Päiväuniajat tulee yleensä käytettyä tehokkaasti. Vauvavuoden ajan tein silloin aina töitä (jos esikoinen oli päiväkodissa), sillä vauvahan tunnetusti nukkuu enemmän kuin taapero, jolla vuorokauden unimäärä on vauva-ajoista selvästi vähentynyt. Työt siis kannatti silloin aloittaa, sillä niitä ehti hyvin jopa tehdäkin! Nykyään saatan silloin hoitaa vain parit sähköpostit, tehdä jonkin laskun, päivittää some-kanavat tms. ja jättää isommat työhommat työpäivilleni.
Nyt kun olemme taaperon osalta vihdoin päässeet yhden päiväunen päivärytmiin, on hänen uniensa pituus aina mysteeri! Hän nukkuu päiväunensa aina ulkona rattaissa. Unet kestävät joko puoli tuntia, vajaan tunnin, tasan tunnin, puolitoista tuntia, kaksi tuntia tai erittäin harvoin kaksi ja puoli tuntia! Yleisin taitaa kotioloissa olla tunti, isovanhempien hoidossa lähes kaksi. (Mikä ihme siinäkin on???) Selvästi hän kuitenkin tarvitsee pitemmät päiväunet, jotta herää tyytyväisenä. Esikoinen oli 35 tai 45 minuutin torkkuja vetelevä napero, mutta se määrä unta päivällä riitti hänelle. Kaikki tapaukset ovat niin erilaisia, vaikka olisivatkin samasta puusta!
Niinpä nykyään saatan joskus tehdä jotain niinkin ällistyttävää, kuin juoda cappuccinon kaikessa rauhassa jonkin kivan ja inspiroivan lukemisen kera! Kotityöt pyrin tekemään ennen päiväuniaikaa tai sen jälkeen, sillä ne ovat sellaista puuhaa, jota voimme tehdä N:n kanssa yhdessä. Hän nauttii kovasti, kun saa tyhjentää apunani astianpesukoneen ruokailuvälinelaatikkoa tai täyttää/tyhjentää pyykinpesukonetta. Myöskin lelujen keräily ja muidenkin tavaroiden paikoilleen kuskaaminen on ihan superkiva askare tällä hetkellä!
Olen pitkästä aikaa kiinnostunut sisustuskirjoista sisustuslehtien sijaan. Lehtiä en ole hirmuisesti viime aikoina lukenut, mutta sisustuskirjoja on mukava selailla! Ostin läjän kivoja sisustuskirjoja käytettynä (My Residence uutena) ja niissä riittää vielä mukavasti inspiroitumista.
Löytyykö sinulta jotain tämän hetken suosikkia sisustuskirjoista? Saa suositella! :)
Mulla alkoi tänään päivä rentouttavalla käynnillä hierojan luona, kyllä tuli taas niin tarpeeseen! Viime perjantaille sain vain miniajan ikään kuin ensiavuksi parin päivän päänsärkyihin, mutta tänään oli pitempi käyntiaika. Oli samalla sekä rentouttavaa että mielenkiintoista, meillä oli nimittäin tosi hyvät keskustelut yrittäjyydestä. Inspiroiduin keskustelusta aika paljonkin, kun sain ulkopuolisen yrittäjän näkemyksiä asioihin ja sain tarkastella asioita eri näkökulmista!
Nyt ajattelin syventyä seuraavaan sisustuskirjaan nimeltä Kodikkaasti valkoista. Näillä uuteen viikkoon – mahtavaa sellaista teillekin! :)
Tämän illan postausaiheena toivomanne makuuhuone! Ottakaas vaikka kuppi kuumaa (esimerkiksi iltateetä) siihen viereen – nyt tulee pitkä postaus, heh!
Taisinkin jossain aiemmassa postauksessani jo mainita, miten meillä on huonejärjestelyt muuttuneet täällä viimeisten kuukausien aikana. Viime vuonna oli sellainen muutaman kuukauden ajanjakso, jolloin en oikein tiennyt, mikä on meidän vanhempien makuuhuone ja kuka siellä milloinkin nukkuu ja millä kokoonpanolla… Kun lopetin kesällä kuopuksen yöimetykset, piti mies hänelle lempeän unikoulun. Pian huomasimme, että kuopuksemme kanssa ei voisi kukaan nukkua samassa huoneessa, sillä hän näkee niin paljon unia; huutaa ja puhuu unissaan; joten siellä olisi mahdoton nukkua. Niinpä oli tehtävä päätös siitä, että hän nukkuu yönsä yksin omassa huoneessaan. Ja koska hän on aina ollut tapojensa suhteen erittäin tarkka tapaus, ei ollut vielä ajankohtaista muuttaa hänen nukkumapaikkaansa. Etenkin, kun hän loppukesästä yöimetysten loputtua/unikoulun myötä alkoi nukkua yönsä! Niinpä hän jäi nukkumaan siihen huoneeseen, jossa on nukkunut syntymästään asti: meidän entiseen makuuhuoneeseemme. Meidän makuuhuoneeksemme muodostui sitten kotimme kolmesta makkarista keskimmäinen.
Tämä huone on kerran aiemminkin toiminut makuuhuoneenamme – vuonna 2012. Sitä muutosta kesti noin vuoden verran, kunnes sitten muutimme taas takaisin alkuperäiseen makuuhuoneeseemme. Esikoisen synnyttyä tästä huoneesta muodostui työhuoneeni ja työhuoneenani se toimikin sitten useamman vuoden. Raskausaikana suunnittelimme tekevämme siitä vauvan huoneen, mutta vauva päättikin toisin. Eivätkä vauvat edes mitään omaa huonetta tarvitse, mutta heidän tavaroilleen jokin säilytyspaikka on ihan tervetullutta!
Vauvavuoden ajan huone oli vain yksi ylimääräinen makuuhuone ja siellä nukkui aina joku; milloin mies, milloin minä, milloin mies ja esikoinen. Kaikki muut vuorollaan, mutta ei ikinä sinne alunperin suunniteltu asukas :D. Huoneen ovi oli myös vuoden verran lähes aina kiinni, koska huoneessa oli sellainen sekamelska (sohvia ja sänkyjä yms.), että silmiä särki katsoa. Voitte siis nyt kuvitella, kuinka haltioissani olen, kun tätä ovea voi pitää auki – aivan kuin meille olisi yhtäkkiä ilmestynyt yksi huone lisää! Ja uskomatonta, mikä vaikutus tällä asialla on sellaiseen yleiseen tyytyväisyyteen kotona!
Syksyn ajan jahkailimme, mihin meidän vanhempien makuuhuone lopulta päätyisikään… Koimme, että oli helpompaa muuttaa koko meidän makkari huonekaluineen tähän kuin muuttaa pieni yksivuotias sänkyineen nukkumaan öitään toiseen huoneeseen, heh-heh.
Tuosta yläpuolella olevasta kuvasta näkyy hyvin se, miksi tykkään tästä asuinalueestamme: jokaisesta ikkunasta avautuu kauniit, rauhalliset maisemat, mutta silti naapurit ovat ihan lähellä (ei kuitenkaan ihan käsivarren mitan päässä) joka puolella tonttia. Tuostakin kuvasta näkyisi yksi naapuritalo, jos olisin siirtänyt kuvakulmaa aavistuksen oikealle!
Tunnelmaa makuuhuoneeseen
Mitään uusia huonekaluja en halunnut tähän huoneeseen ostaa, sillä ei ole tietoa, kuinka pysyvä tämä huonejärjestyksen muutos nyt onkaan. Kestääkö tämä vuoden vai viisi vuotta; jää nähtäväksi ja hankintoja tehdään sitten ajan myötä, jos tarpeellista. Niinpä täällä on entisen työhuoneeni iso kaappi sekä yksi laatikosto ja lipasto. Mies piti huonona ideana siirtää laatikosto ikkunanurkkaukseen ”Sehän näkyy ikkunoista ulos!”, mutta mielestäni se on ehkä paras yksityiskohta koko huoneessa. Kiva tunnelmanluoja yhdessä pöytävalaisimen kanssa! Tätä ikkunanurkkausnäkymää tulee monesti vilkaistua keittiöstäkin kokkailujen lomasta. Ja nurkkauksessa palaa ehdottomasti iltaisin tuo himmeä valo! Jouluna nurkkauksessa oli joulutähti ja voi miten nautinkaan vain makoilla tuolla ja katsella ympärilleni ♥.
Tilasin huoneeseen pari vuotta sitten pimennysverhot; samalla kun esikoisenkin huoneeseen. Hänen huoneeseensa valitsin ne tummanharmaina, tänne puolestaan hiekan sävyssä. Ja kylläpäs olen ollut tyytyväinen, sillä rakastan tuota sävyä yli kaiken! Tuo sävy on hieman sellainen hiekan, mudan ja suklaan sekoitus – täydellinen juuri tähän meidän makkariin!
Verhot ovat eri paria tällä hetkellä, sillä makustelen mitä teen tuon sängyn takana olevan paneeliverhon suhteen – ideoita? Tilasin huoneeseen nuo valkoiset pellavaverhot, sillä sälekaihtimia ja pimennysverhoa on vaikea käyttää kankean paneeliverhon takaa. Nyt vasta toinen pellavaverho on paikoillaan, mutta toisen kohtalo täytyisi ratkaista, sillä se ei voi paneeliverhon tavoin olla sängyn takana. Ehkä kiepsautan sen helman vain solmulle… Vai olisiko teillä parempia ideoita?
Jokusen taulun tahdon seinälle; lipaston päälle kertyi muutama rauhallisen sävyinen taulu kuin itsestään olohuoneen taulurumbasta ja oikeastaan tykkään niistä kovasti tuossakin! Ehkä kuitenkin nostamme ne seinälle, jotta saan tuohon tyhjää pöytätilaa ja jonkin kivan asetelman. Niin ja tapettinahan täällä on vielä tuo sama ruusu… Sen tilalle olen miettinyt jotain vaalean beigen sävyistä maalia.
Yöpöytinä tai oikeastaan laskutasoina toimivat hyvin pari vanhaa kirppisjakkaraa:
Täällä viihtyvät kissatkin
17-vuotias kisulainen ei ole edelleenkään innostunut kamerasta ja sen kyllä huomaa. Mutta tämä uusi makuuhuone – tästä hänkin on innoissaan!
Olen suunnitellut sellaista arki-iltaa, että linnoittaudun makkariin heti sen jälkeen, kun lapset ovat käyneet yöunilleen, ja tuijotan nenä tabletin ruudussa kiinni Emmerdalea monta jaksoa putkella! On taas monta rästijaksoa – pitäisiköhän tuo toteuttaa tänään, kun lapsetkin jo nukkuvat…
Vuoden ensimmäinen tulppaanikimppu! Olin suunnitellut ostavani valkoisia tulppaaneita, jotka olisin laittanut maljakkoon vaaleanpunaisten terttuneilikoiden kera, mutta eipä tietenkään juuri noita sävyjä löytynyt. Täytyi sitten vaihtaa värit toisinpäin ja ihan kiva tuli näinkin:
Valkoinen Aalto-maljakko pääsee aina alkuvuodesta esille, sillä se on minusta erityisen kaunis tulppaaneiden kanssa. Olen saanut sen mieheltä synttärilahjaksi yli kymmenen vuotta sitten. Asuimme silloin vielä edellisessä vuokrakodissamme. Kaapista löytyy näitä pienempinä myös, ovat sävyltään kirkkaita.
Minulla onkin ollut tammikuun alusta lähtien mielessäni käydä kaikki maljakkoni läpi ja tehdä osalle niistä tehopesu, samalla karsia valikoimaa, mutta vielä ei ole ollut sopivaa saumaa tähän. Siihen täytyy varata yli tunti keskeytyksetöntä aikaa, jotta siihen viitsii ryhtyä, sillä kaikki täytyy ensin levittää ruokapöydälle, jotta näkee kokonaisuuden. Tykkään kaikesta tuollaisesta järkkäilystä, jos siihen on aikaa ja se oikea motivaatiohetkensä!
Olen saanut jonkin valtavan sisustuskärpäsen pureman tuossa vuodenvaihteessa. Toki sisustus on aina ollut lähellä sydäntäni ja tykkään hääräillä kotona sen parissa aina silloin tällöin, mutta nyt tämä sisustusinnostus on päällä jotenkin eri mittakaavassa!
Myös tämä blogini tuntuu nyt erilaiselta, kun olen saanut järjestettyä tälle aikaa arkemme keskeltä. Tuntuu, että vihdoin rankan vauvavuoden jälkeen alkaa olla pieniä tuokioita, kun voin tehdä jotain muutakin mielekästä kuin yritykseni töitä. Jotain ihan omaa juttuani, vain itseäni ajatellen. Sain tähän neuvolan taholta ikään kuin kehoituksen ja se jotenkin avasi silmäni. Olin jo vähän kadottanut itseni parin viime vuoden aikana ja on tärkeää avata silmänsä sille ja alkaa ajattelemaan enemmän itseään. Turhan usein vain äidit uhrautuvat ja isät pitävät kiinni menoistaan ja harrastuksistaan. Niin se ei saisi olla! Tämä muistutuksena teille muillekin pienten lasten äideille! Meillä on oikeus yhtä suureen tai pieneen määrään omaa aikaa kuin puolisoillammekin ♥.
Voisiko tämä olla sellainen oman hyvinvoinnin viikko? Sovitte puolison kanssa jo tänään, että viikonloppuna silloin ja silloin on sitten minun oma aikani. Laitatte vaikka kellonajankin kalenteriin ylös, jos se muuten meinaa jäädä muiden menojen jalkoihin tai unohtua!
Me teemme miehen kanssa usein siten, että jaamme viikonlopun toisesta päivästä omat ajat molemmille ja silloin voi sitten tehdä jotain sellaista, mistä nauttii. Viime lauantaina meillä oli ohjelmassa tuollaiset tuokiot. Mies vietti ensin puolitoista tuntia omissa jutuissaan, sen jälkeen teimme yhdessä pizzaa ja kun olimme syöneet, alkoi minun puolitoistatuntinen ennen lauantai-illan saunaa. Suosittelen lämpimästi!
