/

Täällä mietityttää erään tuolini uusi sävy… Makustelen asiaa enkä ole vielä osannut päättää, jääkö tuoli tällaiseksi vai saako se sittenkin vielä uuden sävyn pintaansa. Tuli mieleeni, että mitäs minä tätä yksinäni pähkäilen, vaan tehän voisitte ottaa osaa tähän pähkäilyyn! Mitä mieltä olette: onko sävy silmissänne hyvä näin vai olisiko teillä kenties ehdottaa jotain vielä parempaa sävyä?

Kyseessä on musta tuoli, joka näkyi viime talvena Ensimmäinen musta huonekalu -postauksessani. Ostin tuolloin näitä tuoleja kirppikseltä lopulta kaksi kappaletta, niin paljon niihin silloin tykästyin. Toinen on vielä alkuperäisasussaan mustana ja jos/kun kyllästyn siihen, saa sekin uuden maalipinnan. Mutta vielä se saa olla mustana, olen nimittäin alkanut tykkäämään siitä ihan noinkin! Etenkin näin talvikaudella se näyttää kivalta, mutta ehkä se kesää kohti mentäessä saa jonkin puuteriroosan sävyn. Olisipa aika herkkku!

Tähän tavoittelin nyt sellaista harmaan ja ruskean sekoitusta, ei mitään liian tummaa ruskeaa, mutta ei perusharmaatakaan. Lopputulos onkin noita kahta, mutta myös lilaa ja sitä en tilannut :D. Jännä juttu miten koko tuoli muuttui hirmuisesti, vaikka vain sävy vaihtui! Tuntuu, että se on ihan erilainen muodoltaankin kuin alkuperäinen musta.

Mies maalasi tämän tuolin mulle (hioin ja pohjamaalasin tuolin itse kesällä, hieman on projekti venähtänyt…) ja se täytyy joka tapauksessa vielä kertaalleen maalata. Eli nyt mietin, maalataanko pintakerros samalla sävyllä vai vedetäänkö pintaan jokin toinen sävy, esimerkiksi perus beige?

Tänään kyllä niin huvittaa laittaa kotiin vielä vähän syksyisempää ilmettä: lisää kynttilöitä sekä pehmeämpiä ja lämpimämpiä tekstiilejä. Pitäisiköhän jokin valosarjakin viritellä pallovalojen seuraksi? Mutta nytpäs jään odottelemaan tuoliin liittyen kovaa kommenttitulitusta cappuccinokupponen kourassani! ;)

Niin ja hei; hyvää nimpparia mulle ja muille sitä tänään viettäville!

/

Täällä on ihana kotilauantai meneillään; toivottavasti tekin olette nauttineet tästä päivästä!

Mahdoton miten aika rientää – lokakuun puolivälissä mennään ja itse olen vasta tällä viikolla kunnolla oivaltanut, että lokakuuta elellään! Upeat ruskan sävyt ovat vallanneet puut ja samaan aikaan lehdet tippuvat puista, päivä lyhenee, kaupoissa joulujutut lisääntyvät… Minua ei yhtään haittaa niiden ilmestyminen kauppoihin jo lokakuussa; miksi ihmeessä nyt tuollaista harmittelemaan! Eihän niitä ole pakko ostaa, vaikka ne siellä hyllyillä tarjolla ovatkin. Oikeastaan tänään Prismassa ollessamme ehkä aavistuksen verran jopa odotin, pärähtävätkö joululaulut soimaan… Mutta niitä varmasti joudun vielä tovin odottelemaan!

Toivon, että saisimme pysyvän lumen maahan jo marraskuun puolella. Marraskuu on lumettomana niin mahdottoman synkkä. Mutta jos tämä toive ei toteudu, täytyy sitten vain tunnelmoida kotona enemmän… Vaikka mieluusti tuon ruskataulun kohta valkoiseen maisematauluun vaihtaisin:

Lähdin pojan kanssa päivällä kyläilyreissulle ja jätimme miehen autotallipuuhastelemaan useaksi tunniksi. Autossa kotimatkalla hoilottelimme duona Känkkäränkkää. Itse muistin sanat ulkoa, poika huudahti lauseista aina viimeiset sanat ja hihkui innoissaan. Laulussa kerrotaan noidasta ja ne ovat nyt hänen mielestään hyvin mielenkiintoisia (ja pelottavia). Mies tuli autotallin ovelle katsomaan, oli kuulemma niin ankaraa basson jumputusta, hahah!

Kotiuduimme vasta myöhään iltapäivällä ja suunnitelma oli selvä: lämmintä keittoa ja takkatulta, kiitos! Ulkona on nimittäin satanut lähes koko päivän, kuten näistä takkapuukassiinkin osuneista sadepisaroista näkee:

Ensimmäisenä kotiin tultuamme sytyttelin kuitenkin kynttilät ja sen jälkeen vaihdoin kotivaatteisiin. Intoilin siinä miehelle, että yksi hetki, jolloin olen elämässä hyvin onnellinen on se, kun vaihdan jostain tultuani kotivaatteet päälle ja vedän villasukat jalkaan. Ja se tunne siinä samalla kun tiedän, että tänään en enää lähde ulos, vaan olemme kotona koko perhe! Tuo pieni hetki on aina niin ihana ja onnea täynnä! Tunnistatteko saman? Tosin äkkiä purskahdin siinä nauramaan, sillä miehen ilme oli melkoisen huvittunut :D. Aivan kuin miehet eivät muka nauttisi samoista jutuista…

Kohta täällä lämmitetään sauna ja vain ollaan ja nautitaan. Voi olla, että hae(tuta)n uuden takkapuukassillisen… Joskus on hieman hankalaa sovittaa lämpötilojen suhteen yhteen tämä villasukkaeläjä ja bokserieläjä, mutta onneksi meillä on lasitettu terassi, jonne voi mennä bokserit päällä vilvoittelemaan :D.

Ihanan tunnelmallista iltaa – oli se sitten kotilauantai tai työlauantai! :)

/

Tämän lauantaipäivän teema on ollut tuoda syksyä kotiin!

Sillä nyt olen kuulkaas täysin palautunut Menorca-haahuiluistani; olen toki ollut jo tovin, mutta tänään se iski kunnolla tajuntaan ja huvitti pitkästä aikaa sisustellakin kotona! Kesällä kodin sisustaminen oli täysin tauolla; kesän läpi mentiin sillä, mitä keväällä olin kaapeista esiin kaivanut ja hyvin pärjättiin. Sanoin viikolla äidillenikin, että nyt on niin ihanaa työpäivän päätteeksi hääräillä sisällä (lähinnä keittiössä kokkaillen) – voi tunnelmoida tätä syyskautta, kokata arkenakin kynttilänvalossa ja laittaa taustalle kivaa musiikkia. Olen huomannut, että arkikokkailutkin sujuvat sata kertaa mukavammin noissa merkeissä. En nimittäin mitenkään rakasta ruuanlaittoa, joten näillä pienillä seikoilla se sujuu paremmin ja siitä voi ehkä jopa nauttia!

Ensimmäinen askel syyskodissamme on ollut jo parin vuoden ajan lampaantaljojen esiin ottaminen! Pari taljaa on kodissamme esillä ympäri vuoden vanhemman kissamme nukkuma-alustana, mutta nyt otin esille pari harmaatakin. Kaksi taljoista on tuttuun tapaan ruokaryhmän tuolien selkämyksillä. Eilen pöydälle syysfiilistä lisäämään pääsi ihana vaaleanpunertavan valkoinen marjakanerva, jonka ostin käydessäni mummuni kanssa kaupassa:

Noissa Havin serveteissä* näkyvä sävy on nyt kovasti mieleeni! Valkoinen ja tuollainen lämmin beige – ihana! Samaa sävyä löytyy myös keittiöstä Lapuan Kankureiden keittiöpyyhkeen* muodossa:

Valkoinen jättitalja pääsi tänään tuon nojatuolin uumeniin. Vanhempi kisu nukkuu tuolissa mielellään ja pelkään kankaan sottaantumista, joten talja suojaa nyt siltäkin. Nuorempi kissamme välttelee taljoja, mutta vanhempi ei; tosin hänellekin kelpaavat vain tietyt yksilöt ja tämä valkoinen on yksi niistä.

Ostin loppukesästä pääsisäänkäynnille krysanteemin, mutta ei se viihtynyt hoidossani, joten palasin tuttuun, turvalliseen ja hyväksi sekä kauniiksi havaittuun. Nyt portailla nököttää siis tällainen Erica (?) ja taidanpa ostaa niitä terassillekin pari. Niin upea ja herkullinen tuo punasävy!

Nämä kuvat nappasin nopeasti laatikkoruuan vetäytymistä odotellessani ajatellen, että tulee sellainen lyhyt ja ytimekäs postaus. Kuitenkin hetken mielijohteesta syntynyt postaus lähti jonkin verran venymään… Mutta näin siinä käy, kun jostain oikein innostuu! Nyt otan tähän vielä kupposen kuumaa ja fiilistelen vielä hetken näissä syksyä kotiin -ajatuksissani. Ihanaa lauantaita! ♥

*Saatu aikoinaan blogilahjaksi.