Täällä oli silmät kyynelissä, kun törmäsin tähän runoon heti aamutuimaan muiden vielä nukkuessa. Sen luettuani oli kipitettävä takaisin sänkyyn, katsoa omassa sängyssään selällään, kädet pään päällä nukkuvaa lasta ja ajatella, kuinka siinä on mun koko maailma. Tietääköhän hän edes, kuinka rakas minulle on ♥. Sitä rakkauden määrää eivät mitkään sanat tässä maailmassa koskaan riitä kuvailemaan.
Halusin jakaa tämän runon teidän kanssanne, sillä mielestäni tässä on hyvin tärkeä sanoma. Usein arkikiireet imaisevat mennessään, mutta nyt on viikonloppu. Etenkin, jos viikonloppu on töistä vapaa, on nyt hyvä hetki omistautua omalle lapselleen. Viettää oikein kunnolla aikaa yhdessä, pysähtyä. Tehdä jotain kivaa tai vain olla. Ottaa toinen kainaloon, kysyä mitä hänelle kuuluu ja kertoa, kuinka tärkeä hän on.
Älä sano sitä huomenna
Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Ennen kuin ruohonkorsi on venähtänyt.
Sano se silloin kun itkuiset silmät sinua katsoo,
jalka kiukuissaan lattiaa polkee.
Lasi maidosta vapautunut vielä kumollaan pöydällä pyörii.
Sano, rakastan sinua.
Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun tuuli jo kaislaa kahtaalle huojuttaa,
maailma vetää ja houkuttaa.
Sano se silloin, kun sylisi jo lapselle pieneksi käynee
ja luopumisen tuska sisintäsi polttaa.
Sano se takertumatta,
sano rakastan sinua.
Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun jo itsenäistä kukintaa taimesi kasvaa.
Kun maailman polte nuoria mieliä painaa,
sano se silloin, muuttumaton sydämesi on.
Sano, rakastan sinua.
Niin sydän sydämelle kaikuna vastaa
rakastan sinua
ja rakastan sinua.
-Birgit Leino: Korinpunoja, 1996-