Alkuviikon sisustusinspiraation tarjoaa tämä koti:

sfdc2f83841fe4f47f99460183d9c3f977c

sfddf5973e119904ebf96c73b0ed470462b

sfdf85a54cebcda44edab6d0876a39966f5

sfd09bc1526444e433d985c7e55527e2476

Odotan kuumeisesti päätöstä siitä oikeasta kaapista olohuoneeseemme! Tilannehan on siis se, että olohuoneen tulevan kaapin paikalla nököttää tällä hetkellä sohvapöytämme sekä muutama laatikollinen uuden kaapin sisälle päätyvää tavaraa… Tämän vuoksi kuvia olohuoneestamme ei tulla näkemään ennen kuin kaappi on paikoillaan. Olohuone ei siis todellakaan tällä hetkellä inspiroi kaivamaan kameraa esille! Tosin jonkin verran huolestuttavaa on se, että viikonloppuna polttelin muina naisina kynttilää olohuoneen sohvapöydällä, joka on seinässä kiinni ja jonka päällä on laatikko jos toinenkin. Niin sitä vain kaikenlaiseen tottuu! Nyt kuitenkin havahduin, että hei, ei tähän tarvitse tottua, vaan homman voisi jo hoitaa alta pois… Mutta mutta, olen ihan umpikujassa kaapin suhteen enkä tiedä, mikä olisi paras vaihtoehto… Taidankin kirjoittaa tästä ihan oman postauksensa, jos saisin teiltä vinkkejä tai ainakin uutta näkökulmaa asiaan!

sfda9cc552597d14decad137f34ce6ec5b8

sfdfa2ce88fa6974d45a397374df55f3ee0

sfd593bb2dbf52245c3b38ef152ce833f4c

Ihastelen tämän kodin olohuonetta, jossa kaikki on niin kauniisti ja siististi omilla paikoillaan. Lopputulos on kaunis ja kodikas. On kauniita huonekaluja, asetelmia ja tauluja! Kaipaisin olohuoneeseemme lisää tauluja, mutta niidenkään suhteen en osaa päättää, millaisia… Meinaa puskea jonkinmoista ähkyä päälle, etenkin kun kuvat sekä kodit toisensa jälkeen esittelevät samoja tauluja. Tämän vuoksi moneen ehtii kyllästymään heti alkuunsa ja näin on käynyt jo muutamalle omallekin taululleni; olen omistanut ne jo vuosikausia, mutta nyt niitä näkee joka paikassa. Näin ollen säilytän niitä kaapissa – ei hyvä!

inspis

sfdb3feb9c9c88a4279a3fa348d12696472

sfd4e66c2ca63d44efdb444e65a4f6c1a0a

sfd3acdc950041543dda9d99d2fa3839ea5

Taidanpas seuraavaksi tehdä jälleen pientä lipastonmetsästysreissua, jos löytyisi lisää vaihtoehtoja nykyisten rinnalle… Näistä sekalaisista sisustusmietteistä: mukavaa alkanutta viikkoa!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

Ruokailutilassamme on nyt jonkin aikaa ollut tällainen vihreä nurkkaus, kiitos viimeisimmän viherkasvihankintani. Kyseessä on jonkin sortin fiikus, googlettelu kertoi että viherkasvi olisi pienilehtinen limoviikuna. Tykkään tästä aivan valtavasti! Nyt olen vain vähän huolissani, että osaanko hoitaa tätä oikein… Luin aiemmin jostain, että jos sitä kastelee liikaa tai liian vähän, se alkaa tiputtamaan lehtiään. Nyt viimeisten päivien aikana lehtiä on jonkin verran lattialle varissut enkä ole varma kummasta se johtuu: liiasta vai liian vähästä kastelusta :D. Multa ei tunnu mitenkään rutikuivalta eikä läpimärältäkään eikä minulla ole sellaista multasormea, joka heti kertoisi, missä vika. Olen antanut ohjeiden mukaan pintamullan hieman kuivahtaa kastelukertojen välillä, olen suihkutellut lehtiä ja paikkanakin tuo nurkkaus on ihan valoisa. Ehkä voisin testata, jos se viihtyisi paremmin olohuoneessa, jossa on vielä valoisampaa. Harmittaa, jos tuo ihanuus on kohta mennyttä… 

025

Tällaiselle onnettomalle viherkasvien hoitajalle ehkä aavistuksen verran haasteellinen yksilö :D. Tämä oli kuitenkin heti siihen törmättyäni pakko saada ja hoito-ohjeita tuli googleteltua vasta kotona… Mielestäni se on tuonut ruokailutilan valkoisuuteen ihanan väripilkun ja kodikkuutta. 

vihrea_nurkkaus

fiikus

066

Jäänpäs odottelemaan, jos jollain teistä olisi jakaa jotain kikka kolmosia… Leppoisaa lauantaipäivää!

Tämä on taas sarjassamme en voi, koska joku ei tykkää/joku hermostuu/joku kivittää… Huomaan, että ajattelen tuolla tavoin nykyään huomattavasti enemmän blogia kirjoittaessani kuin esim. kolme vuotta sitten. En itsekään oikein tiedä, miksi näin on käynyt tai mistä se johtuu.
Tämän kyseisen aiheen kohdalla ärsyttää ehkä eniten se, miten joku ajattelee tästä jo tässä vaiheessa puhumisen tarkoittavan sitä, että eletään tulevassa eikä osata keskittyä nykyhetkeen. Sillä sitähän tämä ei todellakaan ole. Osaan vallan hyvin elää tässä hetkessä, mutta tulevasta haaveileminen vain kuuluu luonteeseeni ja saan siitä iloa sekä inspiraatiota, potkua päiviini. Näin ollen, voiko se olla pahasta? Aivan kuten vauvaa odottaessani mietin usein hänen syntymänsä hetkiä sekä ensimmäisiä päiviä. Ei se tarkoittanut, etten osannut nauttia käsillä olevista hetkistä tai sitäkään, että luulin jo eläväni tulevassa; se oli pelkkää haaveilua. 

Tämän pohjustukseni tarkoitus oli kertoa, että tänään päivääni on tuonut iloa seuraava fakta (kiitos Facebook-kaverin aamuisen jaon, sain tämän tietooni!): jouluun on tasan 100 yötä ♥. Sata yötä jouluun on… Mutta jos tuota hieman tarkemmin ajattelee, niin ei läheskään noin paljon, sillä joulu, tuo viides vuodenaika, starttaa jo loka-marraskuun vaihteessa! Hyvin usein jo lokakuussa aamuni ovat alkaneet joululauluilla, mutta nyt tuossa on ensimmäistä kertaa pieni huolenaihe: mitäs jos taaperoni huudahtaakin Ei tätä! Ei nimittäin lainkaan tuulesta temmattu ajatus, sen verran käytetty tuo sanapari nykyään on… Esimerkkinä voisin kertoa sen, kun hän haluaa katsella lastenohjelmia ja laitan telkkarin sekä digiboxin päälle. En ehdi saada edes tallennettujen lastenohjelmien listaa auki, kun kuuluu hiljaisen kohteliaalla, mutta erittäin päättäväisellä äänellä Ei, ei tätä. Olen muutenkin viime päivinä miettinyt, että kylläpäs alle 2-vuotiaan lapsen kanssa oli helppoa! Enpä olisi uskonut! Se ensimmäinen vuosikin, vaikka oli ympärivuorokautista tissuttelua, niin aah, niin iisii! :D 

100joulu

Mukavaa iltaa! T. erään pikku-uhmiksen äiti.