/

Minua ja miestäni kohtasi muutama päivä sitten suuri suru. Tieto veti lähes sanattomaksi eikä sitä meinaa vieläkään kunnolla sisäistää. Menetimme rakkaan ystäväpariskuntamme toisen jäsenen.

021

Joskus asioita on vaikea, lähes mahdoton ymmärtää. Miksi joku lähtee täältä niin nuorena? Miksi pieni lapsi joutuu hyvästelemään isänsä; isän, jolle tämä pieni tyttö oli koko maailma. Miksi joku jää leskeksi niin nuorena? Hirmuisesti kysymyksiä vailla vastauksia. Silti ne taitavat olla osa surutyötä, sen alkuvaihetta. Itsensä tuntee niin valtavan avuttomaksi tässä vieressä. Kunpa voisin jotenkin auttaa, muutenkin kuin kuuntelemalla ja tukemalla. Vaikka suru-uutista osaakin ehkä jo odottaa, on se silti lopullisuudessaan hyvin raskas tieto. Ikävä on suuri, mutta onneksi muistot elävät ikuisesti. Ja niitä on paljon! ♥

Halusin tästä kirjoittaa ihan senkin vuoksi, että joskus on paikallaan pysähtyä ja katsella ympärilleen. Ihan siihen lähelle, oman kodin seinien sisäpuolelle. Arvostaa omaa perhettä sekä omaa ja läheisten terveyttä. Nuo asiat eivät ole koskaan itsestäänselvyyksiä eikä niitä saisi sellaisina pitää.

003

Jos joulupöytään tuleekin aiempia vuosia enemmän läheisiä eikä kaikille sen vuoksi riitä samanlaisia astioita, ei sillä ole mitään väliä. Ei ole mitään väliä silläkään, jos lanttulaatikko ei tänä jouluna onnistukaan yhtä hyvin kuin viime vuonna. Niin kaunis kuin valkoinen joulu olisikin, niin musta joulu on loppujen lopuksi sieltä murheiden pienimmästä päästä. Tärkeintä on, että saamme viettää joulua omien läheistemme kanssa. Koskaan ei voi tietää, mikä päivä on se viimeinen, joten nautitaan näistä hetkistä, mitkä meille on annettu. Ne on ne ihmiset, oma perhe ja omat läheiset – he ovat kaikkein tärkeimmät.

017

/

En ole juurikaan leffavinkkejä blogissani jaellut, mutta nyt on aivan pakko! Olin tallentanut tämän elokuvan digiboxille muutama viikko sitten ja nyt tässä yhtenä iltana päätin katsastaa, millainen elokuva olikaan kyseessä. Alkua katsoin lyhyesti, sitten hetken päästä kelasin… Reilusti ennen puoliväliä aloin kuitenkin katsomaan elokuvaa kelaamatta enää pätkääkään, sillä sen tapahtumat alkoivat kiinnostamaan uudestaan. Jo hetken päästä olin aivan koukussa enkä malttanut odottaa loppua: miten tuo ihanan koskettava rakkaustarina päättyisikään! Puolivälin jälkeen mieskin tuli katsomaan elokuvaa ja yllätyksekseni katsoi elokuvan kanssani ihan lopputeksteihin saakka. Kyseessä ei ole mikään lälly lässynlässy, vaan oikeasti tosi koskettava ja mukaansatempaava rakkaustarina. Ihana, ihana elokuva, jonka kahdessa kohdassa itkin vuolaasti.

Suosittelen todella tätä elokuvaa, mukavaa vaihtelua esim. jouluelokuville! Toki sopii muihinkin vuodenaikoihin, mutta joulunpyhinä saattaa olla hyvinkin aikaa elokuvien katseluun. Tämä elokuva sopii myös hyvin eri ikäluokan ihmisille aina nuorista ikäihmisiin. Kyseessä on romanttinen draamaelokuva The Notebook – Rakkauden sivut.

Pictures1

Voi hyvinkin olla, että tämä tulee katsottua vielä toistamiseenkin! Ja jos teille käy samoin kuin minulle, että alussa tuntuu, ettei elokuva olekaan omaa tyyliä, niin ei kannata luovuttaa. Niin ihana kokonaisuus siitä lopulta muodostuu, että tuollaisesta elokuvakokemuksesta on kyllä omalla kohdallani kulunut tovi! Onko joku muukin nähnyt tämän elokuvan – mitä pidit? Löytyisiköhän tällekin illalle joku kiva elokuva… On kyllä erittäin todennäköistä etten näe, kun kello tulee kymmenen, mutta ainahan sitä voi yrittää!

/

Tänään, kun olimme koko perhe pöydän ympärillä syömässä, mietin takkatulta katsellen, että näin haluan aloittaa talvella viikonloppuaamutkin, mahdollisimman usein! Takkatulta ihastellen ja lämmintä puuroa jäisten mustikoiden kera syöden. Aina ei tarvita ihmeellisiä asioita onneen, pienet asiat on niitä kaikkein tärkeimpiä ja niistä tulee tuonne rintakehän alueelle sellainen lämmin ja hyvä olo ♥

Ja miksi säästellä sitä takkafiilistelyä tai rajoittaa sitä vain iltoihin? Aamuisin tai iltapäivisinkin se tuntuu niin ihanalta! Mies tuli tänään normaalia aiemmin töistä kotiin ja voi miten pojan kanssa siitä intoilimmekaan :D. Keksin heti, että laitetaanko takkaan tulet jo nyt! (Mies toi nimittäin samalla uudet takaneduslasit rikkoontuneiden tilalle.) Mies saattaa joskus hieman pihtailla polttopuita talven kylmimpien päivien varalle, mutta nyt ei kyllä enää pihtailla! Meillä asutaan kuudetta vuotta tässä talossa ja edelleen poltamme raksa-ajalta jääneitä lautoja ja klapeja, jotka ovat peräisin tontiltamme kaadetuista puista… Lisäksi vanhempani hokevat, että hakea vain heidän metsästään polttopuita, milloin tahansa, joten kyllähän noita riittää. Pieni poikammekin on ihan innoissaan takkatulesta! Ja tällaiset kotoiluhetket on mielestäni niin tärkeitä ja arvokkaita – arkenakin tai etenkin arkena! Ei tarvitse välttämättä tehdä mitään ihmeellistä, riittää kun ollaan yhdessä kotona, koko perheenä. Leikitään, puuhastellaan, leivotaan, syödään yhdessä, ulkoillaan, saunotaan… Niin ihanaa! Ja nyt tämä paras kotoiluvuodenaika on vasta alkamassa ♥

004

069

Noista äidiltäni aikoinaan joululahjaksi saamistani Iittalan Taika-kulhoista tulee muuten aina mieleen joulu (tähän tulisi taas sydän, mutta jo postauksen kolmas… nooh antaa mennä!) ♥. Ja jos aivan totta puhutaan, tuosta kulhosta syöminen herätti mun joulunodotuksen tästä päivästä alkaen aivan uusiin ulottuvuuksiin!

Leipomisesta puheenollen, tein äsken miesten ulkoilureissun aikana herkullisia brownie-paloja – oi siirtyisipä tämä tuoksu sinne asti, mmm! Pakko mennä jo maistamaan…