/

Meillä on tänään suursiivouspäivä! Valitsimme sunnuntain tälle puuhalle, sillä sunnuntaina tuntuu aina olevan niin hyvin aikaa vaikka mihin ;). Niinpä ajattelimme olla oikein ärsyttävän ahkeria heti aamusta alkaen, jotta illalla voi laiskotella, istuskella sohvalla, poltella tuoksukynttilää ja ennen kaikkea nauttia puhtaan kodin tuoksusta. Tehokkaana porkkanana toimii myöskin se, että siivousten päätteeksi lähdemme yhteen lempiravintolaamme syömään! Siivoaminen tuntuu huomattavasti mukavammalta, kun on jokin porkkana (jotain extraa puhtaan kodin lisäksi). 

siivous

En ole mikään himosiivooja, mutta silloin kun alan siivoamaan, teen sen tarkasti ja tehokkaasti. Minulla ei ole oikeastaan mitään muita luottotuotteita kuin nuo kaksi kuvassakin näkyvää, jotka nostin jo esille. Eli monikäyttöinen ja erittäin riittoisa Universal Stone sekä Lidlin ikkunanpesuaine! Tuolla jälkimmäisellä pesen mm. aina saunan lasiseinän ja -oven; on niin huipputuote että! Ei jätä mitään rantuja ja lasista tulee aivan häikäisevän puhdas ja kirkas. En kyllä tiedä miten tehokas tuo aine on kalkkitahroille, sillä meidän kylpyhuoneen lasiosat eivät ole ihan suihkunurkkauksessa kiinni, joten säästyvät vesiroiskeilta lähes kokonaan.

Tuo sama aine on käytössä myös ikkunoita ja terassilaseja pestessä. On osoittautunut käteväksi myös pikkumiehen sormenjälkiä ikkunoista/peileistä pyyhkiessä. Miehellä on oma purnukkansa autotallissa autojen ikkunoita varten :D. Sain itse tämän tuotevinkin aikoinaan äidiltäni. Että pitäkäähän silmät auki, kun piipahdatte seuraavan kerran Lidlissä!

universal stone

Laminaatti- ja kylpyhuonepesuun minulla ei ole mitään luottotuotteita, etenkin kylpyhuoneen tuotteita tykkään vaihdella. Tärkeänä pidän myös pesuaineen tuoksua, sillä haluan, että se jättää jälkeensä raikkaan tuoksun – siitä tuoksusta saa aina sellaisen fiiliksen, että nyt on tosiaan siivottu! :)

Liinoista sen verran, että staattista liinaa tykkään käyttää pölyjen pyyhkimiseen; niiden avulla se on niin nopeaa ja tehokasta. Mikrokuituliinoja käytän sekä kuivina että kosteina – hyvin lähtee tahrat ja pinnat kiiltää! Mulla on syttynyt pieni intohimo mikron oven kiillottamiseen mikrokuituliinalla; juu, luit oikein. Sitä kiillotettua ovea on niin mukava silmäillä pojan iltapuuron jälkeen; mikro on kuin tehtaalta tullut! (Siis tätäkö nämä kotiäitivuodet mulle teettää :D.) No mutta, ei tämä talo tässä istumalla puhdistu, joten ei muuta kuin rätti käteen ja hommiin! Kivaa sunnuntaita teillekin! :)

/

Varmastikin kaikki tiedämme, että lokakuu on rintasyövän kampanjakuukausi. Ilman Roosa nauha -kampanjaa ja sillä kerättyjä tuottoja rintasyöpään menehtyisi varmasti huomattavasti useampi sairastunut. Varmasti meistä jokainen tuntee jonkun sairastuneen; ehkä se on ystävä tai tuttava, ehkä se on sisko tai oma äiti. Mielestäni tämän asian voi kuitenkin nostaa esille lokakuun ulkopuolellakin.

Viime vuonna jouduin itse ensimmäistä kertaa kasvokkain tämän peikon kanssa. Se tapahtui toukokuussa. Löysin kainalon ja rinnan väliseltä alueelta pienen patin. Pyörittelin sitä, tutkailin, tarkastelin liikkuuko se, aristaako jne. Pelkäsin ja mietin, mietin ja pelkäsin. Google lauloi. Päivä- ja lähes viikkokausia. Patti oli aristava ja rintasyövästähän usein sanotaan, etteivät siihen liittyvät patit ole kipeitä. Tuo ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen totuus, sillä se riippuu ihan täysin patin sijainnista. Joskus se voi olla aristavakin, riippuen mitä sen ympärillä on. Rintasyövän merkki saattaa olla myöskin kuoppa eli ei aina suinkaan patti tai kyhmy. Välillä unohdin asian, kunnes se tuntui taas tulevan enemmän esiin. Vihdoin rohkaistuin ja varasin ajan tutkimuksiin. Varasin ajan yksityiselle, sillä ajattelin, että sinne pääsen nopeimmiten ja kotona asian tiimoilta hermoilu lyhenisi. Jouduin odottamaan ainoastaan viikonlopun yli ja alkuviikosta pääsin tutkimuksiin. Jännitti valtavasti. Muistan, että odotustilassa aivan oksetti. Pahimmat mahdolliset diagnoosit pyörivät mielessäni… Ja mietin pientä poikaani.

hope

Mieslääkäri tunnusteli rinnat ja kainalot, jonka jälkeen ultrasi kaikki samat paikat. Makasin tutkimuspöydällä selälläni ja yritin kurkkia hänen ilmeitään; näyttikö kauhistuneelta vai neutraalilta. Mielestäni hän näytti usein hieman huolestuneelta ja tuntui, kuin hän olisi aina välillä löytänyt jotain ja kokeili sitä kohtaa aina uudestaan ja uudestaan. Lopulta tietokoneruutua tuijottaen hän sanoi, ettei löydä mitään poikkeavaa ja kaikki näyttää siltä kuten pitääkin. Mammografiatutkimusta minulle ei tehty, sillä lääkäri ei nähnyt sille tarvetta. Hän päätteli, että kyseessä oli todennäköisesti joku hormonaalinen juttu ja oli varmastikin oikeassa, sillä viime kesäkuun jälkeen mitään tuonkaltaista ei enää ole ollut havaittavissa.

Mutta miksi ihmeessä sinne tutkimuksiin menoa täytyy niin pitkittää? Onko muka parempi vaihtoehto miettiä ja pelätä asiaa kotona, nukkua huonosti ja murehtia päivät pitkät? Eikö ole parempi vaihtoehto saada diagnoosi mahdollisimman nopeasti ja tarvittaessa päästä sitten jatkotoimenpiteisiin ja hoitoihinkin nopeammin. Omakohtaisesta kokemuksestani kuitenkin tiedän, että se vain niin kovasti jännittää, se varmistunut ja lopullinen diagnoosi. Onhan se luonnollista. Tästä oppineena pyrin kuitenkin jatkossa menemään tutkimuksiin huomattavasti aiemmin, sillä ainakin sieltä saa mielenrauhan. Reilu satanen on mielestäni pieni hinta siitä.

Entä miksi tästä kirjoitan? Siksi, että tiedän erään ihanan, jolle tämä oli juuri tällä viikolla ajankohtaista. Hän kävi juuri niitä samoja tuntemuksia läpi kuin minä viime vuonna. On myös suuri mahdollisuus, että joku teistäkin on tässä samassa tilanteessa. Toivon, että tämä kirjoitus hieman rohkaisisi, sillä aina on joku muukin samassa tilanteessa – joko juuri ollut tai on parhaillaan! Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä ja senpä vuoksi rintojaan kannattaa tarkkailla ja tutkia. Muulloinkin kuin kampanja-aikana lokakuussa. Ihan joka kuukausi! ♥ 

/

Huomenta! Piti jo illalla tulla postailemaan, mutta suunnitelmat muuttuivat: ystävä soitti tunnin puhelun ja sen jälkeen kutsuivatkin sauna ja sohva. Meillä käynnistyy tänään erityinen kuukausi! Tämä kuukausi on omistettu perheelle. Yhdessäololle, yhdessä tekemiselle, mutta myös omalle ajalle ja omille harrastuksille. Sellaiselle puuhastelulle, johon ei normiarkena meinaa oikein löytyä aikaa. Näihin kaikkiin tulee olemaan nyt parempi mahdollisuus, sillä mies viettää tässä kuussa viimeiset isyysvapaaviikkonsa. Mielestäni on hienoa, että meillä täällä Suomessa on tähän mahdollisuus. Vaikka meidän rakkaasta kotimaastamme löytyy tällä hetkellä huomattavasti epäkohtia, on nyt paikallaan iloita kuitenkin tästä yhdestä hyvästä asiasta. Toivottavasti tämä on ja pysyy!

Tämähän tarkoittaa myös sitä, että minulla tulee olemaan enemmän aikaa blogille. Että jos tässä nyt viimeisen viikon kiireet ovat blogissakin verkkaisena postaustahtina näkyneet, niin lupaan, että maaliskuussa asia on toisin; taidatte kuulla minusta ihan kyllästymiseen asti :D.

Hoksasin tuossa, että maaliskuussa on jos jonkinmoista juhlapäivää: naistenpäivä, minun syntymäpäiväni, pääsiäinen… Pääsiäiseen liittyen huvittaisikin tehdä muutama kauniin keltainen pääsiäiskoriste! Löysinkin eilen niitä varten aika täydelliset tarvikkeet, joten katsotaan mitä niistä syntyy. Tuntuu hassulta, että kello on vasta kahdeksan ja silti on jo niin valoisaa että! Näyttää tulevan yhtä aurinkoinen päivä kuin eilen eli ei muuta kuin aurinkoista mieltä!