/

Monessa paikassa sai viime viikonloppuna ihastella toinen toistaan upeampia pääsiäiskoristeita ja erityisesti -vitsoja! Täällä meilläpäin trullitellaan vasta tulevana lauantaina, joten tuota väriloistoa ei ole vielä omassa kodissa ehtinyt ihastelemaan. Muutaman pajunkissan laitoin kuitenkin jo maljakkoon tulevasta pääsiäisestä kertomaan. Joukkoon laitoin kolme keltaista tulppaania hieman väriä tuomaan:

Laitoin pajunkissat vaihteeksi läpinäkyvään maljakkoon ja näyttävätkin siinä oikein kivoilta! Näin oksat näkyvät juuresta saakka ja näyttävät kaareutuvan kauniisti. Viime vuoden pääsiäiskimppuni näkyy mm. postauksessani Pääsiäisilmettä kotiin. 

Pajunkissathan eivät tarvitse vettä maljakkoon, mutta koska joukossa on myös tulppaaneja, laitoin maljakkoon vettä. Täytyy vain pitää silmällä tuota maljakkoa, sillä pajunkissojen maljakkovesi muuttuu nopeasti ikävän ruskeaksi ja jättää kurjia rantuja maljakkoon. 

easter

Poika penkoi innoissaan hänelle antamaani laatikkoa, jossa pääsiäiskoristeitamme säilytän. Siinä samalla päätinkin ripustaa muutamat puiset pääsiäismunat pajunkissojen lomaan roikkumaan. Hempeän kauniit pastellisävyt sopivat mielestäni kivasti pääsiäisenviettoon:

pääsiäismuna

Meiltä löytyy noita puisia pääsiäismunia neljässä sävyssä: vaaleanpunaisina, hieman tummempana roosana, keltaisina sekä vaaleanvihreinä. Ostin ne viime vuonna Biltemasta! Niistä taisikin tulla heti ikisuosikit. 

Tästä tuli oikeastaan tällainen alkuviikon kimppu; täytyy pääsiäiseksi hommata uudet kukkaset, sillä nämä tulppaanit eivät varmaankaan perjantaita pidemmälle elä. Yksi pääsiäistipukin olohuoneesta löytyy, tosin poika kutsuu sitä kanaksi :D. Hauskaa Tikkutiistaita!

/

Aamulla ei oikeen irronnu juttua, olin niin kohmeessa! Mutta siis piti sanomani, et täällä on kaikki muuttunu! Ennen täällä oli vain yks pomo: minä. Nyt tuntuu et mä häärään ja joku muu määrää. Ja se pahinkin on tapahtunu: sehän alkoi käymään samalla ruokakupilla! Tosin onneks se loppu lyhyeen ja oon jo antanu anteeks. Se korvas sen hienosti tarjoilemalla meille omatoimisesti ruokaa. Ennen ruokaa tuli noin kolme kertaa päivässä, nykyään joskus jopa kuus! Kato vaikka miten hyvässä talvikunnossa mä oon:  

kissa

Vain tuon kamuni ansiosta! Se on niin antelias eikä yhtään niuho! Ja on sillä huono musti! Ei se muista, että vasta anto ruokaa ja minähän en kyllä muistuttele! Se ei muista myöskään miten käy, kun ei anna hännän olla rauhassa – joka kerta sama näpäytys. Sit mami aina sanoo ei saa koskea kissan häntään ja taas kaikki alkaa alusta. 

Oikeestaan kun tarkemmin ajattelee ni se taisin olla minä, joka alunperin tuolle pikkutyypille opetin, missä meidän murkinat sijaitsee… Että kaikkihan on sittenkin mun ansiota. Joo, niin on.

Hei, ruokakuppi kilahti – ja väsyttääkin vähän. Syömään ja unille – moi!