/

Hyvää Itsenäisyyspäivää! ♥

Täällä vietetään tätä arvokasta juhlapäivää oman perheen kesken kotona. Mietin tuossa äsken, että meillä ei ole pitkään aikaan ollut tällaista päivää, että olisimme kaikki kotona koko päivän ihan vain neljästään kissojen kera! Huomasin, että tällaiset päivät ovat kyllä hyvin tarpeellisia aika ajoin tässä pikkulapsiarkihässäkässä. Tekee oikein hyvää ja saa kotijuttujakin tehtyä hieman verkkaisemmalla tahdilla…

Tähän postaukseen otin puoliltapäivin muutaman kuvan ja nyt eletäänkin tätä aikaa, jolloin saa olla kamera kädessä heti, kun vähänkään päivä kirkastuu! Niitä minuutteja ei montaa ole, jos päivänvalosta haluaa nauttia ja sitä kuviin hyödyntää. Aamupäivällä, ennen kuvien ottamista, ulkoilimme ja laitoimme pihalle parit valosarjat ja sytytimme kynttilöitä.

Olen viime päivinä karsinut tavaraa: sekä kodissa esillä että kaapeissa olevia, joista jälkimmäisiä olen laittanut kiertoon. Teimme viikolla esikoisen huoneeseen suursiivouksen ja tyhjensimme ihan kaikki kaapit ja laatikot lattialle, jonka jälkeen pesin ne kaapit ja laatikot, ennen kuin täytimme ne uudella järjestyksellä. Sieltäkin karsimme hieman tavaraa: osa myyntiin ja osa pikkuveljelle jemmaan. Nyt sinne mahtuu sitten pari pukin tuomaa lahjaakin, kun on enemmän väljyyttä ovien takana!

Amarylliksiä olen ostanut jo kaksi (vai jopa kolme, en muista). Ensimmäisen kuitenkin perinteisesti jo marraskuussa. Katkon niistä aina varret maljakkoon, sillä tykkään niistä enemmän kimppuna kuin ruukkuversiona. Ostan aina kaksivanaisen, jotta saan ikään kuin kaksi kukkaa yhden hinnalla :D. Valkoinen amaryllis on vuodesta toiseen lempijoulukukkani, niin ihanan kaunis ja juhlava, ilahduttaa myös tosi monta päivää! Kunpa näitä olisi vuoden ympäri, mutta sitten taas niiden jouluolemus ei tuntuisi miltään…

Eräältä ihanalta ystävältäni sain toissaviikolla kauniin enkelin ♥.

Yhden uuden jouluvalon ostin tänä vuonna: tämän messinkisen kynttiläkranssin vai mikähän lie onkaan virallisesti… Yleensä hieman kartan tällaisia ei-oikeita-kynttilöitä, mutta tässä se näyttää niin aidolta, että läpäisi seulan! Kynttilä tuntuu käteen ihan oikealta kynttilältä ja sen liekki lepattaa kauniisti. Se on myös juuri oikean korkuinen; osassa olen nähnyt näitä kynttilöitä täyspitkinä. Ripustin sen ruokailutilan ikkunaan:

Tässä pari pikkujoululahjaa itselleni: Cooee Designin Ball-maljakko (vuosia sitten olen hankkinut samanlaisen hiekan sävyssä) sekä Marimekon Oiva Loimu -kynttilänjalka, jonka löysin Facebook-kirppikseltä käyttämättömänä. Kuukauden olin tuota aktiivisesti etsiskellyt, kunnes se tuli tuolla tavoin vastaan – mikä tuuri! ♥

Pyrin nyt selkeyttämään kotia tavaran lisäksi värimaailman suhteen, sillä huomaan, että kotona on ollut viime kuukausina makuuni hieman liikaa väripilkkuja. Tai toki olen silloin niistä tykännyt, mutta nyt haluan yhtenäisempää ja valkoisempaa värimaailmaa. Joku varmasti ihmettelee ja jonkun silmään kotimme on varmasti hyvin valkoinen, mutta nämä kuvat eivät tokikaan kerro kaikkea kokonaisilmeestä. Nyt alkaa näyttää silmiini riittävän valkoiselta ja on mukava pukea kotia jouluun.

Joka joulu tavoittelen selkeää joulusisustusta. Minimalismiin en pyri, sillä se ei ole minua, mutta sellainen selkeä ja riisutumpi ilme olisi kiva, mutta aina ”epäonnistun” tavoitteessani, sillä haluan ne tietyt jutut esille joulusta toiseen ♥. Jokunen pienempi joulujuttu tulee vielä esille lähempänä joulua.

Yksi iso jouluaskel otettiin tänään, sillä kasasimme joulukuusen! Olemme joinain aiempinakin vuosina tehneet sen juuri näin itsenäisyyspäivänä. Illalla on sitten mukava istahtaa olohuoneen sohvalle Linnan juhlia seurailemaan, kun joulukuusi luo ihanaa tunnelmaa ympärilleen!

Kuusi on vasta kasattu ja oksat eroteltu, seuraavaksi se saa valot ylleen. Sitten ennen varsinaisia koristeita ajattelin kieputella sen oksille sellaista pientä, pallomaista helminauhaa – ensimmäistä kertaa ikinä! Ostin nauhaa pari pakettia jo yli kuukausi sitten, kun se tuli kaupassa vastaan. Voi olla, että itse koristeiden laittaminen jää huomiseen, sillä kello on jo neljä ja on taas aika aloittaa ruuanlaitto. Napsaisin tämän viimeisen kuvan miehen pitäessä kahvitaukoa, mutta tästä jo selviää tämä kuusemme vakiopaikka:

Millaisissa merkeissä Sinun itsenäisyyspäiväsi on sujunut? 

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

/

Kalenterissa on kääntynyt joulukuun lehti – ihanaa alkanutta jouluista kuuta teillekin! ♥

Viime viikko oli meille hyvin murheellinen, kuten sitä edeltäneet viikotkin. Aika lailla koko marraskuu… Rakas tätini saatettiin perjantaina haudan lepoon eli tuo black friday oli meille erityisen musta. Toisetkin hautajaiset on luvassa lähitulevaisuudessa; jo ensi viikolla. Näin emme olisi kyllä millään halunneet tätä joulunalusaikaa viettää. Tässä huomaa taas tämän elämän arvoituksellisuuden; hetkessä kaikki voi olla toisin!

Innostuin kuvaamaan vielä uudestaan näitä sinisiä hetkiä. Hieman enemmän olisi pitänyt kameran asetuksia säätää, mutta menkööt. Aikaa on niin rajallisesti, että joko kuvaan pikaisesti tai en kuvaa ollenkaan.
Kotoa löytyy nyt sen verran jouluista valoa, että nämä taitavat riittää. Olohuoneessa on ikkunatähdet ja kynttelikkö. Tähdet löytyvät myöskin keittiöstä ja ruokailutilasta. Parit pallovalotkin löytyy, vaikka niitä en kyllä jouluvaloiksi mielläkään. Vielä esikoisen huoneeseen ikkunatähti ja joulukuusi paikoilleen niin se on siinä! Joulukuusen ajattelimme viritellä tulevana viikonloppuna, ehkä jo itsenäisyyspäivänä.

Muistan kahden vuoden takaa, että silloin pystytimme joulukuusen joulukuun kolmas päivä! Tuo on yksi niitä hetkiä elämässä, joita en toivottavasti koskaan unohda. Olin hyvin aikaisin tuona samaisena aamuna tehnyt positiivisen raskaustestin ja sitä onnea hehkuen oli ihana koristella joulukuusta miehen ja esikoisemme kanssa! ♥

Tässä kuvassa keittiön pöytätähti ei vielä ollut paikoillaan, mutta nyt se nököttää tasolla tämän ikkunavalaisimen alapuolella:

Täällä on soinut jouluradio lähes aamusta iltaan; aina silloin, kun olen ollut kotona! Tänään iltapalapöydässä kuuluikin yllättäen M:n suusta: ”Jouluradio kuuluu jouluun! Jouluradiopistefi.” Ehkä hiukan petti pokka siinä vieressä! :D

Myöskin pikku-N on alkanut näyttämään jouluihmisen piirteitä (äitinsä ja isoveljensä tavoin)! Kun hoilottelen joululauluja, hän ottaa tukevan seisoma-asennon ja huojuu laulun tahtiin :D. Voi mun rakkaimpia muruja ♥. En jotenkin malta odottaa niitä jouluaaton hetkiä, kun saan seurata pieniä lapsiani niin touhukkaina ja jännittyneinä, pienempi varmasti hieman hämmentynytkin kaikesta erilaisesta, joka jouluaattoon kuuluu! Suunnittelen toteuttavani heille kartan, johon on piirretty tonttujen piilottamien lahjojen sijainnit. Molemmat saavat siis heti aamutuimaan yhdet lahjat, joiden parissa touhuta. Näin joulupukin odotus ei ehkä käy niin pitkäksi! Meillä joulupukki ei tosin vieraile vasta illalla, vaan jo iltapäivällä (yleensä neljän maissa), jotta aattoiltaan jää hyvin leikkiaikaakin.

Jospas siirtyisin hetkeksi Emmerdalen tai Solsidanin maailmaan ennen kuin uni ottaa vallan… Täällä on herätty tähän päivään klo 5, kiitos yksivuotiaamme, joten saattaapi tuossa ysin pintaan jo hieman väsyttää. Mies toivotti N:lle hyvää yötä ja sanoi, että nähdään aamulla, mutta toivottavasti ei viideltä :D. Sepäs jää nähtäväksi!

/

Nyt eletään päiviä, jolloin päivä ei tunnu valkenevan lainkaan! Aamulla on pimeää, aamupäivällä ja päivällä on harmaan hämärää, iltapäivällä alkaa olemaan taas pimeää ja sitä rataa… Tämä aika ei kuitenkaan ikuisuuksiin kestä; päivän huomaa pidentyneen jo reilun kuukauden päästä! Minua tämä synkkyys ei ole mitenkään kovin suuresti koskaan häirinnyt. Onhan se joskus tympeää, että päivät ovat niin harmaita, mutta koska sille ei mitään voi, täytyy vain sopeutua!

Ajatukset voi yrittää keskittää muihin yksityiskohtiin; nyt on se kotiin käpertymisen aika, tätä ei juuri kesällä tule harrastettua, sillä kesällä ollaan ulkona ja usein jossain menossa iltaan saakka. Tänä vuodenaikana voi tunnelmoida kotona, viettää saunailtoja, nauttia kynttilänvalosta ja takkatulen ritinästä. Tehdä hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan, oikaista loppuillasta (lasten käytyä unille) sohvalle ja katsella jotain hyvää sarjaa tai elokuvia. Ja koska tänä vuodenaikana ehkä väsyttää normaalia enemmän: mennä aikaisin tai ajoissa nukkumaan! Tämä viimeinen onkin ehkä se tärkein kohta. Levänneenä kaikki asiat tuntuvat paremmilta.

Tämä vuodenaika on myös tulvillaan sinisiä hetkiä, joita rakastan! Tuollaiseen hetkeen pysähdyin tänään keskellä kiireistä työpäivää. Kello oli iltapäivällä kolme ja oli pakko kaivaa kamera ohimennen esiin.

Olimme viikonloppuna pienellä minilomalla Vaasassa ja kotimatkalla autossa esikoinen kysäisi, että milloin laitamme kotiin niitä joulutähtiä. Tuntui niin hauskalta, koska olin itse juuri suunnitellut, että laitamme joulutähdet olohuoneen ikkunoihin seuraavana päivänä, sunnuntaina. Telepatiaa koen usein esikoiseni kanssa ♥. Niinpä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ripustimme joulutähdet ikkunoihin viisivuotiaani toiveesta jo lauantaina, aika lailla heti kotiin päästyämme!

Ja miten se miniloma näiden veljesten kanssa sitten menikään? Jos käy nukkumaan yhdentoista pintaan ja nousee ylös aamukuudelta, herättyään yöllä vähintään kymmenen kertaa, ei olo ainakaan levännyt ole. Milloin heräilimme esikoisen yskänpuuskaan, milloin kuopuksen uni-itkuun… Kunnes sitten M näki jotain erittäin pahantuulista unta aamukuudelta herättäen koko sakin, oli sama käydä laittamassa sauna päälle… Niin ja se meidän saunallinen huone sitten, heh heh. Sinne kun edellisenä päivänä saavuimme, huomasimme sen olevan kuuma pätsi! Huoneen lämmitys täysillä eikä säätö toiminut… Ainoa vaihtoehto oli vaihtaa huonetta, mutta koska saunallisia ei enää ollut vapaina, saimme käyttää näitä kahta (ei suinkaan vierekkäistä) huonetta: yöpyä ylemmässä ja saunoa alemmassa :D. Meidän hotellilomat eivät ole kyllä tänä vuonna menneet ihan putkeen, mutta ei sen väliä! Kotimatkalla päät univelasta kipeinä tietä eteenpäin tuijottaessamme totesimme, että meidän poikien kanssa ei vain kukaan voi nukkua samassa huoneessa, ei edes korvatulpat korvissa! Ihan hyvä, että sittenkin miljoonien pähkäilytuntien jälkeen skippasimme aurinkoloman tältä syksyltä… Kattellaan ensi syksynä tilannetta uudestaan!

Istun tässä ruokapöydän ääressä tätä postausta näpytellen, jouluradiota kuunnellen (siellä lempikanavani ovat Happy Holidays & Jazzjoulu) ja mietin, pitäisikö lämmittää glögin jämät jääkaapista… En ole niinkään sen perinteisen glögin ystävä ja tämän vuoden lempparikseni pääsikin Valion Hehku! Aivan valtavan hyvänmakuinen glögi, joka maistui jopa esikoisellekin pipareiden ja gouda-juuston kera. Tuossa kyseisessä glögissä maistuu aivan ihanasti kirsikka, kannattaa testata!