Ajattelin jakaa tämän kakun ohjeen täälläkin, sillä täällä blogissa se on minullakin jatkossa helposti löydettävissä! Kesällä tulee varmaan tehtyä enemmänkin tuorejuustokakkuja, sillä parhaimmillaanhan nämä tällaiset ovat tuoreiden marjojen kera. Kakusta tuli oikein herkullinen, vaikka jännitinkin, tuleeko siitä kinuskin vuoksi liian ällömakea. Vadelma sopi tuohon makupariksi kuitenkin oikein mainiosti tasapainottaen kakun makeutta kirpeydellään!

Valmistimme tämän kakun irtopohjavuokaan, jonka halkaisija on 25 cm.

Pohja:

200 g Digestive-keksejä
80 g margariinia

Kinuskikastike:

4 dl kuohukermaa
3 dl fariinisokeria

Täyte:

6 liivatelehteä
2,5 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl vettä
175 g vadelmia

Koristeluun:

kinuskikastiketta (tein kuorrutteelle omansa)
vadelmia
raastettua maitosuklaata

Aloita vadelma-kinuskikakun valmistus murskaamalla keksit. Sulata rasva kattilassa/mikrossa ja sekoita keksimurut joukkoon. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle.

Valmista kinuskikastike. Mittaa kattilaan 4 dl kuohukermaa ja fariinisokeri. Kuumenna sekoittaen kunnes kiehuu, keitä pari minuuttia. Anna jäähtyä täysin kylmäksi.

Valmista kakun täyte. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota 2,5 dl kuohukermaa, sekoita joukkoon tuorejuusto. Vatkaa kylmää kinuskikastiketta kunnes seos muuttuu vaahdoksi. Sekoita kinuskivaahto kuohukerma-tuorejuustoseokseen. Kiehauta vesi ja sulata siihen liivatelehdet. Puristele ja sekoita liivatteet täytteeseen.

Lusikoi täytettä vuokaan ja ripottele väliin vadelmia. Levitä lopputäyte päällimmäiseksi. Koputtele hieman vuokaa, jotta täyte levittyy tasaisesti. Anna hyytyä mielellään seuraavaan päivään. Koristele kakku esim. kinuskikastikkeella, vadelmilla ja suklaaraasteella.

Mutta nyt pyykkikone laulamaan, (hetkellinen) arki koitti tässä talossa tänään! Puuhakasta päivää teillekin!

Tätä maaliskuuta koskien minulla on sellainen(kin) toive, että ehtisin tekemään enemmän kotona asioita – työhön liittymättömiä asioita. Kokkailemaan ja leipomaan ajan kanssa, kokeilemaan uusia reseptejä jne. Hyvään alkuun pääsinkin jo, sillä heti viikon alkajaisiksi päätin pitkästä aikaa leipoa. Mies oli pojan kanssa ulkoilemassa, kun sain tämän idean ruuanlaiton lomassa. Ei muuta kuin lohi ja perunat uuniin ja reseptejä googlettelemaan! Päätin nimittäin tehdä mustikkapiirakan, sillä viimevuotisia mustikoita on pakastimessa vielä sen verran paljon jäljellä, että niitä saa oikein urakalla tuhlata johonkin.

piirakka

Olen yleensä tehnyt mustikkapiirakan kermaviilitäytteellä, mutta koska kaapista ei löytynyt kermaviiliä enkä halunnut pelkästään sen vuoksi kauppaankaan lähteä, täytyi etsiä toisenlainen resepti. Niinpä tein mustikkapiirakan tällaisella ohjeella (ohje löytyi täältä):

6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
3 dl hienoa sokeria
1 tl vaniljasokeria
3,5 dl maitoa 
100 g voisulaa

Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään kulhossa. Lisää muut ainekset. Tämän jälkeen itse sekoitin taikinan sähkövatkaimella, on niin nopeaa ja tehokasta. Tykkään muutenkin tuollaisesta taikinasta, jossa kaikki sekoitetaan kulhossa yhdellä kertaa eikä vaahdoteta pelkästään munia ja sokeria keskenään… Tällä tavalla taikinasta tulee ihanan pehmeä ja kuohkea! Ja samaa taikinapohjaahan voi käyttää moniin muihinkin piirakoihin, kuten esim. omenapiirakkaan.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja levitä taikina sen päälle. Meidän uunipellit ovat kooltaan 42 cm x 35 cm ja ainakin sellaiseen tuli ihan kivan muhkea (kolmen sentin paksuinen) piirakka. Piirakan päälle ripottelin reilusti mustikoita; pinta oli ihan täynnä niitä, mutta vieläkin enemmän olisin voinut laittaa, sillä taikinan noustessa uunissa upposivat yllättävän paljon piirakkaan. Tämä muistiin itselleni seuraavaa kertaa varten! Määrää en osaa sanoa, sillä ripottelin mustikoita ruokalusikalla. (Toki tuo on makuasia, kuinka paljon mustikoita haluaa…) Mustikoiden päälle ripottelin vielä sokeria.

Tämän jälkeen piirakka 200-asteisen uunin keskitasolle noin 15-20 minuutiksi (uunista riippuen). Itse tykkään, että pinta saa hieman väriäkin eikä ole ihan vaalea. Rapeat reunat ovat mielestäni piirakan parasta antia! :P

Mustikkapiirakkaan sopii täydellisesti myös vaniljakastike! Yleensä olen ostanut sen kaupasta valmiina, mutta koska nyt en ollut kauppaan lähdössä, oli sekin tehtävä itse. Löysin siihen reseptin Kotikokin sivuilta.

4 dl maitoa
1 kananmuna
1 rkl perunajauhoja
3 rkl sokeria
2-3 tl vaniljasokeria

Vatkaa kylmä maito, muna ja perunajauhot kattilassa niin, että munan rakenne rikkoutuu täysin. Kuumenna seosta koko ajan hämmentäen, kunnes seos sakenee ja pulpahtaa kerran. Älä anna kiehua! Siirrä kattila kylmään veteen, lisää sokeri. Hämmennä silloin tällöin, kunnes kastike jäähtyy niin ettei enää polta kättä. Lisää vaniljasokeri.

Kastike oli valmistuttuaan ihan herkullisen makuista, mutta mielestäni se oli seuraavana päivänä vielä parempaa!

Ei muuta kuin makeaa päivänjatkoa teillekin!

P.S. Olen mukana Indiedaysin ja PAMin kampanjassa, jonka tiimoilta teille lukijoille on järjestetty eräs kysely. Suoraan kyselyyn pääsette tästä linkistä – siellä teillä on loistava mahdollisuus kysyä PAMilta työelämään ja ammattiliittoon liittyviä asioita; mikä ikinä niissä mieltä askarruttaakaan! Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan Jopo-pyörä (arvo 435 euroa). Tulen myöhemmässä postauksessani käsittelemään juurikin näitä kyselyssä esiin tuomianne aiheita ja yksityiskohtia, joten nyt on tosiaan hyvä tilaisuus saada vastauksia omassa mielessä pyöriviin seikkoihin! Kyselyaikaa on aina 13.3.2016 saakka. 

[mittaustagi]

Tuntuu, että törmään näinä päivinä toistuvasti sanaan siemennäkkileipä! Koska se siitä johtuen on niin kovasti mielessä, innostuin, kun löysin valmiin siemensekoituspussin Prisman hyllystä. Yleensä kun olen pojan kanssa päivisin ruokaostoksilla, emme pidä mitään kiirettä, vaan tutkimme hyllyjä hieman perusteellisemmin. Tuolla tapaa törmäsin jauhohyllyillä tähän Risentan pussiinkin, tosin näytti näitä sekoituksia olevan muillakin merkeillä. Tämä Risentan valmis sekoitus sisältää auringonkukansiemeniä, sesaminsiemeniä, kurpitsansiemeniä, pellavansiemeniä, psylliumsiemeniä sekä chia-siemeniä. Aika kattava sekoitus siis eikä hintaakaan kuin pari euroa. Tämä näytti eroavan muista mm. siinä, että tähän ei tule jauhoja ollenkaan.

Tein heti koko pussillisen, josta tuli kaksi pellillistä. Sekoitin pussin sisällön neljään desiin keitettyä, kuumaa vettä ja lisäsin joukkoon kolme ruokalusikallista rypsiöljyä. Sitten annoin taikinan muhia vartin, jonka jälkeen painoin taikinat pellille ohuiksi levyiksi. Päälle ripottelin vielä sormisuolaa. Laitoin suolaa tapojeni vastaisesti aika reilusti, mutta myöhemmin näkkäriä mutustaessani totesin, että sitä olisi voinut olla vieläkin enemmän!

Suolaripottelun jälkeen näkkäripellit 150-asteiseen (kiertoilma)uuniin lähes tunniksi. Herkuttelimme näitä miehen kanssa ihan tällaisenaan, mutta päälle sopisi hyvin jokin levitekin. Pojalle tarjosin, niin ei sitten millään – ei edes maistanut! Meidän kaikkiruokainen on viime kuukausina muuttunut nirsoksi, mutta se on ihan oma tarinansa se :D.

siemennäkkäri

Muotoilin töistä palaavalle miehelle tuollaisen sydämenmuotoisen näkkärin, arvatkaa huomasiko. No ei! Ne on nuo miehet…

Tulimme hetki sitten kotiin ja kun kannoin nukkuvan pojan autosta omaan sänkyynsä, kuulin pitkästä aikaa linnunlaulua! Oi että! Aina kun sitä kuulee pitkän tauon jälkeen, se on enemmän kuin musiikkia korville. Ihana ja niin iloinen sirkutus – kiitos pieni lintunen! ♥