Kaunista sunnuntaiaamua! ♥

Eilen oli niin mukava lauantaipäivä! Sen aamuisen runon mietteissä meni pitkälti koko päivä. Heti aamutuimaan olin suunnitellut meille runsaan aamiaisen herkullisine ja värikkäine tykötarpeineen. Siinä hitaasti aamiaispöydän antimia nauttiessa tuli idea pulkkamäkipäivästä – aurinko kun niin upeasti paisteli! Niinpä suuntasimme mahat täynnä pienten eväiden ja polttopuiden kera Halkokarin mäkeen. Olen itse asunut yli pari vuosikymmentä Halkokarilla, joten maisemat ovat enemmän kuin tutut. Muistelin niitä 80-luvun loppuvuosia, kun Roskarukalla oli vielä laskettelutoimintaa. Onko taustalla joku, joka on myöskin nuo samat lapsuusmuistot kokenut?

Pulkkamäestä kun lähdimme, poika simahti autoon samantien. Ei muuta kuin nukkuva lapsi omaan sänkyynsä päiväunille, mies autotalliin (halusi itse mennä, en suinkaan häntä sinne ajanut ;)) ja itselleni herkkukahvi ulkoilunjälkeistä pientä hytinää rauhoittamaan. Ruuanlaittoa, yhdessäoloa ja saunaa. Se normaali lauantaikaava! Niin ja pakko kirjata itselleni tänne muistiin, että eilen 19.3. poika nukkui ennätyspäikkärinsä: 2h45min. Pari kertaa piti käydä tarkistelemassa, että onko kaikki kunnossa… Pulkkamäki taisi vaatia veronsa, sillä normaalisti hän nukkuu päiväunia ruhtinaallisen tunnin verran. Eikä aina ihan sitäkään.

brunssi

Mies on ollut kolme viikkoa isyysvapaalla ja tuo oli vasta ensimmäinen brunssintapainen, jonka järjestin. Tämä asia täytyy ehdottomasti korjata, viimeistään pääsiäispyhinä! En voi muuten uskoa, että mies on ollut kohta kuukauden kotona! Aika on mennyt kuin siivillä ja jos pitäisi tätä aikaa arvioida, sanoisin, että vasta puolitoista viikkoa on kulunut. Meillä oli alustavana suunnitelmana lähteä laivallekin tässä, mutta eihän me mitään ehditty :D. No mutta, sinne voi mennä myöhemminkin ja eiköhän siellä ole kesällä vielä mukavampaa! Pääasia, että kaikilla on ollut kiva maaliskuu.

Käsky taisi käydä: alle metrin mittainen kävelee täällä ympäriinsä hokien äiti, isi uimaan!, joten ei kai se auta kuin ryhtyä uimalaukkua pakkaamaan! Aurinkoista sunnuntaipäivää teille!

Täällä oli silmät kyynelissä, kun törmäsin tähän runoon heti aamutuimaan muiden vielä nukkuessa. Sen luettuani oli kipitettävä takaisin sänkyyn, katsoa omassa sängyssään selällään, kädet pään päällä nukkuvaa lasta ja ajatella, kuinka siinä on mun koko maailma. Tietääköhän hän edes, kuinka rakas minulle on ♥. Sitä rakkauden määrää eivät mitkään sanat tässä maailmassa koskaan riitä kuvailemaan.

Halusin jakaa tämän runon teidän kanssanne, sillä mielestäni tässä on hyvin tärkeä sanoma. Usein arkikiireet imaisevat mennessään, mutta nyt on viikonloppu. Etenkin, jos viikonloppu on töistä vapaa, on nyt hyvä hetki omistautua omalle lapselleen. Viettää oikein kunnolla aikaa yhdessä, pysähtyä. Tehdä jotain kivaa tai vain olla. Ottaa toinen kainaloon, kysyä mitä hänelle kuuluu ja kertoa, kuinka tärkeä hän on.  

aamupalalla

Älä sano sitä huomenna

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Ennen kuin ruohonkorsi on venähtänyt.
Sano se silloin kun itkuiset silmät sinua katsoo,
jalka kiukuissaan lattiaa polkee.
Lasi maidosta vapautunut vielä kumollaan pöydällä pyörii.
Sano, rakastan sinua.

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun tuuli jo kaislaa kahtaalle huojuttaa,
maailma vetää ja houkuttaa.
Sano se silloin, kun sylisi jo lapselle pieneksi käynee
ja luopumisen tuska sisintäsi polttaa.
Sano se takertumatta,
sano rakastan sinua.

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun jo itsenäistä kukintaa taimesi kasvaa.
Kun maailman polte nuoria mieliä painaa,
sano se silloin, muuttumaton sydämesi on.
Sano, rakastan sinua.
Niin sydän sydämelle kaikuna vastaa
rakastan sinua
ja rakastan sinua.

-Birgit Leino: Korinpunoja, 1996-