SFDAC5D21BE50EB4A6498502DF4C7CB29AF

Sunnuntai-illan ratoksi ihanan inspiroivia sisustuskuvia länsinaapurista!

Tykästyin kaikkein eniten tuohon ensimmäiseen kuvaan olohuoneesta – niin maanläheisiä, mutta kuitenkin herkullisia sävyjä! Olipa vuosia, jolloin en yhdistänyt noita kahta termiä toisiinsa, mutta niin se vain maku muuttuu!

SFD6BF33AF6281B40109B8CD96AC45DB571

SFDC7738D589EEF467FB672387D91CB261B

Mielestäni kivan näköinen koti kokonaisuudessaankin. Pieni koti, jossa neliöt on käytetty tehokkaasti ja asuntoon on saatu kivoja yksityiskohtia sisustusta elävöittämään. 

SFDF53C163F0F1B43AFABFA9E407478B9C9

SFDC0B3C73C13084C4DBC414694382632C8

SFDBA752128404747DDBA6CF2A3BBDEDBD2

11

Nyt näkee paljon oksia maljakoissa ja etenkin tämän värimaailman sisustuksiin ne mielestäni sopivat kuin nenä päähän. 

SFD0A8742A9C0884FE1895438C317AF8582

SFDE82027897ECC4E9998DEE06E917B8FAF

SFD33740130760645B7B552F03F9C804989

11

SFDAAE60DB93A654245B3A145447881F0AC

SFD7AEEBA9736D2415A8FAA741B8E5DCD6F

SFD6781A21FFB344073B27B20337883B821

sovrum

Tästä kodista löytyy yksi aika pitkäaikainen haaveeni, joka on nyt taas viimeisen vuoden aikana nostanut päätään. Tuohon haaveeseen mulla on ollut sellainen viha-rakkaussuhde: välillä olen haaveillut siitä kovastikin, välillä olen ollut siihen totaalisen kyllästynyt ja se on näyttänyt välillä silmissäni jopa hieman rumalta! Nyt on taas tuollainen ihanaihanaihana!-vaihe menossa. Kuka arvaa, mistä on kyse? ;)

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

Kaunista sunnuntaiaamua! ♥

Eilen oli niin mukava lauantaipäivä! Sen aamuisen runon mietteissä meni pitkälti koko päivä. Heti aamutuimaan olin suunnitellut meille runsaan aamiaisen herkullisine ja värikkäine tykötarpeineen. Siinä hitaasti aamiaispöydän antimia nauttiessa tuli idea pulkkamäkipäivästä – aurinko kun niin upeasti paisteli! Niinpä suuntasimme mahat täynnä pienten eväiden ja polttopuiden kera Halkokarin mäkeen. Olen itse asunut yli pari vuosikymmentä Halkokarilla, joten maisemat ovat enemmän kuin tutut. Muistelin niitä 80-luvun loppuvuosia, kun Roskarukalla oli vielä laskettelutoimintaa. Onko taustalla joku, joka on myöskin nuo samat lapsuusmuistot kokenut?

Pulkkamäestä kun lähdimme, poika simahti autoon samantien. Ei muuta kuin nukkuva lapsi omaan sänkyynsä päiväunille, mies autotalliin (halusi itse mennä, en suinkaan häntä sinne ajanut ;)) ja itselleni herkkukahvi ulkoilunjälkeistä pientä hytinää rauhoittamaan. Ruuanlaittoa, yhdessäoloa ja saunaa. Se normaali lauantaikaava! Niin ja pakko kirjata itselleni tänne muistiin, että eilen 19.3. poika nukkui ennätyspäikkärinsä: 2h45min. Pari kertaa piti käydä tarkistelemassa, että onko kaikki kunnossa… Pulkkamäki taisi vaatia veronsa, sillä normaalisti hän nukkuu päiväunia ruhtinaallisen tunnin verran. Eikä aina ihan sitäkään.

brunssi

Mies on ollut kolme viikkoa isyysvapaalla ja tuo oli vasta ensimmäinen brunssintapainen, jonka järjestin. Tämä asia täytyy ehdottomasti korjata, viimeistään pääsiäispyhinä! En voi muuten uskoa, että mies on ollut kohta kuukauden kotona! Aika on mennyt kuin siivillä ja jos pitäisi tätä aikaa arvioida, sanoisin, että vasta puolitoista viikkoa on kulunut. Meillä oli alustavana suunnitelmana lähteä laivallekin tässä, mutta eihän me mitään ehditty :D. No mutta, sinne voi mennä myöhemminkin ja eiköhän siellä ole kesällä vielä mukavampaa! Pääasia, että kaikilla on ollut kiva maaliskuu.

Käsky taisi käydä: alle metrin mittainen kävelee täällä ympäriinsä hokien äiti, isi uimaan!, joten ei kai se auta kuin ryhtyä uimalaukkua pakkaamaan! Aurinkoista sunnuntaipäivää teille!

Täällä oli silmät kyynelissä, kun törmäsin tähän runoon heti aamutuimaan muiden vielä nukkuessa. Sen luettuani oli kipitettävä takaisin sänkyyn, katsoa omassa sängyssään selällään, kädet pään päällä nukkuvaa lasta ja ajatella, kuinka siinä on mun koko maailma. Tietääköhän hän edes, kuinka rakas minulle on ♥. Sitä rakkauden määrää eivät mitkään sanat tässä maailmassa koskaan riitä kuvailemaan.

Halusin jakaa tämän runon teidän kanssanne, sillä mielestäni tässä on hyvin tärkeä sanoma. Usein arkikiireet imaisevat mennessään, mutta nyt on viikonloppu. Etenkin, jos viikonloppu on töistä vapaa, on nyt hyvä hetki omistautua omalle lapselleen. Viettää oikein kunnolla aikaa yhdessä, pysähtyä. Tehdä jotain kivaa tai vain olla. Ottaa toinen kainaloon, kysyä mitä hänelle kuuluu ja kertoa, kuinka tärkeä hän on.  

aamupalalla

Älä sano sitä huomenna

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Ennen kuin ruohonkorsi on venähtänyt.
Sano se silloin kun itkuiset silmät sinua katsoo,
jalka kiukuissaan lattiaa polkee.
Lasi maidosta vapautunut vielä kumollaan pöydällä pyörii.
Sano, rakastan sinua.

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun tuuli jo kaislaa kahtaalle huojuttaa,
maailma vetää ja houkuttaa.
Sano se silloin, kun sylisi jo lapselle pieneksi käynee
ja luopumisen tuska sisintäsi polttaa.
Sano se takertumatta,
sano rakastan sinua.

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun jo itsenäistä kukintaa taimesi kasvaa.
Kun maailman polte nuoria mieliä painaa,
sano se silloin, muuttumaton sydämesi on.
Sano, rakastan sinua.
Niin sydän sydämelle kaikuna vastaa
rakastan sinua
ja rakastan sinua.

-Birgit Leino: Korinpunoja, 1996-