Alkuviikon sisustusinspiraation tarjoaa tämä koti:

sfdc2f83841fe4f47f99460183d9c3f977c

sfddf5973e119904ebf96c73b0ed470462b

sfdf85a54cebcda44edab6d0876a39966f5

sfd09bc1526444e433d985c7e55527e2476

Odotan kuumeisesti päätöstä siitä oikeasta kaapista olohuoneeseemme! Tilannehan on siis se, että olohuoneen tulevan kaapin paikalla nököttää tällä hetkellä sohvapöytämme sekä muutama laatikollinen uuden kaapin sisälle päätyvää tavaraa… Tämän vuoksi kuvia olohuoneestamme ei tulla näkemään ennen kuin kaappi on paikoillaan. Olohuone ei siis todellakaan tällä hetkellä inspiroi kaivamaan kameraa esille! Tosin jonkin verran huolestuttavaa on se, että viikonloppuna polttelin muina naisina kynttilää olohuoneen sohvapöydällä, joka on seinässä kiinni ja jonka päällä on laatikko jos toinenkin. Niin sitä vain kaikenlaiseen tottuu! Nyt kuitenkin havahduin, että hei, ei tähän tarvitse tottua, vaan homman voisi jo hoitaa alta pois… Mutta mutta, olen ihan umpikujassa kaapin suhteen enkä tiedä, mikä olisi paras vaihtoehto… Taidankin kirjoittaa tästä ihan oman postauksensa, jos saisin teiltä vinkkejä tai ainakin uutta näkökulmaa asiaan!

sfda9cc552597d14decad137f34ce6ec5b8

sfdfa2ce88fa6974d45a397374df55f3ee0

sfd593bb2dbf52245c3b38ef152ce833f4c

Ihastelen tämän kodin olohuonetta, jossa kaikki on niin kauniisti ja siististi omilla paikoillaan. Lopputulos on kaunis ja kodikas. On kauniita huonekaluja, asetelmia ja tauluja! Kaipaisin olohuoneeseemme lisää tauluja, mutta niidenkään suhteen en osaa päättää, millaisia… Meinaa puskea jonkinmoista ähkyä päälle, etenkin kun kuvat sekä kodit toisensa jälkeen esittelevät samoja tauluja. Tämän vuoksi moneen ehtii kyllästymään heti alkuunsa ja näin on käynyt jo muutamalle omallekin taululleni; olen omistanut ne jo vuosikausia, mutta nyt niitä näkee joka paikassa. Näin ollen säilytän niitä kaapissa – ei hyvä!

inspis

sfdb3feb9c9c88a4279a3fa348d12696472

sfd4e66c2ca63d44efdb444e65a4f6c1a0a

sfd3acdc950041543dda9d99d2fa3839ea5

Taidanpas seuraavaksi tehdä jälleen pientä lipastonmetsästysreissua, jos löytyisi lisää vaihtoehtoja nykyisten rinnalle… Näistä sekalaisista sisustusmietteistä: mukavaa alkanutta viikkoa!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

Tänään on kyllä niin perinteinen sunnuntaifiilis ettei tosikaan! Aamu on ollut laiskottelua ja edelleen laiskottaa… Ehkä tämä kostea ja hieman hämärä kelikin vaikuttaa tähän. Aamukahdeksalta sytyttelinkin ensitöikseni kynttilöitä palamaan, se piristää mitä tahansa aamua!

Tähän fiilikseen kuuluu myös inspiraation metsästäminen. Huvittaa katsella kuvia kauniista kodeista, selailla niitä kymmeniä ja taas kymmeniä… Näitä kuvia katsellessani heräsi muutamia sisustusajatuksia, mutta täytyy miettiä ja makustella niitä vielä hetken aikaa, ennen kuin niistä muodostuu postaus. Pitemmittä puheitta; inspiraatiota tarjolla:

sfde1c98602a35c4d6ea30254f234a61e85

sfd1e61537acbdf44dda09616babec6970b

sfd5524c89d7da0422394ebda3cdca2e1e7

sfdc2d7199660ea4ea9bc10d4ab86697414

sfde1deeecf345d417a87f13cbfcbb4d01a

sfd357ea4637d20425ebdf798d1f5a23c00

sfd7f0c8b468be14f899ee501305c9b2076

sfdd4729d44e2134cdd8b081714c75b4fe7

hallway

Makuuhuone ja osa olohuoneestakin näyttivät puolestaan siltä, kuin kuvat olisivat mustavalkoisia! Selvästi kaipasin niihin jotain väriä ja jotain lämpimiä elementtejä lisää. Mutta erityisesti keittiö puunsävyineen ja mustine valaisimineen viehätti kovasti täällä, mites siellä?

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

Perjantai-illoissa on ihan oma taikansa vai mitä mieltä olette? Sellaista tietynlaista huumaa, kun viikonloppu on vasta alkamaisillaan :D. Onkohan tämä jopa viikon paras ilta, en tiedä. Lauantai- ja sunnuntai-illatkin kun ovat kuitenkin tosi kivoja… Näinkin elämää suurempia asioita pyörittelin tässä mielessäni, kun hetki sitten purin viikonloput ruokaostokset kaappeihin ja sytyttelin kotiin hämärtyvän illan valaistusta. Täällä näyttää aika lailla tältä kuin näissä viikolla (kännykällä) ottamissani kuvissa:

huumaa

Poika on isänsä kanssa päivän viimeisillä happihyppelyillä ja minä nautin sisällä kissojen kanssa. M on nyt tosissaan innostunut potkupyöräilystä. Kesällä kolmipyöräiset veivät vielä voiton, mutta nyt syksyn korvilla tilanne muuttui. Tässä se yksi ainoa hyvä puoli, kun lunta tulee nykyään niin myöhään: poika ehtii hyvin potkutella fillarillaan asfaltilla. Eilen innostus kasvoi vielä uusiin sfääreihin, sillä ostimme pyörään kivan (jalkapalloaiheisen, of course) soittokellon. Nyt ei enää tarvitse käydä kilistelemässä naapurin pojan kilikelloa :D. Mutta aah, kun se kypärä! Pienet itkuraivarit kuultiin taas hetki sitten, kun se kypärä laitettiin päähän… 

Mutta nyt taidan vetäistä villasukat jalkaan ja sytytellä vielä parit kynttilät perjantai-iltaa kruunaamaan. Sen jälkeen iltapalaa valmistamaan! Mielestäni koko perheen yhteiset ateriahetket ovat niin parasta. Ruokapöytään eivät mielestäni kuulu puhelimet, tabletit eivätkä edes sanomalehdet, mutta hyvin usein aamiaisella tuota jälkimmäistä kuitenkin miehen paikalta tavataan :P. Mielestäni lehti vie huomiota pois kanssaihmisiltä samalla tapaa kuin vaikka kännykän räplääminen, joten… Jos piilottaisi lehdet huomisaamuksi? :D

Aamiainen (jota arkisin emme voi miehen työaikojen vuoksi koko perheen kesken syödä) etenkin viikonloppusin starttaa kivasti päivän ja iltapalalle on myöskin mukava kokoontua koko perheen kera. Iltapalahetket onneksi onnistuvat myös arki-iltaisin! Nämä tällaiset pienet, mutta suuret arkiset hetket muistan lämpiminä omasta lapsuudestani; meillä syötiin esim. päivällinen aina yhdessä koko perheenä, sama oliko perheessä alakoulu- vai lukioikäisiä ja se on sellainen perinne, josta mielelläni pidän kiinni. Toivon siis voivani tarjota samanmoisia muisteltavia arkihetkiä pojallenikin ♥.

Odotan jo niin innolla myös sitä illan hetkeä, kun poika on käynyt nukkumaan. Ihana ottaa sohvalta oikein mukava asento, kääriytyä torkkupeittoon ja nojata tyynykasaan. Ehkä viereen tilkkanen valkoviiniä, katsella jotain hyvää sarjaa joko tabletilta tai yhdessä miehen kanssa telkkarista. Todennäköisesti katselen tabletilta ja mies telkkarista omia nauhoituksiaan. Erikseen siis, mutta kuitenkin yhdessä! Sitten kymmenen maissa (jep, jo silloin :D) ottaa pienet sohvatirsat miehen katsellessa uutisia. En tiedä mistä se johtuu (hyvin todennäköisesti itse uutisista), mutta kyllä tulee makiat unet tuohon aikaan! Sanoin kerran tuollaisessa tilanteessa miehelle, että jos nukahdan, älä herätä. Heräsin sitten sohvalta joskus kahden maissa yöllä, pimeästä talosta, yksin! Se oli jotenkin niin koomista, että kikatellen siirryin siitä sitten sänkyyn unia jatkamaan. Tuo mun lausahdushan tarkoitti tietenkin, että jos nukahdan niin älä heti herätä, vaan vasta sitten, kun lähdet itse nukkumaan! Ei sitä aina muista, että miehille pitää kertoa kaikki niin sanatarkasti… No mutta; hyvää viikonloppua teillekin ja (sohva)torkkumisiin! :)