/

Kauan se ehti ollakin mielessä, kunnes tarpeeksi voimakas inspiraatio lopulta iski. Eilen pojan käytyä yöunille tartuin maalarinteippiin ja aloin rajaamaan valkoisella maalilla maalaamaani taulupohjaa. Koska tämä oli luonteeltaan tällainen kokeilu, ajattelin aloittaa aika pienellä canvaspohjalla. Kokoa taululla on vain 20 x 25 cm ja tällainen siitä tuli: 

Suunnitelmissa oli, että tekisin näitä sellaisen kolmen samankokoisen taulun kollaasin verran: samoja sävyjä, mutta erilaisia kuvioita. Mutta katsotaan nyt, syntyykö tälle kavereita! Nuo tauluun valitsemani sävyt on kyllä itselleni sellaisia, joihin en helposti kyllästy. Tuo haalea persikka voisi olla kyllä enemmän beigeen taittava, mutta on tuokin kaunis. Ihan kivan raikas!

Perfektionistina meinasi välillä tulla tuskanhuuto, kun maali levisi sinne minne se ei olisi saanut levitä eikä rajoista tullut niin tarkkoja kuin olisin toivonut, mutta ehkä tällainen siedätys tekee ihan hyvääkin :D 

pastellisävyjä

Laitoin sen tuohon lipastolle kuvaa ja omia silmäilyjäni varten. Lopullinen paikka sille taitaa löytyä keittiöstä. Tai eihän tauluille varmaan ikinä mitään lopullisia paikkoja ole, kyllähän ne aika seilaavia luonteeltaan ovat – ainakin meillä! Nyt mietinnässä/haaveissa on maalata yksi jättitaulu tuohon olohuoneen lipaston yläpuolelle… Taulu saisi olla sitä kokoluokkaa, ettei kaipaisi muita rinnalleen. Hmm, ei muuta kuin mietintämyssy päähän!

Mutta nyt cappuccino ja koska mies on autotallissa ja poika unilla, niin taidan puputtaa salaa nuo ihanat suklaamunat… (En ole muuten ikinä ostanut pääsiäiskarkkeja näin aikaisin kuin tänä vuonna!) Huippukivaa viikonloppua! :) 

/

Vaikka kevättalven aurinko jo niin kauniisti ja välillä lämpimästikin paistelee, huitelee pakkanen aamuisin lähes kymmenessä asteessa. Sellaisina aamuina on ihana nauttia takkatulesta: pakkanen paukkuu ja aurinko nousee pikkuhiljaa takkatulen ritistessä taustalla! Itse voi käpertyä sohvalle lämpimän peiton alle tai nojatuoliin takan edustalle. Juoda siinä kupponen teetä pojan leikkiessä aamuleikkejään. 

Huomaa parkissa olevat lammas ja auto: 

takka

Toiveissa tietenkin oli, että päivä olisi jatkunut yhtä harmonisen rentona ja leppoisana aina iltaan saakka, mutta saapa nähdä miten käy… Pojan päikkärit jäivät autoon torkahtamisen vuoksi välistä, joten hyvin mahdollista on, että edessä on jotain muuta kuin leppoisa ilta :)

Hirmuisen äkkiä on muuten tämä ensimmäinen ”perheviikko” mennyt! Tänään kalenteria katsoessani havahduin, että ohhoh, nyt on jo torstai! Meillä on ollut ohjelmaa ja menoa ja tekemistä joka päivälle ja näin jatkuu ainakin ensi keskiviikkoon asti… Eipähän tule aika pitkäksi, mutta mielestäni välillä pitää olla sellaisia kiireettömiä haahuilupäiviäkin. Niitäkin aina välillä tarvitaan! Ja olisihan joku minilomakin ihan mukava juttu, joten täytyypäs jonain iltana viettää pieni suunnitteluhetki. 

Kivaa torstaipäivää!

/

Ostin tuon palmuvehkan noin neljä vuotta sitten viherkasvikaipuussani. Olin kuullut, että tuo on ainakin kestävää lajia eli sopisi varmasti minunkin hoidettavakseni. Kehtaanko myöntääkään, että viime kesänä vaihdoin sille ensimmäistä kertaa uudet mullat :P. Ja tulos taitaa olla nyt tässä:

Uutta pukkaa minkä ehtii! Mitään erikoista en ole sille tehnyt; ihan yhtä usein olen unohtanut kastella sen kuin aiemminkin… Tässä aulassa se on myöskin aika varjoisassa paikassa eli olisikohan tämä enemmän kasvin mieleen kuin olohuoneen nurkkaus, jonne aurinko jonkin aikaa päivästä paistelee.

Tuo lipasto on kyllä yksi roinankerääjä… Taso ei ole koskaan tällainen kuin näissä kuvissa, vaikka kuinka sitä toivoisinkin. Siinä on aina vähintäänkin (miehen) avaimia, lompakkoa, kännykkää ja kännykän suojakoteloa – vaikka niille olisi paikka tuossa ensimmäisessä laatikossakin! Niitä sitten aina sujauttelen tuohon ylälaatikkoon, mutta kuin itsestään pomppaavat taas esiin! Joku kiva säilytin tasolla voisi ehkä ratkaista tämän asian… Miten teillä on tällainen järjestetty?

Poden täällä hirvittävää pääkipua… Ja tottakai juuri tänään aurinko paistaa, niin mun tuuria! Kiitos äitini, mulla oli tänään (tämän vuoden puolella toinen) mahdollisuus viettää oman ajan/työjuttujen päivää ja sitten olenkin tässä kunnossa. Mikähän tuossakin on, sillä viimeksi oli täysin sama juttu! Mutta ei se auta, postireissu kutsuu – mukavaa loppupäivää teille!