Palataanpas tänään olohuoneeseemme ja sen mahdolliseen sohvamuutokseen, josta olen jo hyvän tovin haaveillut! Olen siis haaveillut, suunnitellut, kaavaillut ja vahvasti halunnut uutta sohvaa olohuoneeseemme. Nykyinen ei vain enää miellytä, useastakaan syystä. Tämän nykyisen sohvamme pohjalta olen kirjannut uuden sohvan kriteerit ja ne ovat seuraavat: vaalea sävy (vaaleanharmaa vahvin ehdokas), mukavuus, helppo puhdistettavuus. Jälkimmäinen tarkoittaa siis konepestäviä päällisiä, jotka nykyisessäkin sohvassamme ovat, mutta istuintyynyissä ovat vain niin kireällä, että en ole saanut niitä vetoketjua rikkomatta pois! Tärkeää olisi myös se, että imuri mahtuisi sohvan alle ja tätä ominaisuutta ei nykyisessä sohvassamme kunnolla ole; imuri mahtuu vain sohvan etureunaan. Muita kriteereitä ovat suht siro ulkomuoto sekä mieluiten metallijalat. Saa ehdotella, jos tulee mieleen jokin mukiinmenevä sohvayksilö! :)

Sain yhtenä päivänä idean (tässä kohtaa mies yleensä joko pyörittelee silmiään tai huokaisee äänekkäästi, mutta uskon, että te kuuntelette/luette mielenkiinnolla!), että mitäs jos ostaisimmekin vain kolmen istuttavan vaaleanharmaan sohvan ja toiseksi sohvaksi siirtäisimme valkoisen Kivik-sohvan pojan huoneesta? Nimittäin siinä vaiheessa, kun poika siirtyy omaan huoneeseensa nukkumaan, sohvalle tulee lähtöpassit eikä sille ole muuta paikkaa kodissamme. Näin saisin valkoisenkin sohvan, mutta miltä näyttäisivät ikään kuin eriparisohvat samassa huoneessa? Onko tuhoon tuomittu idea?

livingroom

Isompi sohva tulisi nykyisen sohvamme paikalle olohuoneen pitkää seinää vasten ja pienempi valkoinen sohva siten, että siinä istuttaisiin selkä olohuoneen toisia ikkunoita vasten niin, että telkkari jäisi istujan oikealle puolelle (ylläolevassa kuvassa sohva olisi kutakuinkin nojatuolin paikalla). Tätä valkoista sohvaa vastapäätä olisi nojatuoli tai kaksi ja näiden kaikkien keskellä sitten sohvapöytä. Tällainen ajatus mulla nyt muhii mielessäni. Miltä kuulostaa? Mies suostuisi ajatukseen sillä ehdolla, että minä käyttäisin valkoista sohvaa, sillä hän ei mahtuisi makoilemaan siinä kunnolla :D. Itsehän en ole juurikaan kotimme sohvaa viime kuukausina kuluttanut, joten…

Sohvapöydäksi himottaisi jotain pyöreää ja Muuton Around-pöytä tammisena on pyörinyt mielessäni jo yli vuoden… Sen kaveriksi sopisi pienempi, mutta korkeampi pyöreä pöytä valkoisena ja metallisena – tällainen löytyy esimerkiksi Adealta! Tuo kahden istuttava valkoinen sohva on jo olemassa, samoin Valokki-matto sekä Soihtu-lattiavalaisin. Verhotkin (ja verhotangot) olohuoneesta voisi ainakin kesän ajaksi poistaa kokonaan…

olohuoneeseen

Mitä sanoo raati: olisiko tällainen kokonaisuus hitti vai huti?

Hei te samankaltaisessa elämäntilanteessa elävät; kuinka usein törmäätte Onko jo toinen tulossa? -kysymyksiin? Olen nimittäin tässä itsekseni hämmästellyt erästä seikkaa… 

Että mikä siinä on, kun alat seurustelemaan ja olette seurustelleet ehkä jopa-jo-kokonaisen vuoden, niin kyselyitä alkaa tulemaan: millos niitä häitä tanssitaan?

Mikä siinä on, kun rakennatte taloa ja olette vasta muuttaneet (mikä ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikki on valmista, kun on pihahommat sun muut…), niin heti alkaa kyselyitä satelemaan: millos teillä niitä pikkuaskeleita kuullaan?

piha

Ja ei, sekään ei riitä, että pulla on jo uunissa. Sitten kysellään jatkuvasti, kumpi sieltä on tulossa ja sitä sukupuolta arvuutellaan aamusta iltaan. Nimiä toki myös. Lähellä laskettua aikaa tietysti asiaankuuluvat joko nyt, entä tänään, no huomenna jo varmasti

Nämä eivät kuitenkaan ole läheskään pahimmasta päästä. Kun taas sitten esikoinen on syntynyt, erehdyt luulemaan, että nyt saa olla uteluilta rauhassa, nythän meillä on tämä kullanmuru. Kunnes lapsi lähestyy vuoden ikää ja kyselyt alkavat. Joko on toinen tulossa? No ainakin työn alla? Tuollaisen kysymysparin sain taannoin eräältä puolitutultani; kuusikymppiseltä mieheltä ja olin lentää selälleni. Oikeastiko ihmiset kyselevät tällaisia lähes tuntemattomilta ihmisiltä? Tai ehkä vielä pahempaa: läheisiltään? Me olemme miehen kanssa olleet todella onnekkaita, sillä meidän lähipiirimme ei ole meiltä koskaan moisia udellut, mutta kyllä tuota tapahtuu ja meihinkin kohdistuu, juuri noiden puolituttujen suunnalta. 

Yleensähän nuo tulee otettua ihan huumorilla ja naureskeltua, mutta samalla mielessä käy myös, että on se aika tunkeilevaa eikä tulisi kyllä omaan mieleen udella vastaavaa. Lapsiasiat ovat hirmuisen henkilökohtaisia eikä kysyjä voi koskaan tietää, miten arka paikka se on sille, jolta asiaa kysytään tai udellaan. Mielestäni on myös hyvä muistaa, että se, että perheessä on jo yksi lapsi, ei tarkoita sitä, että perheeseen automaattisesti syntyy toinen tai useampi lapsi lisää. Toiset valitsevat tämän tien itse, mutta on myös hyvä pitää mielessä, että joskus lapsiluku jää yhteen, omasta tahdosta riippumatta. Se, että saa yhden lapsen, ei mitenkään ratkaise sitä, että voi saada useita lapsia. 

jalkapallo

Yritin etsiä tähän erästä lehtiartikkelia, johon törmäsin pari kuukautta sitten, mutta en harmikseni sitä enää löytänyt. Siinä oli kirjoitettu hyvin siitä, miten kahden vuoden ikäero lapsilla ei ole ihmislajille terveellisin vaihtoehto, vaan vähintään kolmen vuoden ikäero olisi parempi. Sekä fyysisen että henkisen jaksamisen kannalta. En uskalla tuosta artikkelista enempää tähän kirjoittaa, kun ei ole lähdettä muistissa, mutta se oli tosi hyvin kirjoitettu ja nyökyttelin useassa kohtaa. Ehkä joku teistäkin luki sen?

Olen nimittäin tässä viimeisen puolen vuoden ajan kiinnittänyt huomiota myös siihen, miten kahden vuoden (tai vielä pienempi!) ikäero lapsilla tuntuu olevan lähes vakio. Kun esikoinen täyttää kaksi vuotta, on äidillä sylissään joko vauvamaha tai sitten vauva. Jos ihan rehellisiä ollaan, tunnen välillä paineitakin tuosta. Täytyisikö meilläkin olla niin, kun melkein kaikilla muillakin? Aivan kuin niin kuuluisi olla ja jos ei ole, olemmeko muka jotenkin omituisia? Olenko jotenkin äärimmäisen itsekäs, jos tahdon päästä helpommalla ja tahdon muistaa näistä vuosista myöhemminkin jotain muutakin kuin sumua? Jos tahdon nauttia esikoisestani mahdollisimman paljon enkä vielä jakaa huomiotani toiselle lapselle? Jos tahdon muistaa myös mahdollisen kuopukseni vauva-ajasta asioita ilman, että se menee ”siinä sivussa”. Toki tiedostan erittäin hyvin, että lasten ajankohtaa/lukumäärää ei tuosta noin vain päätetä, se lopullinen päätös asiasta on aina ylemmän voiman käsissä ♥.

Tällaisia ajatuksia on kuitenkin viime viikkoina mielessäni pyörinyt ja nyt tuntui, että ne täytyy päästää ulos! Olenko ajatusteni kanssa yksin?

Aurinkoista kesäkeskiviikkoa! Miten olisi yksi kaulakoru?

Starttasin aamulla MioSa. designin sivulla arvonnan sen kunniaksi, että sivulla on jo yli 700 tykkääjää – kiitokset teille! Koska kaikki eivät ole Facebookissa, täytyy tietysti tasapuolisuuden nimissä startata toinen kisa täällä blogin puolella, eikös vain! Tähän kisaan voivat osallistua kaikki jättämällä itsestään nimimerkin sekä sähköpostiosoitteen, josta vaivatta tarpeen tullen tavoittaa. Kun jätät sähköpostiosoitteen sille varatulle riville, se näkyy ainoastaan minulle.  

Voittaja saa valita itselleen toisen näistä puuhelmikaulakoruista: joko vaalean hempeän minttuisen version tai sitten räväkän mustanpuhuvan minttuisen version. Molemmissa on nauhana mokkanauha, jonka pituus on 80 cm. Puuhelmet on maalattu erittäin laadukkailla, tuoksuttomilla maaleilla.

puuhelmikaulakoru

MioSa. designin sivulla näkyy jo muutama kaulakorumalli, mutta se on vasta alkua; lisää on tulossa koko ajan tasaiseen tahtiin. Minulta voi tilata kaulakoruja myös omien toiveiden mukaisesti; sävyvalikoima on aika monipuolinen ja onpa kuvioissa jokunen uutuussävykin kesän kunniaksi! Näistä kerron kuitenkin myöhemmin lisää, nyt kahvia nauttimaan!

Eli jos tahdot osallistua tähän arvontaan, jätä kesäterveiset tämän postauksen kommenttiboxiin ensi lauantaihin 2.7. klo 18 mennessä! Arvonta on päättynyt. Voittaja julkistetaan sunnuntai-iltana.