yllättävän hyvin olen saanut pidettyä sen hengissä! Tuo on toinen huonekuuseni; ensimmäinen kuoli käsiini alle vuodessa. Tämä on tainnut kestää jo kolme tai jopa neljä vuotta! Kasvaa maltillisesti, mutta hyvinvoivana. Ihana ympäri vuoden, mutta etenkin näin joulun lähestyessä tosi kiva!

Viherkasveja meille on muuttanut parin viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa lisää… Nyt niitä taitaa olla lähes 15 ja tämä määrä on tällä hetkellä ihan riittävä. Löytyy pari-kolme peikonlehteä (olen istuttanut yhden lisää, kevättä odotellessa!), kaktuksia, jukkapalmua, kilpipiileaa, palmuvehkaa ja eräs kookas viikuna, joka ei näissä kuvissa näykään.

Tähän näkymään olen erityisen tykästynyt kotonamme:

Puolitoista vuotta sitten laitoimme tuon käytävän umpeen ja teimme sinne työhuoneeni. Nyt tuntuu siltä, ettei tuossa olisi ikinä mitään tyhjää käytävää ollutkaan! Väliseinän rakentamisella saimme neliöt tuostakin tilasta hyötykäyttöön ja bonuksena olohuoneeseen yhden tunnelmanurkkauksen lisää.

Nyt on pienet pojat syöneet iltapuuron, sämpylät sekä smoothiet, hihkuneet & lilluneet poreissa (pienempi ensimmäistä kertaa elämässään eikä hirmuisesti tykännyt :D) ja käyneet yöunille. Minä ajattelin sukeltaa joululehtien kautta Frendien maailmaan! Kivaa torstai-iltaa! 

/

Lupasin jonkin aikaa sitten kirjoitella kissojen kuulumisia ja niitä jo kyseltiinkin, joten nytpäs näitä olisi sitten luvassa! Kissaneitimme ovat jo hieman iäkkäitä ♥. Nuorempi täytti toukokuussa 12 (heillä hauskasti esikoisemme kanssa sama syntymäpäivä) ja vanhempi kisunen täytti syyskuussa 17. Nuorempi kissa eli Sissy on aika lailla ennallaan. Ei ole ulkoisestikaan muuttunut juuri lainkaan, en ainakaan itse sitä huomaa. Ei ollut moksiskaan kuopuksemme syntymästä, mutta esikoisen syntymä laittoi hieman pakkaa sekaisin. Hetkeksi vain. Rennosti elelevä matikainen kun on.

On edelleen perusilmeeltään suht jörö, vaikka luonne on hyvin lempeä ja leppoinen. On tottunut lasten rajumpiin otteisiin eikä ole moksiskaan, kuten ärhäkkäämpi kissakamunsa. Tässä hänen viimeisimmät poseerauksensa:

Siinä oli meidän sissukkainen, joka on erityisesti M:lle hyvin rakas. Hänellä onkin aina tapana sanoa, että Sissy on hänen kissansa.

Sitten meidän ikäneitimme, joka on aina ollut se minun sydäntäni lähempänä oleva kissa. Kissa, johon on muodostunut ihan erityinen suhde ja josta tiedän, että sellaista ei ikinä muiden kissojen kanssa tule muodostumaan. Tämä kissa on ottanut miehen lempi-ihmisekseen sen jälkeen, kun minusta tuli äiti ja vauva oli usein sylissäni. Olen onnellinen, kun hän niin onnellisen näköisenä miehen sylissä tai kainalossa iltaisin nukkuu ♥. Tigrun kanssa olimme alunperin kaksin ja nyt meitä on tässä perheessä jo kuusi!

Tigru voi yleisesti ottaen hyvin. Toki nukkuu paljon, mutta sitähän kissat tekevät tyypillisesti aina. Hän on edelleen ketterä, vaikkakaan ei enää niin usein korkealle hyppää. Nivelrikkoa on jo. Ruoka maistuu erinomaisesti. Viimeisen vuoden aikana hän on kuuroutunut lähes täysin. Tyypillinen vanhuuden vaiva, sanoi eläinlääkäri reilu vuosi sitten. Suretti kovasti, koska se oli ensimmäinen vanhuuden oire tuolla niin rakkaalla kisulla ♥. Tavallaan siinä kohtaa joutui myöntämään, että kissani on tosiaan jo aika vanha, vaikka ei siltä näytäkään. Meillä harvemmin käyvät vieraat ovat olleet ihmeissään, kun ovat kuulleet kisun iän! Moni ei meinaa millään sitä uskoa ja siitä olen tosi mielissäni, että hän näyttää niin nuorelta eikä vanhalta tai raihnaiselta. Toivottavasti hän on saanut elää meillä onnellista elämää ja toivotaan, että se jatkuu hyvänä ja onnellisena vielä vuosia!

Aluksi Tigrun kuulo vain huonontui ja piti huutaa tosi lujaa, jotta hän kuuli. Nyt hän ei kuule enää kimeitä vihellysääniä eikä juuri muutakaan. Onneksi kuuloaisti ei ole kissan aisteista se tärkein ja olen ajatellut, että ehkä kisu on vain hyvillään tässä meidän villien poikalasten perheessämme, kun ei kaikkea mekkalaa kuulekaan! Usein pojat leikkivät lattialla ja melutaso on melkoinen; silti Tigru nukkuu metrin päässä eikä tiedä mistään mitään :D.

Onneksi puolitoista vuotta sitten raskaana ollessani näin vaivaa ja kyselin Tigruun liittyen neljän eläinlääkärin mielipiteitä. Hänellä löydettiin silloin nisäkasvain ja kaksi ensimmäistä eläinlääkäriä pyysi minua harkitsemaan, kannattaako 15-vuotiasta kissaa enää leikata. En purematta niellyt noita mielipiteitä ja olin Ouluun asti yhteyksissä erääseen aivan mahtavaan kissatohtoriin, jolla olemme kisun kanssa pariin otteeseen käyneet. Hän oli sitä mieltä, että leikkaukseen ehdottomasti (”Kyllä oot sen velkaa Tigrulle!” kaikuu vieläkin korvissani), muuta ei edes harkita ja niinpä sitten ajelimme tunnin matkan päähän Edsevön eläinlääkärille, joka oli myös täysin leikkauksen kannalla.

Tunnin operaatio, noin vuorokauden toipuminen ja kissa oli oma itsensä eikä sen jälkeen ole ollut merkkiäkään kasvaimista! Surettaa ajatella niitä tapauksia, jotka vievät kissan tuollaisissa tilanteissa piikille, jos joku eläinlääkäri sitä suosittelee. Toki kaikkia täytyy harkita tapauskohtaisesti ja kissan yleiskunto vaikuttaa valtavasti, mutta meidän pikkutiikeri on niin hyväkuntoinen, että yksi leikkaus ei tuntunut missään! Enemmänkin minä olin puhkipoikki siinä raskauden puolivälissä, kun nukuin kissan kanssa sohvalla neljä yötä :D. Oli pakko, sillä hän ei mitään kauluria kaulassaan suostunut pitämään, joten tein hänelle vanhasta tuubihuivistani pöksyt haavan suojaksi ja jouduin sitten vahtimaan, ettei hän nuole haavaansa öisin. Siitäkin selvisimme! ♥

Täällä on talo hiljentynyt ja minäkin jatkan nyt keskiviikkoillan viettoani!
P.S. Täällä on tänään leikitty talven ensimmäiset lumi- ja mäenlaskuleikit!