/

 

Hyvää alkanutta helmikuuta blogimaailmaan! ♥ Tänään oli (ja on edelleen) meidän elämässämme hyvin jännittävä päivä; tätä päivää on odotettu sekalaisin tuntein ja nyt se vihdoin koitti. Palaan tähän aiheeseen blogissani kuitenkin vasta hieman myöhemmin – nyt helmikuu käyntiin näillä ihanilla sisustuskuvilla!

Nämä aurinkoiset sisustuskuvat sopivat hyvin tähän päivään, sillä ainakin täällä meilläpäin pilkistelee tällä hetkellä aurinko pilvien lomasta. Kevättalven aurinko! ♥

Tämä koti on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että jos tahtoo vaaleaa kotia, ei sen välttämättä tarvitse valkoista tarkoittaa. Vaalean yleisilmeen saa muillakin sävyillä! Tämän kodin seinissä on ihanan lämmin, mutta kuitenkin jotenkin myös viileä sävy. Tuollainen hiekan ja greigen sekoitus, johon ruskea lattia tuo aavistuksen lisää lämpöä.

Olen jo muutaman kuukauden ollut tykästynyt ruskean eri sävyihin sisustuksessa. Suht jyrkkä ei tummanruskealle (no ehkä sellainen suklainen menettelee :D), mutta juurikin hiekan ja greigen aavistuksen viileämmät sävyt osuvat ja uppoavat! Olen odottanut, meneekö tämä ihastus ohi, mutta ei vielä ainakaan. Eikös ne sohvatyynyt ole edullinen ja helppo tapa tuoda näitä sävyjä omaankin kotiin..? ;) Ihan sellaista täydellisen sävyistä en ole vielä löytänyt, joten vinkkejä otetaan vastaan! Näihin yhdistäisin enemmän kuin mielelläni hentoja vaaleanpunaisen sävyjä, puuteriroosa taitaa olla just oikea sävy! Sellaisia kaapista jo löytyykin.

Tuntuu, että tammikuu oli yksi silmänräpäys ja nyt ollaankin jo helmikuussa! Tässä kuussa tuleekin olemaan monenlaista kivaa tapahtumaa: viikonloppulomaa naapurikaupungissa, ystävänpäivää ja myöskin Rukan loma häämöttää edessäpäin! Paljon mukavaa odotettavaa siis!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

/

 

Sunnuntai-ilta ja eräs ihana valaisin mielessä! Törmäsin tähän kyseiseen valaisimeen ensimmäistä kertaa joskus viime talvena muistaakseni. Sen jälkeen se on aina välillä pyörinyt mielessäni, sillä haluaisin olohuoneeseen ja ruokailutilaan uudet kattovalaisimet. Olohuoneeseen kattovalaisin ei kyllä ole edes välttämätön, sillä siellä on kattospotteja emmekä juuri koskaan käytä olohuoneessa kattovalaisinta. Lattia- ja pöytävalaisimet luovat paljon kivempaa tunnelmaa, joten käyttö on rajoittunut lähes pelkästään niihin.

Ruokailutilassamme on ollut nyt muutaman vuoden Kartellin FL/Y-valaisin, josta kyllä tykkään edelleenkin, mutta tila näyttää niin valkoiselta, että tahtoisin siihen jotain pehmennystä/lämpöä ja niin tämä valaisin palasi taas mieleeni. Kyseessä on Normann Copenhagenin Bau:

(Kuvat lainattu Normann Copenhagen, Flinders design Deutschland, Design Bestseller -blog.)

Valaisinta saa myös räikeämmässä monivärikombossa, mutta itse valitsisin tämän koivunsävyisen. Valaisinta on sekä pientä että isoa kokoa, meille muuttaisi jälkimmäinen. Bau kootaan itse ja näin siitä tulee aina hieman uniikki jokaisen kokoajan käsissä. Livenä en ole tätä koskaan nähnyt, joten en tiedä, miten se tarkalleen ottaen valaisee. Onko valo koivukiekkojen lomassa hämyisää vai miltä se näyttää… Löytyykö joltain teistä tämä kotoanne? Onkohan tästä lukuvaloksi ruokapöydän yläpuolelle? Nimittäin nykyinen valaisee niin, että jopa olohuoneessa näkee sen ansiosta lukea – ihan samanmoiselle teholle ei ole tarvetta.

Tämä on mielestäni tosi kaunis valaisin ja ihanan rennolla tavalla! Se on selvästi jäänyt mieleeni kummittelemaan, niin ihastuttavalta se kuvissa näyttää! Mitäs te sanotte: hitti vai huti?

/

 

Täällä vietellään leppoisaa kotiviikonloppua. Sellaista, jonka varalle ei juurikaan etukäteissuunnitelmia viikolla tehty. Eilen olin aamupäivän pojan kanssa kaupungilla; ostin hänelle uudet yöhaalarit (huh mikä urakka oli löytää kivat 104-senttisinä!), ajelimme liukuportailla ja hisseillä :D ja lopuksi kävimme myös jätskillä. Iltapäivällä mies ehdotti pulkkamäkeä ja niinpä lähdimme hetken mielijohteesta sinne pulkka, polttopuut ja eväät kainalossamme. Oli ihanan tunnelmallista, kun alkoi jo hämärtää ja pimeäkin tuli aika nopeasti. Pulkkamäen valoista ja nuotiosta tuli riittävästi valoa ja jälkimmäisen äärellä oli mukava lämmitelläkin. Pulkkamäen jälkeen oli ihana astella iltapalapöydästä lämpimään saunaan!

Tänään on minun vuoroni viettää hieman omaa aikaa. Mies lähti pojan kanssa Touhutaloon, jonka jälkeen tulevat kotiin lounaalle. Hetki sitten mies soitti, että oli pyytänyt kaveriaan ja hänen pientä poikaansa heidän kanssaan erääseen tapahtumaan, joten oma aikani jatkuu vielä iltapäivänkin puolelle. Mietin tässä viikolla, että vaikka nuo miehet tuntuvat tarvitsevan omaa aikaa enemmän kuin me naiset (toki poikkeuksiakin on), niin on mukavaa, että poika saa silloin tällöin viikonloppuisin tehdä isänsä kanssa jotain ihan kaksin. Se on tärkeää heille molemmille! Arki-illat kun ovat niin lyhyitä, että poika ei hirveästi silloin ehdi isäänsä näkemään. On myös iso juttu, että heillä on yksi yhteinen harrastuskin, jossa käyvät aina kerran viikossa, yhtenä arki-iltana. Aina kun tulevat sieltä kotiin, poika huutaa jo portailta heti ulko-oven avauduttua niin reippaana ja ison pojan oloisena Heippa äiti, me tultiin jo! Kerran en ollut tuolloin kotona ja voi mikä pettymysitku siitä olikaan seurannut, vaikka olin etukäteen siitä pojalle kertonutkin.

Viikolla ostin tämän vuoden ensimmäisen tulppaanikimppuni. Toivoin löytäväni vaaleanpunaisia, mutta niitä ei juuri silloin tarjolla ollut. Niinpä nappasin mukaani tuollaisen valkolilan kimpun, joka ei enää kotona ollutkaan kovin virkeässä kunnossa. No sielläpä ne edelleen olohuoneen sohvapöydällä nököttävät ja vanhempi kisuneiti nuuhkii aina välillä vieressä. Hän on jotenkin aivan hulluna tulppaaneihin ja nakertelisi niitä tämän tästä. Tulppaanithan luokitellaan kissoille myrkyllisiin kukkiin, mutta vain niiden sipuliosa on se myrkyllinen osa. En silti anna kissan syödä kukkia, vaikka ne eivät myrkyllisiä olisikaan :D. Nuorempi matikainen nakertaa palmuani… Yllätin hänet itse teosta vasta tällä viikolla, joten en tiedä kuinka kauan hän on moista harrastanut. Ei ihme, että palmu näyttää hiukan kärsineeltä. Hyvä tietää niin voi laittaa kissankin piikkiin eikä enää tarvitse syyttää pelkästään omaa olematonta multasormea!

Kello lähestyy puoltapäivää, joten täytyy käydä laittamassa perunat kiehumaan. Siihen kylkeen vähän lämpimiä kasviksia (lähinnä porkkanaa, herneitä ja maissia, ne kun ainakin pojalle uppoavat) ja kalapuikkoja. Ei mikään loistoateria näin sunnuntaihin, mutta koska lapsi arvostaa eniten peruspöperöjä, niin niillä mennään! Eipä siis muuta kuin kotiviikonloppua jatkamaan – ihanaa sunnuntaipäivää teillekin! ♥